[H-verkko] Jyväskylä, Väitös: Dissenting Visions – Government, Parliament and the Problematic Anglo-American Atomic Collaboration in British Atomic Foreign Policy, 1945-6

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:
---------------------------------------------------------

Väitös: Dissenting Visions – Government, Parliament and the Problematic
Anglo-American Atomic Collaboration in British Atomic Foreign Policy, 1945-6

Jyväskylä, Mattilanniemi 2
28.11.2015 klo 12:00
---------------------------------------------------------

FM Matti Roiton yleisen historian väitöskirjan "Dissenting Visions –
Government, Parliament and the Problematic Anglo-American Atomic Collaboration
in British Atomic Foreign Policy, 1945-6" tarkastustilaisuus.
Vastaväittäjänä professori Jussi Hanhimäki (Graduate Institute of
International and Development Studies, Geneve) ja kustoksena professori Pertti
Ahonen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on englanninkielinen.

Alkamisaika: lauantai 28. marraskuuta 2015, 12.00

Päättymisaika: lauantai 28. marraskuuta 2015, 15.00

Paikka: Mattilanniemi, Agora, Auditorio 2, Jyväskylä

 

Matti Roitto on käyttänyt työssään muun muassa monia pitkään salaisena
pidettyjä asiakirjalähteitä. Tutkimus pystyy siksi haastamaan
amerikkalaiskeskeistä esitystapaa anglo-amerikkalaisesta
atomienergiayhteistyöstä ja murskaa vuodesta 1974 tutkimuksissa toistetun
väitteen Britannian parlamentin olemattomasta roolista atomiongelman
ratkaisupyrkimyksissä.

Britannian atomiulkopolitiikan muutoksia tutkiva väitös nostaa esille
mahdollisuuden, että sodanjälkeinen atomidiplomatia saattoi olla myös lännen
sisäistä, eikä vain Neuvostoliittoa vastaan suunnattua.  Lisäksi
väittelijä havainnoi virkamiesten tärkeän roolin politiikan muutoksissa ja
valmistelussa. Kaikkiaan työ tarjoaa parlamenttitutkimukselle vaihtoehtoisia
näkökulmia.

Anglo-amerikkalaisen yhteistyön tuloksena syntyneet, 70 vuotta sitten
Hiroshimassa ja Nagasakissa käytetyt atomipommit muuttivat maailmaa
perusteellisesti.  Voidaan puhua jopa atomiajan aamunkoitosta. Yleisesti
tuolloin pohdittiin sitä, mihin kaikkeen uusi keksintö vaikuttaa, ja mitä
sille tulisi tehdä. Tilannetta kuvaa hyvin termi ”atomikysymys”.

1945–1946 oli erittäin tärkeä ajanjakso, joka tuli määrittelemään
pitkälti ihmisten ja valtioiden suhtautumista ja ymmärrystä paitsi uudesta
teknologiasta myös useista sodanjälkeisistä ongelmista. Tätä ajanjaksoa on
historiantutkimuksessa käsitelty kuitenkin sangen lyhyesti, teemat ovat usein
painottuneet laajemmin kylmään sotaan.

Aiempaa tutkimusta on luonnehtinut keskittyminen Yhdysvaltojen merkittävään
rooliin ja sen suhteisiin, erityisesti Neuvostoliiton kanssa. Britannian osuutta
sodanjälkeisen atomikysymyksen muotoutumisessa ja ratkaisuyrityksissä on
tutkittu sangen vähän.

Brittiparlamentilla aiemmin luultua isompi rooli

Roiton tutkimus osoittaa, että vastoin parlamentti- ja atomiasioiden
tutkimuksessa usein esitettyjä väitteitä, Britannian parlamentti pyrki ja
pystyi aktiivisesti osallistumaan keskusteluun. Se onnistui myös
parlamentarisoimaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Näitä aloja on yleensä
pidetty vain hallituksen tehtäviin kuuluvina ja parlamentin ulottumattomissa
olevina.

Parlamentin vaikutusmahdollisuuden on nähty toimivan lähinnä
budjettimenettelyjen kautta. Väittelijä ottaa kuitenkin vahvasti kantaa ns.
uuden parlamenttihistorian puolesta ja korostaa myös muiden teemojen kuin
retoriikan, diskurssien, lainsäädäntötyön ja perinteisempien aiheiden
tutkimuksen tärkeyttä. Työssä osoitetaankin eri toimijoiden tuottamien
lähteiden vertailevan tutkimuksen ja kontekstoinnin merkitys: Parlamentaarinen
paine ja sen vaatima sitoutuminen kansainväliseen yhteistyöhön salaisen
politiikan sijaan rajoitti hallituksen toimintamahdollisuuksia.

Virkamiesten ja diplomaattien vaikutus oli paljon aiemmin luultua suurempi
Britanniassa. Uuden hallituksen noustessa valtaan syksyllä 1945, kukaan sen
ministereistä ei tiennyt aiemmasta atomipolitiikasta, angloamerikkalaisesta
yhteistyöstä tai tutkimuksesta mitään. Virkamiehet suosittelivat salaista
yhteistyön politiikkaa. Britannian on myös yleisesti väitetty tehneen
päätöksen atomiaseen kehittämisestä vasta vuonna 1947. Roiton tutkimus
osoittaa kuitenkin, että se oli tavoitteena välittömästi jo vuonna 1945.

Amerikkalaisten nihkeä suhtautuminen yhteistyöhön oli ollut selvää jo heti
syksyllä 1945. Virkamiehet, riippuvuus aiemmista päätöksistä ja
kansainvälinen tilanne vaikuttivat niin, että atomipolitiikasta tuli
realistista ja salaista. Rinnalle jäi kuitenkin myös kansainvälisen
yhteistyön linja, jota amerikkalaiset yllättäen tässä vaiheessa tukivat.

Kokonaisuudessaan Britannian atomipolitiikan voidaan sanoa muuttuneen
aloitteellisesta, avoimesta ja kansainvälistä yhteistyötä ja kontrollia
korostavasta reaktiiviseksi, salaiseksi ja poliittista realismia painottavaksi.
Molemmat linjaukset olivat voimassa myös rinnakkain, koska salaisen yhteistyön
paljastumisella olisi ollut vakavia kotimaisia ja kansainvälisiä seurauksia.
Amerikkalaiset pitivät yhteistyötä myös YK:n peruskirjan vastaisena.

Käytännössä kansainvälisen kontrollin, niin kuin yhteistyönkin teki
mahdottomaksi Yhdysvalloissa 1946 voimaan tullut atomienergialaki. Tämän
jälkeen jo vastatuulessa ollut angloamerikkalainen yhteistyö kävi
mahdottomaksi ja YK:n alaisen kontrollin luominen vaikeutui. Vaikka
atomienergiayhteistyö epäonnistui, angloamerikkalaiset suhteet lähentyivät
ja Britannia onnistui vakuuttamaan amerikkalaiset siitä, että Yhdysvaltojen
piti pysyä mukana aktiivisena maailmanpolitiikassa. Atomiaseen kehitystä
Britannia jatkoi yksin.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona 268, 423s.
Jyväskylä 2015. ISSN: 1459-4323; 268 (nid.) ISSN 1459-4331; 268 (PDF). ISBN
978-951-39-6383-5 (nid.) ISBN 978-951-39-6384-2 (PDF).


---------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/