[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Viidenkymmenen filmisovituksen uskollisuus

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Markku Soikkeli <mg.soikkeli at gmail.com> Genretutkija, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Nummelin, Juri: 50 kirjaa 50 elokuvaa. Avain, 2015. 415 sivua.


Viidenkymmenen filmisovituksen uskollisuus
---------------------------------------------------------

Me filmihullut rakastamme listauksia genre- ja vuosikymmenkohtaisista
elokuvista. Listojen pohjalta käydään, esteettiset kriteerit ässänä
hihassa, keskusteluja siitä, mitkä elokuvat kuuluvat huipulle ja mitkä ovat
yliarvostettuja.

Juri Nummelinin teos 50 kirjaa 50 elokuvaa on nimensä mukaisesti
artikkelikokoelma taiteenalojen klassikoista: ensinnäkin kuuluisista kirjoista,
joista on tehty elokuvia, ja toiseksi kuuluisista elokuvista, jotka perustuvat
kirjoihin. Jokainen kirja ja siitä tehty elokuva saa erillisen, 3-6 sivua
pitkän artikkelinsa. Enemmistö sovituksista on Hollywood-tuotantoa, mutta
eurooppalaisia, japanilaisia ja venäläisiä teoksia löytyy niitäkin tasaisin
välein. Suomea edustavat erinomaiset poiminnat: Kalevala, Kaurismäen Rikos ja
rangaistus, Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti, sekä Mukan/Mollbergin
Maa on syntinen laulu.

Ainoa valintakriteeri on ollut genrejen ja aikakausien "tasapuolinen"
edustavuus, joskin Nummelin myöntää, että joukkoon kuuluu hänen omia
mieltymyksiään. Nämä mieltymykset on helppo bongata kirjasta, vaikkei
tuntisikaan westerneihin ja pulp-jännäreihin perehtynyttä kirjoittajaa.
Genret tuntuvat lievästi yliedustetuilta 50/50-seulassa.

Mukaan on valikoitunut esimerkiksi western-opuksia, jotka lienevät
läheisempiä länkkäri-fandomille kuin keskimääräiselle
kirjallisuudenharrastajalle: Ernest Haycoxin novelli "Postivaunut Lordsburgiin",
Walter van Tilburg Clarkin Väärä tuomio, ja Jack Schaeferin Etäisten
laaksojen mies. Näiden kirjojen filmiadaptaatiot ovat toki yhtä kuuluisia kuin
Lolitan tai Oikeusjutun sovitukset valkokankaalle. Valintaperusteiden pohtiminen
ja niiden tapausten osoittaminen, missä kirja on valikoitunut juuri
elokuvasovituksen vuoksi, olisi kuitenkin selkeyttänyt genrekohtaisen
trivia-tiedon ja yleissivistykseen kuuluvan tiedon erottelua toisistaan.

 

Enemmän sovituksista kuin sovittamisesta

50 kirjaa 50 elokuvaatarjoaa ennen kaikkea ensyklopediamaisen annoksen
kirjallisuuden ja elokuvien yleistietoa. Nummelinin tiiviisti kuvaileva,
faktoihin pitäytyvä, mutta tyylikysymyksiäkin selittävä tietojournalismi
tekee kokonaisuudesta kestävän. Tällaisia klassikoita avaavia teoksia on
suomeksi hävyttömän vähän tarjolla etenkään kaunokirjallisuuden
käsikirjoina. Kirja antaa vaikutelman tarkasta toimitustyöstä ja
artikkeleiden tiivistämisestä olennaiseen.

Se, mitä Nummelin kirjasta jää eniten kaipaamaan, on se varsinainen
adaptaatio: millaisten tuotannollisten ja esteettisten valintojen johdosta
elokuva poikkeaa alkuperäisteoksesta ja herättää monentasoisia keskusteluja
kirjan/elokuvan paremmuudesta.

Teoksen avaavassa esseessä Nummelin kyllä pohtii monipuolisesti
filmatisointien "uskollisuutta". Artikkeleiden sisällä tätä muutosprosessia
taiteesta toiseen käsitellään kuitenkin ensisijaisesti juonen ja
henkilökuvauksen kysymyksinä. Trivian puolelle poikkeava sivupolut ovat
välillä niin mielivaltaisia, että elokuvan merkittävyyteen vaikuttaneet
tekijät alkavat näyttää sattuman eikä esimerkiksi tiukkojen
studiobudjettien tulokselta.

Artikkelit tarjoavat enemmän "tämäkin on siis suomennettu" -ällistyksiä
kuin "tästäkin on siis elokuva" -oivalluksia. Trivia-osumat voivat tietysti
viedä yhtä syvälle uuden tiedon lähteille kuin alalajia avaava artikkeli.
Kuinka moni esimerkiksi tietää, että There Will Be Blood -elokuvan
alkuperäisteoksesta on suomennettu romaanin (Öljyä, 1927) ensimmäinen osa?



Vaihtoehtoja parhaille adaptaatioille

Kirjan lopusta löytyy kaksi vaihtoehtoista 50/50-listausta. Niiden on tarkoitus
havainnollistaa, ettei "tyhjentävää" listaa kiinnostavimmista
filmiadaptaatioista voi millään tehdä. Ensimmäinen vaihtoehtolistaus tuo
esille millaisia klassikoiksi laskettavia adaptaatioita on jäänyt tämän
teoksen ulkopuolelle jo määränsä vuoksi. Muutamaa ilmeisenä pitämääni
adaptaatiotapausta jäin siitäkin kaipaamaan, kuten Keseyn/Formanin Yksi lensi
yli käenpesän tai Proulxin/Leen Brokeback Mountain.

Toinen vaihtoehtolistaus havainnollistaa, mitä sovituksia on jätetty pois sen
vuoksi, että tunnetun elokuvan pohjalla olevaa kirjaa ei ole koskaan
suomennettu. Tällaisia ovat esimerkiksi Thomas Hardyn Jude the Obscure (1895),
Robert Heinleinin Starship Troopers (1959) ja Michael Chabonin Wonder Boys
(1995).

Nämäkin listat ovat erinomaisen kiinnostavia niin videovuokraajan kuin
adaptaatiotutkijan kannalta. Mitään "tyhjentävää" listaa ei kukaan
nykyisessä mediamaailmassa enää odottaisikaan, ei edes kovanahkaisin
filmihullu. Yleissivistyksen ja taiteentuntemuksen tarpeet ovat vähintäänkin
sekoittuneita nykyisessä mediakentässä. Hyvät perustelut hyvinkin
omaperäiselle adaptaatioiden joukolle olisivat oikeastaan vieläkin
opettavaisempia kuin valistunutta maallikkoa ensyklopedisesti palveleva
kokoomateos.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/