[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Helsingin ja sosiaalisen vastuun historiaa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Essi Huuhka <eshuuh at utu.fi> Tohtorikoulutettava, Turun yliopisto, Yleinen
historia
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Jalovaara, Ville: Älä jätä ihmistä yksin. HelsinkiMissio 130 vuotta.
Kirjapaja, 2015. 320 sivua.


Helsingin ja sosiaalisen vastuun historiaa
---------------------------------------------------------

Ville Jalovaaran teos 130 vuotta täyttäneestä HelsinkiMissiosta kertoo yhden
järjestön kautta koko suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta. Sen näkökulmana
on köyhien, syrjäytyneiden, masentuneiden ja yksinäisten ihmisten Helsinki.

Talvella 2014 video, jossa yöpaitainen vanhus vaelsi kenenkään auttamatta
ympäri Helsinkiä, sai Youtubessa nopeasti satoja tuhansia katseluja. Video oli
osa HelsinkiMission Älä jätä ihmistä yksin –kampanjaa, jolla haluttiin
pysäyttää huomaamaan apua tarvitsevat ja yksinäiset ihmiset.

Ville Jalovaaran teos 130 vuotta täyttäneestä HelsinkiMissiosta on saanut
nimensä tämän kampanjan mukaan. Kirja kertoo yhden järjestön kautta koko
suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta, näkökulmanaan varsinkin köyhien,
syrjäytyneiden, masentuneiden ja yksinäisten ihmisten Helsinki.

Apua hengelliseen ja ruumiilliseen hätään

HelsinkiMissio perustettiin vuonna 1883 nimellä Helsingin Kaupunkilähetys. Se
määritteli tehtäväkseen hengellisen ja ruumiillisen hädän poistamisen.
Suomessa kristilliset piirit olivat pieniä, ja esimerkiksi
Kaupunkilähetyksessä ja Suomen lähetysseurassa oli monia samoja toimijoita.
Vaikka 1800-luvun loppupuoliskolla köyhäinhoito siirtyi Suomen
suurruhtinaskunnassa seurakunnilta kunnille, oli etenkin 1860-luvun lopun
nälkävuosien jälkeisessä tilanteessa kirkollisten toimijoiden jatkettava
omaa avustustoimintaansa.

Vuosisadan vaihteessa Helsinki kasvoi nopeasti, mutta kaupungin köyhien
elintaso ei noussut, joten avuntarvitsijoita riitti. Alkuvaiheessa
Kaupunkilähetyksen avustuksia annettiin kaupungin köyhille pieninä
rahasummina sekä materiaaliapuna, muun muassa polttopuina, vaatteina ja
ruokana. Punavuoresta alkanut toiminta levisi hitaasti muuallekin Helsinkiin.
Kirjassa tämän kehityksen seuraamista olisi tosin auttanut Helsingin kartta,
jollaista Jalovaaran teoksesta ei valitettavasti löydy.



Kuva: ”Köyhien joulujono” Helsingin Kaupunkilähetyksen Harjun talon
edustalla 23.12.1902. (HelsinkiMissio)

Yksin Jalovaaran kirjan ansioista on tapa, jolla hän sitoo Kaupunkilähetyksen
vaiheet muun yhteiskunnan kehitykseen – kiinnostavat ja juuri sopivan
mittaiset taustoitukset rullaavat jouhevasti ja saavat ymmärtämään monia
asiayhteyksiä. Tarvittaessa seuraamista ja yksityiskohtien tarkistamista
helpottavat myös sisäkansista löytyvät aikajanat.

Toiminnan alkuvuosikymmeninä Kaupunkilähetyksen toiminnassa kristillisyydellä
oli merkittävä osa. Kaupunkilähetys piti jumalanpalveluksia ja siitä tuli
tärkeä suomalaisen pyhäkoulutyön kehittäjä. Uskonnollisen
maailmankatsomuksen mukaisesti synti nähtiin perimmäiseksi syyksi ihmisten
kurjuuteen, joten myös hengellinen vaikuttaminen kirkosta vieraantuneisiin oli
tärkeä työmuoto. Samojen kysymysten ja ongelmien parissa toimiva monet
muutkin kristilliset järjestöt. 1900-luvun mittaan toiminta hiljalleen
maallistui muun yhteiskunnan mukana, vaikka uskonnollinen motivaatio ja
sisältö säilyivätkin Kaupunkilähetyksen repertuaarissa ainakin 1990-luvun
lamaan saakka.

