[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tähtien tähti Olavi Virta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Kaarninen, Pekka <pekka.kaarninen at gmail.com> FT, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Nyberg, Hannu: Olavi Virta hurmiosta turmioon. Into Kustannus Oy, 2015. 459
sivua.


Tähtien tähti Olavi Virta
---------------------------------------------------------

Olavi Virrasta on kirjoitettu useita elämäkertoja, joista osassa tavoitellaan
kokonaista kuvaa laulajan elämästä ja tuotannosta. Useimmiten on kuitenkin
haluttu kirjoittaa persoonallisempi tulkinta tähdestä. Hannu Nybergin kirja ei
pyri olemaan Virran elämäkerta eikä se toisaalta pyri kumoamaan täysin
kaikkia Virtaan liittyviä huhuja ja vääriä tietoja, vaikka sitä sellaisena
mainostetaankin. 

Hannu Nybergin kirja on persoonallisesti kerrottu katsaus Olavi Virran
elämään ja ennen kaikkea hänen laajan levytuotantoonsa. Se on mukavasti
kirjoitettu, vaikka varsin sekavasti koostettu. Asioita esitetään
satunnaisesti etenevässä järjestyksessä, jossa keskeistä tuntuu olevan vain
se mikä asia tuli kirjoittajalle missäkin yhteydessä mieleen. Hänen tietonsa
Virrasta ja tähän liittyvästä muusta populaarikulttuurista ovat joka
tapauksessa valtavat. Kirjaa on hauska lukea, mutta lähdeteoksena tai
hakuteoksena sitä on erittäin vaikea käyttää, sillä siitä on todella
hankala löytää missä kohdassa mistäkin Virran levytyksestä tai tuttavasta
kerrotaan. Hakemisto olisi auttanut tässä tapauksessa, mutta lisännyt kirjan
sivumäärää suuresti. Nytkin varsinaista tekstiä on yli 400 sivua.

Olennaista ovat erilaiset tarinat ja jutut joita Virrasta on kerrottu ja joita
hän myös itse aktiivisesti kertoi. Nyberg tarkastelee useiden juttujen
luotettavuutta ja monista tuo esiin aivan paikkansa pitämättömiä tietoja.
Joskus jää epäselväksi miksi joku juttu on totta ja joku toinen samaan
asiaan liittyvä juttu ei ole. Usein Nyberg ei kuitenkaan ota selvää kantaa
tapahtumiin, vaan myöntää, että tähdestä joka tapauksessa kerrotaan
juttuja ja se on osa heidän tähtikuvaansa.

Uusia paljastuksia tulee esiin, vaikka kaikki eivät aivan uusia olekaan.
Esimerkiksi varsinaisesti uusi tieto ei ole, että Hopeinen kuu ei ole tango,
vaikka sitä sellaiseksi on usein nimitetty. Se kuitenkin on hyvä muistutus
Olavi Virtaan liittyvistä virheellisistä mielikuvista.

Lehtikirjoitukset ja kuulopuheet ongelmallisia lähteitä

Nyberg käyttää ilmeisesti paljon lähteinä julkaistuja lehtikirjoituksia.
Niiden luotettavuus on kuitenkin varsin kyseenalaista. Sen lisäksi, että
haastateltava on saattanut kertoa asiat niin kuin luulee muistavansa, niin myös
haastattelija on saattanut tehdä muistiinpanot sen verran epäselvästi, että
lopullinen teksti ei ehkä vastaa haastattelun kulkua. Virran elinaikana ja
pitkään sen jälkeenkin haastatteluista tehtiin vain muistiinpanot eikä
niitä taltioitu mitenkään. Niitä ei myöskään aina luetettu
haastateltavalla ennen julkaisemista.

Lähteinä on paljon kuulopuheita ja toisilta kuultuja tarinoita. Ne saattavat
usein olla hyvin epäluotettavia, joten asian oikean laidan selvittäminen on
vaikeaa. Nyberg on myös tiedustellut Virtaan liittyviä asioita tämän
aikalaisilta, mutta kirjassa ei ole luetteloa hänen itsensä haastattelemista
henkilöistä eikä se tule aina tekstissäkään selvästi ilmi.

