[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Svetlana Allijujevan ihmeellinen elämä

agricola at utu.fi agricola at utu.fi
Ti Apr 19 15:48:43 EEST 2016


Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Sullivan, Rosemary: Stalinin tytär (Stalin´s Daughter). Kääntänyt Tero
Valkonen. Otava, 2016. 592 sivua.


Svetlana Allijujevan ihmeellinen elämä
---------------------------------------------------------

Rosemary Sullivanin Stalinin tyttärestä kertovaa teosta voi pitää yhtenä
pätevimmistä Allilujeva-elämäkerroista. Sen parasta antia ovat tavallisen
elämän kuvaukset Kremlin muurien sisältä ja eliitin datsoilta. Teos perustuu
venäläisen arkistomateriaaliin, CIA:n ja FBI:n aineistoihin sekä
päähenkilön luottamuksellisiin haastatteluihin ja kirjeisiin.

Svetlana Allilujeva (1926-2011) sai mediamaailman sekaisin maaliskuussa 1967
loikkaamalla Neuvostoliitosta Intian kautta Yhdysvaltoihin. Loikkari ei ollut
kuka tahansa, vaan Josif Stalinin tytär. Sitä ei aluksi meinattu edes todeksi
uskoa. Allilujevan mukanaan tuoma käsikirjoitusnivaska ”Kaksikymmentä
kirjettä ystävälle” paljasti pian koko maailmalle niin henkilöllisyyden
aitouden kuin hurjan tarinan Kremlin sisäpiiristä.

Emerita professori Rosemary Sullivan Toronton yliopistosta teki vuosia
yhteistyötä Svetlana Allilujevan kanssa tämän pitkän elämän
ehtoopuolella, Svetlanan uudessa kotimaassa. Teosta Stalinin tytär voi pitää
pätevimpänä lännessä julkaistuista Allilujeva-elämäkerroista. Sitä ovat
kehuneet niin venäläistutkijat kuin myös Venäjää hyvin tunteva
ranskalainen tietokirjailija Simon Sebag Montefiore.



Kuva: Josif Stalin ja Svetlana, 1935. (Wikimedia Commons)

Stalinin tyttären lapsuus ja nuoruus

Stalinin tytär eroaa ratkaisevasti viihteellisistä ja skandaalihakuisista
”elämäkerroista”. Sullivan hakee ja myös löytää aidot ihmiset myyttien
takaa: Kremlin yksinvaltiaallakin oli omat herkät hetkensä ja tunteensa. Isän
ja tyttären suhde oli varsinkin ennen Svetlanan murrosikää erittäin lämmin
ja läheinen. Tämän voi ymmärtää myös siksi, että Nadja-äiti katosi
tyttären elämästä tehtyään itsemurhan vuonna 1932. Svetlana kuuli totuuden
äitinsä kuolemasta vasta kymmenen vuotta myöhemmin.

Svetlana oli Stalinin kolmesta lapsesta hänelle selvästi läheisin. Vanhin
poika Jakov, Stalinin ensimmäisestä avioliitosta, oli kaltoin kohdeltu koko
elämänsä. Stalin ei pelastanut sotavangiksi jäänyttä poikaansa silloinkaan
kun saksalaiset ehdottivat hänen vaihtoaan Stalingradissa antautuneeseen
kenraali Paulukseen: ”En vaihda riviupseeria kenraaliin”, kuului Stalinin
vastaus. Jakov teloitettiin – tai teki, saksalaislähteiden mukaan, itsemurhan
juoksemalla leirin sähköaitaan. Toisen Svetlanan veljen, Vasili-pojan
kohtaloksi koitui valta-aseman väärinkäyttö, huikentelevaisuus ja
juopottelu. Hän istui vuosia GULag -leireillä, joista hänet välillä
vapautettiin, mutta lopulta hän juopotteli itsensä kuoliaaksi runoilija Sergei
Jeseninin kotikaupungissa, Rjazanissa.

Mutta Svetlana oli Stalinin silmissä toista maata. Tytär istui usein isänsä
sylissä ja häntä Stalin esitteli ylpeänä myös ulkomaalaisille
diplomaateille ja valtionpäämiehille. Isä ja tytär kävivät tiivistä
kirjeenvaihtoa, varsinkin silloin kun Svetlana lomaili Sotshissa tai
Kuibyshevissä sodan aikana. Nuo monet tuon ajan kirjeet, hellyttelynimet ja
suukot, paljastavat suhteen läheisyyden. Kaikki muuttui kun Svetlana aikuistui,
kuuli äitinsä karmean kohtalon ja sai tietää mihin lähipiirin sukulaiset
oikeasti hävisivät: vallankumous söi lapsiaan villillä vauhdilla eikä
Stalin säästänyt teloituksilta tai GULag-karkoituksilta edes sukulaisiaan.

Svetlana Allilujevan herääminen

Lopullinen välirikko isän ja tyttären kanssa koitti pian. Svetlana rakastui
tunnettuun juutalaiseen elokuvakäsikirjoittajaan, Aleksei Kapleriin. Tai
toisinpäin. Parikymmentä vuotta Svetlanaa vanhempi Kapler tunkeutui
16-vuotiaan tytön elämään ja sai tämän rakastumaan itseensä. Hän oli
viehättävä, aikansa playboy, ja kuuluisa, kuvitteli ohittavansa ja
ylittävänsä Stalinin tuiman ”keltaisen katseen”, mutta näin ei käynyt.
Kapler sai kärsiä vuosikymmenen vankileirillä – mikä oli tietenkin
tyttärelle lopullinen niitti siitä, mitä hänen isänsä Stalin edusti: ei
edes rakkaus ollut yksinvaltiaan käsittelyn ulottumattomissa, jos tämä niin
halusi. Stalin vihasi juutalaisia, ja se viha sai uskomattomat mittasuhteet
lopulta niin sanotussa kosmopoliittien ja juutalaisten lääkärien vastaisessa
kampanjassa Stalinin jo tehdessä kuolemaa.

