[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kiinan (nais)historian pikkujättiläinen

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Silja Pitkänen <silja.k.pitkanen at jyu.fi> Tohtorikoulutettava, Jyväskylän
yliopisto, Historian ja etnologian laitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Airaksinen, Tiina; Sinkkonen, Elina; Valjakka, Minna (toim.): Enemmän kuin
puoli taivasta. Kiinalainen nainen historiassa, yhteiskunnassa ja kulttuurissa..
Art House, 2016. 486 sivua.


Kiinan (nais)historian pikkujättiläinen
---------------------------------------------------------

Laaja artikkelikokoelma Enemmän kuin puoli taivasta. Kiinalainen nainen
historiassa, yhteiskunnassa ja kulttuurissa on erittäin tervetullut,
monipuolinen ja huolella laadittu teos Kiinan naisten menneisyydestä ja
nykypäivästä. Kirja on erinomaista työtä ulkoasua myöten: kannet ovat
kauniit ja kestävät, paperi on huomattavan laadukasta, eikä kuvituksessakaan
ole pihistelty. Enemmän kuin puoli taivasta on kulttuuriteko, jollaisia ei
kovin usein tule vastaan aikana, jolloin kirjoja tuotetaan kiivaalla tahdilla
sesonkituotteiksi, ja jolloin kirjojen painaminenkaan ei ole enää
itsestäänselvyys.

Kiinalainen nainen esiintyy päähenkilönä tai kertojana melko monessa viime
vuosina ja vuosikymmeninä julkaistussa kaunokirjallisessa teoksessa. Suosittuja
kurkistusaukkoja aasialaisen naisen arkeen ovat olleet muun muassa
kiinalaissyntyisen Jung Changin Villijoutsenet (1991, suom. 1992), joka on laaja
kuvaus Kiinan 1900-luvusta kolmen sukupolven naisten kautta, amerikankiinalaisen
Amy Tanin Keittiöjumalan vaimo samalta vuodelta (suom. 1992), sekä Tiibetissä
syntyneen Yangzom Brauenin Tiibetin tyttäret (alkuteos 2009, suom. 2011), joka
niin ikään kertoo kolmen sukupolven tarinan. Kiinan 1900-lukua pääosin
naisten kautta käsittelee myös Nobel-palkitun kirjailija Mo Yanin vuonna 1995
julkaistu, toistaiseksi suomentamaton romaani, jonka englanninkielinen nimi on
Big Breasts and Wide Hips.



Kuva: Kiinalainen propagandajuliste.

Kiinan naisten elämä ei kuitenkaan kuulu kaunokirjallisuuden tai tutkimuksen
valtavirtaan sen paremmin Kiinassa kuin muuallakaan. Kuten Enemmän kuin puoli
taivasta -teoksen toimittajat, Aasia-tutkijat Tiina Airaksinen, Elina Sinkkonen
ja Minna Valjakka, esipuheessa toteavat, suomenkielistä tutkimusta Kiinan
naisten kulttuurista ja historiasta ei ole aikaisemmin julkaistu. He kertovat
lisäksi, että artikkelikokoelman tarkoituksena ei ole ainoastaan täyttää
tyhjiötä, vaan esitellä yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja taloudellisia
muutoksia, joita naiset toiminnallaan ovat saaneet aikaan.

Teos on eri alojen tutkijoiden kiinnostava panoraamakuva Kiinasta, ja se
täydentää kaunokirjallisuuden luomaa kuvaa nimenomaan kiinalaisten naisten
maailmasta. Tietokirjankin keskiössä on 1900-luku, mutta katse suunnataan
myös varhaisempaan historiaan silloin, kun se on tarpeellista käsiteltävien
ilmiöiden taustoittamiseksi. Kaunokirjallisiin teoksiin tietokirjaa yhdistää
myös se, että Kiinaa tarkastellaan niin sisä- kuin ulkopuolelta –
menestysromaanien kirjoittajista useat ovat emigroituneet Kiinasta, ja
tietokirjan kirjoittajat työskentelevät Kiinassa tai eri puolilla maailmaa, ja
ovat taustoiltaan sekä kiinalaisia että muunmaalaisia.