Hyvinvointivaltio kasvaa, Kaupunkilähetyksen painopiste muuttuu

Yhteiskunnan kehitys koko 130 vuoden ajanjaksolla on jatkuvasti muokannut
Kaupunkilähetyksen toimintaa, kuten Jalovaara tuo teoksessaan selkeästi esiin.
Kenties eniten Kaupunkilähetyksen toimintamuotoihin vaikutti 1960-luvulla
alkanut mittava hyvinvointivaltion rakentaminen. 1960–1970-luvuilla varsinkin
monenlainen virkistys- ja kerhotoiminta kasvoivat volyymiltaan yhteiskunnan
tarjoaman sosiaaliturvan kehittyessä. Samaan aikaan köyhyyden tilalle
suurimmaksi huolenaiheeksi nousi ihmisten yksinäisyys.

1990-luvun lama näkyi kouriintuntuvasti Kaupunkilähetyksen toiminnassa:
avuntarvitsijoiden määrä kasvoi nopeasti suurtyöttömyyden aikana, kun yhä
useammat tippuivat yhteiskunnan turvaverkkojen lävitse. Se ei kuitenkaan ollut
ainoa ongelma, sillä myös Kaupunkilähetyksen omat tulot vähenivät, jolloin
se saattoi jakaa yhä vähemmän ja pienempiä avustuksia. Järjestön omat
talousvaikeudet jatkuivat läpi 1990-luvun aina 2000-luvun alkuun saakka yltäen
lähes konkurssiin saakka.

2000-luvun alussa Kaupunkilähetys uudistui Tukholman katulähetykseltä
haettujen mallien mukaan, ja hiljalleen järjestö nousi jaloilleen. Uutta
olivat erityisesti näyttävät, yhden teeman ympärille kehitetyt tunteisiin
vetoavat mainoskampanjat, joista Älä jätä ihmistä yksin on yksi esimerkki.
Ensimmäisissä kampanjoissa kiinnitettiin huomiota varsinkin vanhusten
yksinäisyyteen. Lisäksi Kaupunkilähetys muutti vuonna 2004 nimensä
HelsinkiMissioksi. Uuden nimen ja brändäyksen, näyttävien kampanjoiden ja
feissauksen kautta järjestö nousi uuteen kukoistukseen ja sen riveihin alkoi
myös löytyä lukuisa joukko vapaaehtoisia.

Kirjan loppupuoli ei aivan pärjää alkupuolelle, sillä HelsinkiMissiolla
riittää lukuisia toimintamuotoja ja toimintojen suunnitelmia, joita Jalovaara
tuo esiin kiihtyvällä tahdilla. Lisäksi haastettelumainen luonnehdinta
HelsinkiMission nykytilasta ja tulevaisuudenvisioista tuntuu turhan pitkältä
ja toisaalta mahdollisesti nopeasti vanhentuvalta. Samalla syntyy kuitenkin
varsin inhimillinen kuva järjestöstä, joka on pontevasti historiansa aikana
yrittänyt yhden jos toisenkinlaista toimintaa, mutta moni työmuoto on nopeasti
osoittautunut kannattamattomaksi.

Teoksen ehdottomasti parasta antia ovat 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuoliskoon
keskittyvät osiot. Sopivan mittaiset kappaleet ja kiinnostavat valokuvat
tekevät kirjasta sopivan myös vain lyhyempien osioiden lukemiseen. Tosin
kirjan taitosta olisi toivonut tiiviimpää. Kirja sopii ehdottomasti muillekin
kuin yksinomaan HelsinkiMission kanssa tekemisissä oleville – Älä jätä
ihmistä yksin on kiinnostava puheenvuoro sosiaalisen työn ja toisista
välittämisen historiasta Suomessa.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/