Kuitenkin juuri tavallinen elämä Kremlin muurien sisällä ja eliitin
datsoilla on Stalinin tyttäressä kirjan ehkä pätevintä tekstiä - kuten
myös lähikuvat sisäpiirin puoluejohtajista. Ne ovat tarkkoja ja arkisia,
mutta eivät mustavalkoisia muisteluja. Koulunkäyntikuviot ja harrastukset
olivat Kremlin varjossakin melko tavallisia eivätkä ylenpalttisen
elitistisiä. Stalinin tytär kertoo lähinnä kärsineensä erikoisasemastaan.
Kirjassa kuvataan toisaalta hyvin nuoren Svetlanan kehityskaari, mikä johtaa
katkeraan pettymykseen isään, kun totuus alkoi paljastua.



Kuva: Svetlana Lavrenti Berijan sylissä. (Wikimedia Commons)

Svetlana Allilujeva on Rosemary Sullivanin käsittelyssä todella kiehtova
persoona! Hän oli viehättävä ja kaunis nuori nainen, joka miellytti
lähiympäristön miehiä kaikkialla, Amerikassakin. Monet miehet tosin
pelkäsivät lähestyä häntä, ymmärrettävistä syistä. Mutta Svetlana oli,
erotuksena isästään (?) myös hyvin eroottinen ja seksistä kiinnostunut
nainen, joka halusi kavaljeeriensa kanssa useimmiten heti naimisiin.
Avioliittoja olikin jo neuvostoaikana neljä, lapsia kaksi, abortteja paljon
enemmän. Lapsista Josif oli lääkäri ja Katja tutkija, joka pakeni äitinsä
mainetta Kamtsatkalle saakka.

Stalinin tytär, Svetlana oli tarkkailuasemassa suhteessa isänsä intiimiin
elämään, mutta ei siitä paljon kerro, pieniä vihjeitä kuitenkin. Josif
Stalinin intiimit suhteet ensimmäisen vaimon varhaisen kuoleman ja toisen
vaimon itsemurhan jälkeen jäävät edelleen arvoitukseksi. Niitä toki oli, ja
niissä on tutkimisen aihetta edelleen, sillä munkkina Kremlin muurien
sisällä eli tuskin kukaan. Lavrenti Berija, parantumaton pedofiili ja
raiskaaja, lienee tästä karmaisevin esimerkki.

Elämä julkisuudessa ja lännessä

Stalinin tytär jakautuu selkeästi kahteen osaan. Ensin on lapsuus ja nuoruus
Kremlissä ja oma perhe-elämä Neuvostoliitossa, sitten sopeutuminen länteen
ja uudet ihmissuhteet USA:ssa, missä Svetlana myös avioitui vielä kerran
uudelleen ja sai yli nelikymppisenä kokea äitiyden onnen Olga-tyttären
myötä. Avioliitto tosin purkautui lännessäkin pikaisesti. Elämänkohtalo ei
ollut muutenkaan kadehdittava, sillä Stalinin tytär ei muutamaa poikkeusvuotta
lukuun ottamatta aina dollareissa kylpenyt. Monet muut kyllä häntä
hyödynsivät. Voi sanoa, että Svetlana Allilujeva sai kokea katkerasti sen,
että poliittisia juonitteluja riitti hänen ympärillään niin idässä kuin
lännessä. Lännessä tuskaa lisäsivät taloudelliset keinottelijat, jotka
hyötyivät Stalinin tyttären maineesta enemmän kuin tämä itse. Ei ihme,
että päähenkilö kärsi masennuksesta ja oli usein vainoharhainen.

Svetlana Allilujevan elämä Amerikassa oli repaleista, täynnä muuttoja ja
epäonnistuneita miessuhteita. Hän käväisi myös Englannissa yrittäen saada
jatkoa kahdelle julkaisemalleen kirjalle. Suosio oli kuitenkin hiipunut ja
ensimmäisellä kahdella kirjalla hankittu omaisuus hupeni.

Ehkä hämmästyttävin jakso Stalinin tyttären elämässä liittyy Mihail
Gorbatshovin aikaan 1985-91. Svetlana loikkasi - kenties KGB:n huijaamana? -
takaisin Neuvostoliittoon, asui Olga-tyttärineen maassa vajaat kaksi vuotta,
muun muassa Tbilisissä, Gruusiassa. Sieltä hän palasi vielä kerran takaisin
Yhdysvaltoihin – viettämään vanhuuttaan. Edes viimeisiä vuosiaan hän ei
saanut elää lännessä rauhassa julkisuudelta. Isä Stalinin pitkä varjo ylsi
kattamaan koko Svetlana Allilujevan elämän ja teki siitä ikuisen
kärsimysnäytelmän, jolta edes oma tytär Olga ei säästynyt – saati kaksi
muuta lasta, Josif ja Katja Venäjällä!

Rosemary Sullivan käyttää runsaasti lähteitä FBI:n ja CIA:n arkistoista,
jonkin verran myös venäläismateriaalia. Kirjan paras ja ainutlaatuisin anti
tulee kuitenkin luottamuksellisista haastatteluista päähenkilön ja tämän
venäläissukulaisten kanssa. Myös Stalinin tyttären kirjeet isälleen ja
tämän viestit tyttärelleen kertovat paljon.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/