[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Sinkkunaisia uuden ajan alussa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Henna Karppinen-Kummunmäki <hkarpp(at)utu.fi> FM, tutkija, kulttuurihistoria,
Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Miettinen, Tiina: Piikojen valtakunta. Nainen, työ ja perhe 1600-1700-luvuilla.
Atena Kustannus, 2015. 184 sivua.


Sinkkunaisia uuden ajan alussa
---------------------------------------------------------

Piikojen valtakunta kuvaa naimattomien naisten elämänkohtaloita 1600- ja
1700-luvun Ruotsin valtakunnassa. Teos purkaa kiitettävästi niitä yleisiä
mielikuvia ja virhekäsityksiä, joita naisten elämästä uuden ajan alun
maailmassa edelleen vallitsee.

Mitä yhteistä on nykypäivän uraohjuksilla, puumanaisilla ja uuden ajan alun
naimattomilla piikatytöillä? Ilmeisesti paljonkin, ainakin jos on uskominen
Piikojen valtakunta-kirjan kirjoittajaa Tiina Miettistä. Suurelle yleisölle
suunnattu teos kuvaa naimattomien naisten elämää, kohtaloita ja ratkaisuja
varhaismodernin ajan Ruotsin valtakunnassa, johon myös Suomi tuolloin kuului.
Miettinen on Ruotsin vallan ajan perhe- ja sukuhistoriaan perehtynyt
historiantutkija ja kirja perustuu hänen Tampereen yliopistossa valmistuneeseen
väitöstutkimukseensa Ihanteista irrallaan. Hämeen maaseudun nainen osana
perhettä ja asiakirjoja 1600-luvun alusta 1800-luvun alkuun (2012).

Sinkkunainen ei ollut outolintu

Kirjan luvut tarkastelevat naisten elämää tyttärinä ja sisarina,
työntekoa, seurustelusuhteita ja avioitumista, raskauksia sekä niitä
tilanteita, kun kaikki ei mennytkään aivan suunnitelmien mukaan. Lisäksi
kirjassa on lyhyitä tietolaatikoita. Miettinen korostaa teoksessaan sitä,
että ihanteista huolimatta, esiaviolliset sukupuolisuhteet tai jopa avioton
lapsi eivät automaattisesti tuhonneet naisen asemaa yhteisössä tai
mahdollisuuksia avioitua myöhemmin. Lisäksi hän romuttaa sitä harhaluuloa,
että kaikki naiset avioituivat nuorina suoraan isänsä kodista. Todellisuus
oli usein päinvastainen.

Monet naiset saattoivat työskennellä vuosikausia palkkatöissä ja elää
suhteellisen itsellistä elämää ennen avioitumista. Yli kolmekymmenvuotias
”sinkkunainen” ei suinkaan ollut outo ilmestys. Myöskään ikäero
puolisoiden välillä ei ollut tavatonta. Vanhempi nainen saattoi hyvin avioitua
itseään nuoremman miehen kanssa. Korkean kuolleisuuden vuoksi uusperheet
eivät myöskään olleet poikkeus vaan pikemminkin tavanomainen ilmiö.



Kuva: Hauhon Vitsiälän kylä säilyi tiiviinä ryhmäkylänä 1900-luvun
alkuun. Tiina Miettisen väitöskirja/Hauho-Seuran arkisto.

Teoksen painopiste Länsi-Suomessa ja Hämeessä

Nimestään huolimatta Piikojen valtakunta ei tarkastele yksinomaan rahvasta ja
talonpoikasväestöä, vaan mukaan mahtuu myös muutamia aatelisneitoja ja
säätyläisiä. Kirjoittaja ei perustele nimenvalintaa sen tarkemmin, mutta
mitä ilmeisimmin se juontaa juurensa piika-sanan (piga) naimatonta naista
tarkoittavasta merkityksestä. Tähän merkitykseen viitataan kirjan sivulla
132. Tarkastelun painopiste on Länsi-Suomessa ja erityisesti Hämeessä.
Miettinen perustelee maantieteellistä rajausta sillä, että itäsuomalaista
perhehistoriaa on tarkasteltu tutkimuksessa huomattavasti enemmän.

Teoksen kuvitus on hillitty ja mustavalkoinen ja rajoittuu lukujen
kansilehdille. Herää kuitenkin kysymys, miksi mukaan on valittu vain
1800-luvulla tehtyjä talonpoikaista elämää kuvaavia maalauksia. Toki rahvaan
vaateparsi ei ehtinyt muuttua kovin paljon vuosisatojen aikana, eikä sitä
koskevaa kuvamateriaalia ole saatavilla 1600- ja 1700-luvuilta kovinkaan paljoa,
mutta aikalaiskuvat olisivat silti luoneet ”todellisempaa” tunnelmaa.
Kansallisromanttiseen henkeen tehdyt kuvat ovat sitä paitsi ristiriidassa
kirjan sanoman kanssa. Piikojen valtakunta haluaa kuvata todellista elämää
eikä ihannetta.

Säätyjen rajat, muuttuvat moraalikäsitykset

Miettisen teos oli sujuva lukukokemus, mutta paikoin tekstistä löytyi
ristiriitaisuuksia ja epäselviä kohtia. Tämä voi olla toimittamisesta
johtunut ongelma. Erityisesti eri säätyjen toimintamahdollisuuksien rajat ja
erot eivät tule kovin selkeästi esille. Talonpoikaisen talontyttären tai
piikatytön mahdollisuudet toimia olivat huomattavasti erilaiset kuin
aatelisneidon tai porvaristytön. Myös rajoitukset olivat säätysidonnaisia.
Ylhäinen asema ei automaattisesti tarkoittanut suurempia toimintavapauksia,
joskus jopa päinvastoin. Samoin teoksen tarkastelujakson muutokset jäävät
muun tekstin jalkoihin. Moraalikäsitykset, ja erityisesti asenteet
esiaviollisiin suhteisiin ja aviottomiin lapsiin, muuttuivat 1600- ja
1700-lukujen aikana. Tämä saattaa jäädä lukijalta huomaamatta, mikäli hän
ei ole asiaan aiemmin perehtynyt.

Tällaisen kirjan tarpeellisuus on kuitenkin ilmeinen. On erittäin tärkeää,
että historiantutkimuksen tulokset tuodaan myös suuremman lukijakunnan
saataville. Tutkijan näkökulmasta Piikojen valtakunta ei tuo esille mitään
radikaalia uutta, mutta sen saamasta vastaanotosta mediassa voisi päätellä,
että yleiset käsitykset uuden ajan alun elämästä ovat edelleen hyvin
toisenlaiset kuin tutkimuksen luoma kuva. Historiantutkimuksen tarkoitus on
luoda monipuolinen kuva menneisyydestä ja siinä tehtävässä Miettisen teos
on onnistunut hyvin.

Kirjoittaja on uuden ajan alun sukupuolihistoriaan perehtynyt tutkija.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/