Näkökulmien kaleidoskooppi

Enemmän kuin puoli taivasta kattaa useita aihepiirejä: Ensimmäisissä
artikkeleissa keskitytään naisten poliittisiin vaikutus- ja
toimintamahdollisuuksiin, tämän jälkeen vuorossa ovat perhepoliittiset
kysymykset ja koulutus, ja seuraavaksi käsitellään naisten työssäkäyntiä
ja uskonnollisuutta. Kirjan loppuun on sijoitettu artikkelit naisista
kirjailijoina ja nykytaiteilijoina. Rakenne on luultavasti punnittu, mutta silti
ei voi välttyä pohtimasta, miksi kulttuuriaiheet on sijoitettu viimeiseksi.
Toisaalta, teos näyttäisi kulkevan laajemmista ilmiöistä kohti tarkemmin
rajattuja aiheita, ja näin ollen rakenne vaikuttaa perustellulta.

Näkökulmien kirjo on todella runsas. Laaja-alaisten aiheiden ohella lukijalle
aukeaa pieniä, hyvin kiinnostavia kurkistusaukkoja Kiinan arkitodellisuuteen
– teoksen artikkeleissa ja tietolaatikoissa käsitellään muun muassa Kiinan
seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämää, varhaisen
feministis-utopistisen kirjallisuuden unelman todeksi tekevää
mosuo-vähemmistön naiskeskeistä kulttuuria, adoptioita Kiinasta Suomeen, ja
itsemurhia Kiinan maaseudulla.

Eräänä mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan mainita, että Kiinan
maaseudulla naiset tekevät usein itsemurhan maataloudessa käytettävillä
myrkyillä. Morbidissa detaljissa yhdistyy monia kiinalaisen nykytodellisuuden
elementtejä: nuorten, ja toisaalta iäkkäiden naisten itsemurhien suuri osuus,
maaseudun naisten toisinaan toivoton elämä sekä vaaralliset kemikaalit,
joiden käyttö maataloustyössä on miltei jokapäiväistä. Tämä ei
kuitenkaan ole koko totuus Kiinan naisista tai edes maaseudusta.



Kuva: Kiinalaisia propagandajulisteita 1950-60-luvulta: ”Kultaiset
sähkövalot”, ”Käytä tuholaismyrkkyjä turvallisesti”

Uuden sukupolven pikkujättiläinen

Jo 1920-luvulta alkaen on julkaistu suurelle yleisölle suunnattuja tietokirjoja
Pikkujättiläinen-otsakkeen alla. Enemmän kuin puoli taivasta -teosta voi
hyvällä syyllä pitää niin muotonsa kuin sisältönsä puolesta Kiinan
naishistorian pikkujättiläisenä – ja rajatummasta näkökulmastaan
huolimatta myös kattavana esityksenä Kiinan historiasta. Aikana, jolloin
tietoa on saatavilla runsaasti, pikkujättiläisten tarpeellisuus on käymässä
kyseenalaiseksi, ja kun myös suhde tietoon, tietämiseen ja tutkimukseen on
muuttunut, ovat historian pikkujättiläiset vähitellen poistuneet yliopistojen
historia-aineiden pääsykoe- ja kurssikirjojen joukosta. Tällä hetkellä
historiaoppiaineissa korostetaan usein, että yksityiskohtien tuntemista
oleellisempaa on hahmottaa laajoja kokonaisuuksia sekä ilmiöiden taustoja ja
yhtymäkohtia. Mikä sitten on pikkujättiläistyyppisten teosten arvo tänä
päivänä? Ja millaiselle yleisölle Enemmän kuin puoli taivasta on suunnattu?

Kuten todettua, Enemmän kuin puoli taivasta on hyvin tehty tietokirja. Sen
aihepiiri on laaja, mutta yksittäiset artikkelit tekevät kirjan rakenteesta
selkeän, eikä tekijyyttä tai tutkijan subjektiivisuutta ole häivytetty –
näin ollen kirja ei pyri olemaan niin sanotusti yleispätevä. Vaikka tietoa
onkin tänä päivänä helppoa hakea, eivät hakukoneet korvaa tutkimusta ja
asiantuntemusta, tai sitä, että tieto on arvioitu ja huolella valikoitu
kansien sisälle. Hieman leikkimielisesti voisikin todeta teoksen olevan uuden
sukupolven pikkujättiläinen. Kuten kaikki laadukkaat tietokirjat, teos
soveltuu niin aihepiiriin perehtyneille tutkijoille kuin myös kaikille
kiinalaisen naisen elämästä kiinnostuneille. Kieli on sujuvaa yleiskieltä,
ja vaikka artikkelit pohjautuvat tutkimukseen, niissä ei korosteta tiedon
tuottamiseen liittyviä kysymyksiä.

