[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Venäjän vieressä, mutta jälkijunassa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Tarkka, Jukka: Venäjän vieressä. Suomen turvallisuusilmasto 1990-2012. Otava;
Kirjapaja, 2015. 350 sivua.


Venäjän vieressä, mutta jälkijunassa
---------------------------------------------------------

Venäjän vieressä on enemmän mielipide- kuin tietokirja. Se jatkaa Jukka
Tarkan Venäjä-kirjojen sarjaa ja on yhtä kriittinen suhteessa Kekkoslovakiaan
ja sen "suomettumis"-jäänteisiin  kuin aikaisemmatkin Tarkan artikkelit eri
julkaisuissa. Satikutia saavat Venäjä-politiikastaan myös presidentit
Ahtisaari ja Halonen.

 

Jukka Tarkka on tutkija ja kolumnisti, joka ei ole sanojaan säästellyt silloin
kun on käsitellyt sodanjälkeisen Suomen lähihistoriaa. Tarkka kuuluu niihin
kriittisiin ”Kekkoslovakian” tutkijoihin, jolta esimerkiksi Urho Kekkonen ei
paljon sympatiaa saa. Venäjän vieressä -kirjassa myös presidentit Martti
Ahtisaari ja Tarja Halonen saavat satikutia. Tarkan mielestä heidän
aikakaudellaan suomettuminen jatkui, vaikka YYA-sopimusta ei enää ollutkaan.
Niinpä Suomi putosi jälkijunaan ja menetti historiallisen tilaisuutensa
liittyä Natoon.

Neuvostoliiton hajoamista ja Venäjän varsinaista murrosta todistanut ja Suomea
siinä kehityskulussa luotsannut Mauno Koivisto saa Tarkalta sentään
yllättävän puhtaat paperit.

Venäjän vieressä on suoraa jatkoa Tarkan kirjalle Karhun kainalossa –
Suomen kylmä sota 1947-1990. Ongelmana on se, että tutkijatohtori ei voi nyt
käyttää näin tuoreesta aikakaudesta varsinaisia arkistolähteitä. Niitä
kun pantataan niin Suomessa kuin Kremlissä. Lähteinä ovat enemmänkin
muistelmat, päiväkirjat ja erityisesti lehtiartikkelit. Tämän heikkouden
Tarkka tunnustaa jo esipuheessa – ja se kyllä kirjassa näkyy. Venäjän
vieressä muistuttaa välillä mielipidepamflettia, vaikka se yrittää olla
korostetusti vakava tietokirja.

Kuvitteelliset uhkakuvat?

Venäjästä on kirjoitettu viime vuosina paljon, myös niistä vuosista, jotka
ovat Tarkan syynin alla. Siksi en millään ymmärrä miksi pitää toistaa jo
sanottua, esimerkiksi Moskovan vallankaappaushölmöilyjä 1991 ja vuoden 1993
kriisiä. Ne, jotka Tarkkaa lukevat, tietävät tapahtumista riittävästi. Kun
alaotsikkona on ”turvallisuusilmasto”, ainakin minua kiinnostaisi paljon
enemmän ne Suomeen idästä kohdistuvat oikeat uhkat – ja siis varsinkin
uhkakuvia tukeva venäläinen lähdeaineisto,  edes lehtiartikkelit. Niitä ei
ole, sillä Tarkka turvautuu vain suomalaisiin ja muutamiin englantilaisiin
kirjoihin, lehtiin ja keskusteluihin.

Olisiko Suomi sitten nyt turvallisempi paikka asua, jos olisimme
hyväksikäyttäneet ”alkoholistipresidentti” Boris Jeltsinin (Jukka Tarkan
määritelmä) heikkouksia ja liittyneet tai edes yrittäneet liittyä Natoon jo
1990-luvulla? Vaikea uskoa, vaikka juuri tästä Tarkka on tarkkaa mieltä:
kyllä!

Parasta suomettumisen jälkitilan kuvaus

Venäjän vieressä ei ole ollut helppo olla ja menneiden vuosikymmenten
kritiikki on mitä tervetulleinta. Tarkka onnistuu monessa. Baltian valtioiden
kehitys ja EU-politiikka luonnistuvat häneltä hyvin. Niin sanotun
suomettumisen jälkitilan kuvauksissa hän on parhaimmillaan, vaikka ei
analyysin tai dokumenttien osalta Timo Vihavaisen tasolla. Mutta kumma kyllä
Suomen sisäpolitiikka ja EU-Nato-yhteydet saavat kirjassa yllättäen melkein
pääosan.

Tarkan ulko- ja sisäpolitiikkaa sekoittavat luvut kirjan loppupuolella, antavat
ilman muuta uutta ajateltavaa. Lukija jää helposti miettimään: mitä meidän
oikeasti pitäisi tehdä idän karhun kanssa. Kannattaisiko tehdä yhtään
mitään vai pitäisikö tehdä pikaisia johtopäätöksiä? Vai kannattaisiko
yrittää ottaa myös se aktiivisen välittäjän roolia, joka Suomella oli kun
olimme myrskyn silmässä 40 vuotta sitten 1975, ETYK-kokouksen
järjestäjänä?

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/