[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Villejä väitteitä, kummia tulkintoja

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Merja Leppälahti <meleppa(at)utu.fi> FL, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Koskinen, Inkeri: Villi Suomen historia. Välimeren Väinämöisistä
Äijäkupittaan pyramideihin. Tammi, 2015. 310 sivua.


Villejä väitteitä, kummia tulkintoja
---------------------------------------------------------

Inkeri Koskinen esittelee teoksessaan Villi Suomen historia pseudotieteellisiä
tai vain muuten mielikuvituksen luomia ajatuksia mm. suomalaisista koko maailman
kulttuurin alullepanijoina, oletuksia muinaisen Kalevalan ja Pohjolan
sijainnista ja kuvitelmia muinaisista Suomen kuninkaista. Näitä on tosissaan
ja ehkä vähän muutenkin julkaistu 1900-luvun alusta aivan nykyaikaan saakka.
Koskinen avaa erilaisten villien tulkintojen taustoja ja osoittaa myös, mitä
ongelmallista niissä on tutkijoiden näkökulmasta.

Tieteenfilosofian tutkijana FT Inkeri Koskinen on ja hyvin sopiva esittämään
kysymyksen, mikä tekee tieteestä tiedettä.  Koskinen käsittelee kahdeksassa
luvussa monenlaisia julkaistuja Suomen historiaan liittyviä esityksiä, joita
tiedepiireissä pidetään näennäistieteellisinä ja ehkä kaunokirjallisina.
  

Näennäistiedettä ei voi määritellä kattavasti. Koskinen lähtee liikkeelle
tieteenfilosofi Sven Ove Hanssonin kuvailevasta määritelmästä, jonka mukaan
näennäistiede ensinnäkin käsittelee sellaisia asioita, joita jokin
tieteenala tutkii. Toiseksi se on epäluotettavaa. Kolmanneksi näennäistiede
muodostaa opin, jonka edustajat antavat ymmärtää tuottavansa kyseisestä
aihepiiristä luotettavinta mahdollista tietoa. Näennäistiede voi olla
epäluotettavaa monella eri tavalla.

Jokaisessa luvussa on mukana myös oikea tutkija, jolta kirjoittaja on kysynyt,
miten kyseistä aihetta oikeasti tutkitaan tai voitaisiin tutkia tai miksi joku
aihe ei ole tieteen kannalta relevantti tutkimuskohde. Tutkijakeskusteluissa
ovat mukana Ilkka Niiniluoto, Kaisa Häkkinen, Matti Sintonen, Seppo Knuuttila,
Vesa-Pekka Herva, Petri Ylikoski, Marjatta Hietala, Uskali Mäki ja S. Albert
Kivinen.

Salattuja totuuksia

Tunnetuimpiin ”villin historian” esittäjiin kuuluu epäilemättä Sigurd
Wettenhovi-Aspa (1870−1946). Koskinen esittelee perusteellisesti sekä
Wettenhovi-Aspan että hänen seuraajiensa ideoita. Wettenhovi-Aspa pyrki
todistamaan suomen kielen kielistä vanhimmaksi; kieleksi, jota puhuttiin ennen
kielten sekoittumista Baabelissa. Tämän todistivat Aspan mukaan monet
sanayhtäläisyydet. Esimerkiksi Egypti, kreikaksi Aiguptos eli Äijäkupittaa
oli muinaiselta nimeltään Kemi.  Alkusuomalaiset pystyttivät myös pyramidit
eli pyhät raamit.

Suomalaisten alkukotina on nähty milloin Malaka (jossa maa lakkaa), milloin
Egypti tai jopa Atlantis. Suomalaisten tiedettiin polveutuvan Raamatussa
mainituista kantaisistä. Myös etruskeja ja heruleita on arveltu suomalaisten
esi-isiksi ja kielisukulaisiksi.  Wettenhovi-Aspa julkaisi ensimmäisen
kirjansa jo vuonna 1915, mutta hänen ajatuksiinsa pohjautuvia teorioita
suomalaisten alkuperästä on esitetty vielä 2000-luvulla.

Vuonna 1931 Eetu Vuorio julkaisi kirjan Suomalaiset Välimeren auringon alla,
jonka mukaan Kalevalan sankarit seikkailivat aikanaan Välimerellä ja
suomaisten kreetalaiset esi-isät hallitsivat koko Välimeren aluetta. Koskinen
lainaa Eetu Vuorion tekstiä:

”Mitä sillä on väliä, vaikka kaikki maailman ammattioppineet
julistaisivatkin näkyni harhaksi, kunhan vain itse uskon siihen mitä kirjoitan
ja kunhan on muutamiakin ihmisiä, jotka elävät näissä vaiheissa mukanani ja
haltioituvat kanssani.”

