[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kutsu kansalaistyöhön

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Tanja Kuronen & Hanna Moilanen: Kansalaistyötä kaikille!. Into Kustannus Oy,
2015. 113 sivua.


Kutsu kansalaistyöhön
---------------------------------------------------------

Tanja Kurosen ja Hanna Moilasen pamfletti Kansalaistyötä kaikille! esittelee
erään ratkaisumallin suomalaiseen työttömyyteen, pätkätyöläisyyteen ja
"luukuttamiseen". Kansalaistyömallissa yhteiskunnallisesti tarpeelliset työt
ja hoiva hoidetaan, työ ja tekijät kohtaavat. Myös kansalaistyön status
nostetaan sille kuuluvaan arvoonsa.

Suomessa tekemätöntä työtä riittää, mutta tekijöitä ei tietyille
aloille ja areenoille palkata. Paljon tehdään myös ilmaista työtä, jota ei
virallisesti palkkatyöksi lasketa, vaan se katsotaan pelkäksi puuhasteluksi
tai muuten vain lähimmäisrakkaaksi auttamiseksi.

Tällaisia paradokseja pohdiskelevat Kansalaistyötä kaikille! -kirjan tekijät
Tanja Kuronen ja Hanna Moilanen. Heillä molemmilla on vankka kokemus lukuisista
eri pituisista pätkätöistä ja työttömyydestäkin. Pamflettia varten he
ovat myös haastatelleet vastaavassa asemassa olevia suomalaisia, työttömiä
ja pätkätyöläisiä. He katsovat jatkavansa niitä ajatuksia
kansalaispalkasta ja työstä, joita esimerkiksi vasemmistoaktivistit Jan-Otto
Andersson, Kati Peltola ja Jouko Kajanoja ovat viime vuosikymmeninä
esittäneet.

Kansalaistyötä kaikille! jakaantuu kolmeen osioon. Ensin pohditaan sitä,
mikä on ongelma, sitten esitellään eräs enemmän tai vähemmän onnistunut
ratkaisumalli (Paltamon täystyöllisyyskokeilu) ja lopulta selviää myös se,
mitä kansalaistyö pitää sisällään. Siis Kurosen ja Moilasen
”mallissa”. Periaatteessa tuo malli on yksinkertainen ja nykyhetken sekä
lähitulevaisuuden Suomeen hyvin soveltuva, jopa välttämätön:

”Ehdottamassamme kansalaistyön mallissa työn sisältö koostuu
maallikkotaidoin tehdyistä huolenpitotöistä: arkisesta toisten ihmisten
auttamisesta sekä ympäristön huolenpidosta. Kansalaistyössä arkiset työ ja
taidot nostetaan uuden arvostuksen kohteeksi ja palkan arvoiseksi työksi.”

”Hoiva” ja ”ympäristö” ovat keskeisiä käsitteitä, joita Kuronen ja
Moilanen avaavat kiitettävästi. Myös moni muu, niin sanottu
yhteiskunnallisesti merkittävä, mutta usein näkymätön työ ja toiminta
tuodaan näkyväksi. Vapaaehtois- ja järjestötyö ja monet työttömien
toimesta pyörivät talot, kirpputorit tai verstaat pitäisi nimetä uudelleen.
Kun erilaiset näkymättömät toimialat nostetaan kansalaistyöksi, voi niiden
statuskin nousta pikku hiljaa ja toiminta rinnastua palkkatyöksi.
Kansalaistyötä kaivattaisiin myös ympäristön kohentamisessa,
korjausrakentamisessa, maisemoinnissa, monissa palveluissa ja tietenkin
erityisesti hoivan ja sosiaalityön saralla. Väestön vanheneminen luo
kansalaistyölle jopa huutavan tarpeen.

Pienissä ympyröissä ja yhteisöissä hoivaan ja lähimmäisen auttamiseen
tähtäävä työ ei varmasti edellytä suuria rakenteellisia muutoksia – jos
kansalaistyö otetaan laajemmin käyttöön. Välillä tekijät silti hieman
toistavat itseään, ilmeisesti vakuuttaakseen lukijan. Myös konkretia jää
vähäiseksi eivätkä kaikki esimerkkitapaukset vakuuta. Paltamostakin löytyi
kosolti puutteita.

Hienosäätöä tarvitaan

Kansalaistyö vaatii joka tapauksessa erilaisia ”tukikohtia” tai
”kansalaistaloja”, jatkuvuutta ja organisoimista, jotta monenlaista
osaamista voidaan suunnata sinne missä tarve on suurin. Paltamon
täystyöllisyysmallissa tätä kokeilua tehtiin. Organisoitiinkin
kiitettävästi. Osin astuttiin yrittäjienkin varpaille, kun ”poljettiin
markkinahintoja”, mutta Kuronen ja Moilanen korostavat, että kansalaistyö ei
kilpaile varsinaisten palkallisten, kovaa ammattitaitoa vaativien
palkkatyötehtävien kanssa. Yritysmaailman suuntaan hienosäätöä tarvitaan,
minkä Paltamokin opetti.

Kansalaistyö ja siinä sivussa perustulo lopettaisivat työttömien ja
pätkätyötä tekevien kansalaisten pompottamisen erilaisissa koulutuksissa,
valmennuksissa ja työharjoitteluissa, jotka eivät johda mihinkään.
Karenssilla uhkailut ja harkinnanvaraiset tukiaiset jäisivät historiaan, kun
kansalaistyötä tekevä porukka nostaisi statustaan ja samalla oikeasti
työkyvyttömät tai eläkkeelle siirtymässä olevat saisivat olla rauhassa.

Kuronen ja Moilanen asettavat kansalaistyölle myös tietyt tiukat periaatteet.
Se olisi vapaaehtoista ja perustuisi toimijoiden tasavertaisuuteen. Jäisikö
joku näistä syistä sitten ulkopuolelle? Varmasti. Tehtävät olisivat
nimittäin myös vastuullisia, vaikka työ tehtäisiin houkuttelevaksi, koska
siihen sisältyisi jatkuva oppiminenkin. Ja mikä tärkein houkutus:
kansalaistyöstä maksettaisiin palkkaa. 

Kyllä kansalaistyö siinä missä perustulokin olisi ainakin kokeilemisen
väärti.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/