Kuten usein pikkujättiläisissä, myös Enemmän kuin puoli taivasta -teoksessa
on jonkin verran päällekkäisyyksiä ja toistoa, mutta laaja-alaisessa
teoksessa sitä olisi hyvin hankala välttää. Artikkeleissa käsitellään
monitahoisia ilmiöitä, jotka olisi vaikeaa muotoilla yksittäisiksi palasiksi
ja sijoittaa kirjaan kuin lasten palikkapeliin. Sen sijaan rakenteeseen olisi
hyvin voinut luoda tasoja vaihtamalla fontteja ja rivivälejä. Nyt kaikki
sisällöt pääluvut aloittavista johdannoista tietolaatikoihin saakka ovat
samannäköisiä. Erilaiset tekstin tasot olisivat saattaneet auttaa lukijaa
tiedon jäsentämisessä.

Raikas ote naisten historian kirjoitukseen



Kuva: Kiinalainen propagandajuliste

Vaikka artikkeleissa käsitelläänkin Kiinan naisten historiaa erilaisista
näkökulmista, monet naisten elämän – eritoten menneisyyden naisten –
keskeiset osa-alueet, kuten käsityö ja ruoanlaitto, eivät korostu. Tätä
kautta rakennetaan raikkaampaa ja monipuolisempaa naishistoriaa. Toisaalta,
uudempien näkökulmien ohella teoksessa olisi hyvin voinut olla mukana myös
perinteisempiä aihepiirejä – menneisyyden naisten ajasta kun kuitenkin suuri
osa on kulunut kodin- ja lastenhoidon parissa. Lisäksi (taide)käsityö ja
ruoka ovat myös keskeisiä osa-alueita Kiinan kulttuurissa ja historiassa.

Myös kiinalaisesta propagandasta ja sen toisesta puolesta, sensuurista, olisi
ollut mukavaa lukea enemmän. Aihe saattaa olla kiusallinen, mutta kirjassa ei
ole kaihdettu muitakaan hankalia teemoja. Propagandan ja ”virallisten
totuuksien” käsittely on osin kierretty esimerkiksi median referoinnin
keinoin – vaikkapa naistaigonautti Liu Yangin kohdalla kerrotaan, mitä
hänestä on kirjoitettu lehdissä. Suomalainen lukija osaa suhtautua
kriittisesti lukemaansa, ja lukijalle onkin annettu välineet omien tulkintojen
tekemiseen, mutta propagandasta ei useinkaan puhuta suoraan.

Myös propagandataide on Kiinassa varsin omaleimaista, ja visuaalisessa
propagandassa hyvinvoivat lapset, jopa vauvat, ovat tavallinen aihe – ja
lapset taas liittyvät läheisesti naisten elämään. Tämän lisäksi
esimerkiksi kiinalaisten naisten vallitsevat ulkonäkövaatimukset olisi ollut
kiinnostava aihe – jalkoja ei enää sidota, mutta moni kiinalainen nainen
leikkauttaa silmänsä länsimaisemmiksi, tai ainakin haaveilee leikkauksesta.
Millaisia haasteita länsimaiden ihailu tuo kiinalaisen naisen elämään?

Kuva: Tyttöjen jalkojen sitominen oli pitkään kiinalainen tapa. Kuvassa
normaali ja sitomisen seurauksena vääristynyt jalka. Guangzhou 1902, C.H.
Graves. Wikipedia.

Toimittajat toteavatkin teoksen esipuheessa, että monta mielenkiintoista
aihetta jäi kokoelman ulkopuolelle. Tämä on varsin ymmärrettävää. Teos
– joskin taitoltaan varsin väljä – on liitteineen lähes 500-sivuinen.
Aihepiirejä lisäämällä kyseessä ei olisi ollut enää pikkujättiläinen,
vaan jo varsin suuri jätti.



Kuva: Yhden lapsen politiikkaa propagoiva juliste.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/