 



Kuva: Akseli Gallen-Kallela ja Sigurd Wettenhovi-Aspa Porvoon Jokikadun
varrella, 1922. (Haloo Akseli-sivusto)

Ruotsalaisten salaliitto

Vuorio ja monet muut näennäistieteilijät ovat arvelleet, että tutkijat
eivät ota vakavasti tutkijapiirien ulkopuolelta tulevia ajatuksia. Esimerkiksi
historiantutkijat eivät kuitenkaan ilman muuta väheksy amatöörien
tutkimuksia, sillä monet harrastajahistorioitsijat ovat tehneet pätevää ja
vakavasti otettavaa työtä kotiseutunsa menneisyyden kartoittamisessa, Koskinen
toteaa.

Jotkut näennäistieteilijät ovat uskoneet tutkijoiden salaliittoon, mutta
jotkut ovat arvelleet, että salaliitossa onkin kysymys ruotsalaisten
pyrkimyksestä kätkeä suomalaisten mahtava menneisyys ja ottaa suomalaisten
saavutukset omiin nimiinsä. Tämä tulkinta liittyy joskus myös ns.
pakkoruotsipuheeseen.

Koskinen toteaakin, että historiaa on käytetty myös poliittisten pyrkimysten
oikeuttajana. Juuri itsenäistyneessä Suomessa rakennettiin Suomelle uljasta
muinaisuutta, sodan aikana oikeutettiin historialla itäisiä aluevaatimuksia,
Suur-Suomen rakentamista. Moniin ideologioihin liittyy jonkinlaista
näennäistutkimusta aiheesta.

Mitä uskoa?

Näennäistieteelliset tulkinnat Suomen ja suomalaisten historiasta ja monista
muista ilmiöistä eivät suinkaan ole vain menneisyyden hairahduksia, vaan
vanhoihin ideoihin pohjautuvia teorioita esitetään internetissä hyvin
tosissaan tänäkin päivänä. Mediassakin nousee silloin tällöin otsikoihin
henkilö, joka ”haastaa” tieteellisen tutkimuksen jonkin yksittäisen idean
tai henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tai koska se hänestä itsestään
ei vain tunnu uskottavalta.

Siinä missä tieteellinen tutkimus pohjautuu tavallisesti varsin vahvasti
aikaisempaan tutkimukseen ja teorioihin (myös niitä haastaen), pseudotutkimus
nojaa yksittäisiin ideoihin ja havaintoihin eikä ota huomioon mahdollisuutta,
että jokin jännittävältä vaikuttava havainto olisikin pelkkää sattumaa.
Muut seikat sovitetaan tukemaan näkemystä ja mahdolliset vastakkaiset
havainnot ja kritiikki jätetään huomiotta tai selitetään koulukuntaeroilla.

DNA todistaa

Mukaan nykykeskusteluun on tuotu uusia todisteita, mm. sukututkijoiden
DNA-testit, Koskisen sanoin ”haploryhmäpuhe”. Tässä kohtaa olisikin ollut
kiinnostavaa lukea aiheesta hiukan enemmän, koska vähän väliä kuulee
tällä tavoin tulleen todistetuksi mm. sukulaisuussuhteita kruunupäitten
kanssa.

Varhaisissakin toisinajattelijoissa oli sellaisia, jotka ehkä eivät
esittäneet teorioitaan aivan tosissaan, mutta nykyisten verkkokeskustelujen
aikana on melkein mahdoton tietää, kuka yrittää tosissaan julistaa uutta
ideaansa, kuka parodioi.

Koskisen Villi Suomen historia on ansiokas kuvaus monenlaisista erikoisista
näkökulmista Suomen ja suomalaisten historiaan. Huolelliset lähdeviitteet ja
lähdeluettelo antavat mahdollisuuden paneutua vielä tarkemmin kiinnostavaan
asiaan ja henkilöhakemiston avulla löytää tekstin henkilömaininnat. Vaikka
Koskinen käsittelee pääasiassa Suomen ja suomalaisten historiaan liittyviä
esimerkkejä, hän kuvailee selkeästi erilaisia näennäistieteellisiä
lähestymistapoja ja niiden ongelmia, joten tekstiä on helppo käyttää apuna
tunnistettaessa muutakin näennäistiedettä.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/