Olavi Virta oli koko 1950-luvun ajan ollut Suomen näkyvin ja arvostetuin
iskelmälaulaja. Hän oli tunnettu laulajana ja elokuvatähtenä ja hän oli
esiintynyt myös teatterin lavalla. Vuosikymmenen lopulla Virran ura sai
kuitenkin dramaattisen käänteen, kun Ilomantsissa 1959 tapahtunut skandaali
muutti uran suuntaan. Nyberg keskittyy kirjassa paljon näihin Ilomantsin
tapahtumiin, vaikka hän ei pysty kertomaan siitä lopullista totuutta.
Alkoholilla oli tietenkin osuutta asiaan, mutta edelleen jää epäselväksi
kuinka paljon sitä käytettiin.

Ilomantsin jälkeen Virran uran suunta kääntyi, vaikka hän esiintyi edelleen
runsaasti ja teki erinomaisia levytyksiä. Samaan aikaan Virran terveys alkoi
pettää ja siihen vaikutti myös lisääntyvä alkoholin käyttö. Nyberg
käsittelee paljon juuri uran loppuvaiheen asioita. Tämä vuosi on Olavi Virran
syntymän satavuotisjuhlavuosi ja Virta on ollut esillä hyvin paljon.
Seinäjoen tangomarkkinoilla hän oli keskeinen henkilö ja tässä yhteydessä
radiossa esitetyissä aikalaisten muistelmissa kerrottiin paljon asioita, jotka
täydentävät Nybergin esittämiä tietoja.

Paljon tietoa Olavi Virran levytyksistä

Nyberg kertoo paljon myös Virtaan liittyvistä muista henkilöistä ja heidän
vaiheistaan. Näiden yhteydessä hän ei ole yhtä perusteellinen kuin Virtaa
tarkastellessaan, mutta tuo silti esiin mielenkiintoista tietoa vähemmän
tunnetuista aikansa kuuluisuuksista. Kuitenkin kokonaan mainitsematta jää
1950-luvun alun varsinainen iskelmäkuningas eli iskelmälaulukilpailujen
voittaja Kalevi Tauru. Hän kuitenkin levytti Virran kanssa samalle yhtiölle
Levytukulle ja teki levytyssopimuksen Olavi Virran kanssa. Virta toimi tällöin
Levytukun tuotantopäällikkönä.

Erityisen ansiokkaasti Hannu Nyberg käsittelee Olavi Virran levytyksiä. Se on
kirjoittajalle tutuinta asiaa, sillä hän on itsekin toiminut levyalalla.
Nyberg luettelee paljon levytyksiin liittyviä epäselviä tietoja ja
ristiriitaisuuksia. Tiedot esitetään hyvin yksityiskohtaisesti ja
perusteellisesti suorastaan pilkun tarkkuudella. Huolellisuushan on vain hyvä
asia. Kirjassa on myös luettelot Virran levytyksistä. Ne ovat varsin
perusteelliset, mutta eivät varmaankaan lopulliset, sillä uutta tietoa Virran
levytyksistä löytyy edelleen. CD-levyjä ei kuitenkaan ole mukana vaan
pelkästään analogisina tehdyt äänitykset. Kipparikvartetin levytyksistä on
mainittu vain ne, joilla Virta on mukana.

Nybergin kirja ei ole juhlaelämäkerta, mutta ei se toisaalta keskity
törkeyksiinkään. Tähti tulee siinä elävänä esiin heikkouksineen ja
loistokkuuksineen. Nyberg ei omien sanojensa mukaan ole Olavi Virta fani vaan
Virta keräilijä. Se on auttanut hyvän kokonaiskuvan rakentamisessa, vaikka se
tehdäänkin osien kuten levytysten ja elokuvien kautta.



Kuva: Olavi Virta ja Anneli Sauli elokuvassa Minä soitan sinulle… illalla
(SF, Elonet, Suomen kansallisfilmografia)

Tähtiin liittyvät asiat ovat aina suhteellisia. Esimerkiksi voi olla vaikeaa
selvittää milloin jokin käsite syntyy. Nyberg toteaa, että Virtaa alettiin
haukkua laulavaksi lihapullaksi Ilomatsin tapahtumien yhteydessä. Hän on
poiminut tiedon tapahtumasta kertovasta lehtikirjoituksesta, jota hän moittii
kaikilta osin täysin epäluotettavaksi ja asenteelliseksi. Virran ulkomuotoa
oli kuitenkin moitittu jo paljon aikaisemmin. Häntä moitittiin Minä soitan
sinulle.. illalla… (1954) –elokuvan roolista, että hän oli rooliin liian
lihava. Tässä ja muissakin elokuvissa Virran kanssa näytellyt Anneli Sauli
toteaa kuitenkin Virrasta, ettei tämä ollut niin kauhean lihava, ”vaan
semmoinen tyypillinen tenori, pieni ja tanakka.”

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/