[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Venäläisvähemmistön ääni Baltiassa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> Kirjailija. Tutkija-toimittaja.
Freelancer, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kniivilä, Kalle: Neuvostomaan lapset. Baltian venäläiset. Into Kustannus,
2016. 294 sivua.


Venäläisvähemmistön ääni Baltiassa
---------------------------------------------------------

Kalle Kniivilän Neuvostomaan lapset tuo haastattelujen kautta Baltian
venäläisten mietteet ja tunnot julkisuuteen. Teos on Kniivilän kolmas
peräkkäinen tietoteos, jossa käsitellään Venäjää, venäläisiä ja
virallisen Venäjän suhteita naapureihinsa, entisen Neuvostoliiton maihin.
Neuvostomaan lapsissa tilanne on kiepautettu kuitenkin ympäri. Äänessä ovat
Viron, Latvian ja Liettuan venäjänkieliset, jotka eivät suinkaan muodosta
mitään yhtenäistä Putinin "viidettä kolonnaa" Baltiassa. Heillä on omat
mietteensä ja eripuransa niin Venäjästä kuin uudesta kotimaastaan, johon
useimmat haluavat aidosti "kotoutua", mutta säilyttää myös kielensä.

 

Viron, Latvian ja Liettuan kirjava ja eripurainenkin venäläisvähemmistö saa
äänensä kuuluviin uutuuskirjassa Neuvostomaan lapset. Se on haastatteluihin
perustuva reportaasikirja ja suoraa jatkoa Venäjään erikoistuneen toimittajan
ja palkitun tietokirjailijan, Kalle Kniivilän teoksille Putinin väkeä (2014)
ja Krim on meidän (2015). Vaikka kirja on syntynyt vauhdilla, se ei ole
ollenkaan pinnallinen. Haastattelut on tehty huolella ja haastateltavat valittu
tasapuolisesti eri ikäluokista ja myös aatemaailmoista.

Kirjalla on osuva nimi. Neuvostoliitto, Baltian miehitys, asutus- ja
kielipolitiikka kummittelevat taustalla kaikkien Baltian venäjänkielisten
kohtaloissa. Tasapainottelu menneen ja nykyisen välillä heijastuu monissa
mietteissä. Aiheellisesti voi kysyä kuinka paljon yksittäisen entisen
neuvostomaan kansalaisen tai Virossa syntyneen venäläisnuoren pitää kantaa
vastuuta tai syyllisyyttä menneistä ajoista ja Kremlin teoista? Kniivilä
vastaa näihin kysymyksiin monelta kantilta, muttei itse juurikaan ota kantaa.
Se on kirjan suuri ansio. Ääni on haastateltavien ääni. Tekijän hyvä
kielitaito (suomi, ruotsi, venäjä, englanti) ja vankka tutkivan toimittajan
tausta tekevät tekstistä moniäänisen ja syvällisen: kuuntelija yrittää
ymmärtää.



Kuva: Lähiörakentamista Latviassa 1970-luvulla, Latvian History (Maris
Goldmanis)

Kniivilän haastattelumatkat läpi Baltian kulkevat idästä länteen. Narva on
Viron venäläisin kaupunki, mutta haastattelut osoittavat sielläkin selvästi,
kuinka suurin osa venäläisväestöä on sitoutunut uuteen. Siksi monet
venäläiset Virossa ihmettelevät tiukkaa kielipolitiikkaa, jonka seurauksena
lähes puolet heistä on vailla kansalaisuutta. Monen mielestä juuri se
aiheuttaa paineita tukeutua Kremlin politiikkaan, pysyä Venäjän kansalaisina
ja altistua Moskovan mediatulvaan. Latviassa kielipolitiikka on ollut yhtä
tiukkaa, mutta siellä Venäjän kansalaiset ovat harvassa, ja vailla
kansalaisuutta olevien osuus todella suuri

Eräs harhaluulo tulee hyvin oikaistuksi Neuvostomaan lapsissa. He eivät ole
Baltiassakaan välttämättä venäläisiä, vaan monen kansallisuuden
edustajia, joita yhdistää kieli. Tätä ei Suomessakaan tajuta ja muutenkin
puhe Putinin ”viidennestä kolonnasta” pitää paikkansa vain vähemmistön
pienen vähemmistön osalta.

Latvian ja Liettuan tilanteeseen tulee haastatteluista paljon uutta tietoa.
Liettuassahan venäjänkieliset saivat kansalaisuuden miltei välittömästi
itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Erittäin mielenkiintoisia näkökulmia
Latviasta antavat esimerkiksi entiset 1980-90-luvun vaihteen kansanrintaman ja
demokratialiikkeen aktivistit. Atmoda-lehden päätoimittajana ja
parlamentaarikkona toiminut Aleksei Grigorjev edustaa maan itsenäisyyden
ajajana ”toivoa” ja uutta aikaa. Hänen entinen kollegansa Vladimir
Linderman tunnetaan taas nykyisin kiivaana Latvian vähemmistöpolitiikan
kriitikkona, Moskovan ymmärtäjänä.

Juuri vastakkaiset tai ainakin ristikkäiset mielipiteet tekevät Kniivilän
teksteistä antoisia. Ehkä oudoimman ja samalla kiintoisimman haastattelumatkan
hän on tehnyt Valko-Venäjän rajalla sijaitsevaan umpivenäläiseen
Daugavpilsin pikkukaupunkiin. Siellä muuten kannattaa käydä siinä missä
Narvan Joensuun hiekkarannoillakin!

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/