[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Romanttinen, eroottinen ja dramaattinen 1300-luku

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Nestori Liminka & Juha Kauri <neelli at utu.fi> Opiskelija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Vuori, Kristiina: Siipirikko. Tammi, 2013. 464 sivua.


Romanttinen, eroottinen ja dramaattinen 1300-luku
---------------------------------------------------------

Kristiina Vuoren Siipirikko on romanttinen viihderomaani. Kirja kertoo
Selja-nimisen nuoren naisen tarinan 1300-luvun Suomen pyörteissä. 

Siipirikko (Tammi, 2013) on Kristiina Vuoren toinen historiallinen romaani, joka
seuraa 2012 julkaistua Näkijän tytär -teosta. Siipirikko ei ole jatko-osa
Näkijän tyttärelle, mutta on aiheeltaan ja tyyliltään samankaltainen Suomen
varhaiselle keskiajalle sijoittuva historiallinen, romanttinen viihderomaani.

Esikoisteoksen julkaisun jälkeen vuonna 2013 Kristiina Vuori kertoi omasta
historiastaan romantiikkakirjallisuuden lukijana ja kirjoittajana
haastatteluissa. Nuorena Kristiina Vuori innostui historiasta ja
historiallisesta kirjallisuudesta Aurinkokuninkaan Ranskan aikaan sijoittuvia
romanttisia Angelika-romaaneja luettuaan. Viihteellisiä historiaromaaneja on
parjattu jonkinlaisena roskakirjallisuutena naisille, mutta Vuori tahtoi
osaltaan kunnioittaa ja jatkaa Angelika-sarjan perintöä esikoisteoksellaan.
Viihdekirjallisuuden asema on noussut viime aikoina ja sen vuoksi ei olekaan
enää häpeä lukea tai kirjoittaa kyseisiä teoksia.

Juonitteluja 1300-luvun patriarkaalisessa Suomessa

Siipirikon tarina alkaa vuodesta 1306. Hämäläinen päähenkilö,
pientilallisen tytär Selja joutuu karjalaisten kaappaamaksi näiden
sotaretkellä ja joutuu Laatokan Karjalaan Ahtilan maatilalle orjaksi. Selja
onnistuu tekemään kurjasta elämästään hieman siedettävämpää
neuvokkuutensa sekä erinomaisten lintujenkäsittelytaitojensa avulla.
Mahdollisuuden vapauteen tarjoaa komea ritari Aijo, jolle Selja onnistuu
uskottelemaan olevansa sukua, otettuaan itselleen Cecilia-nimisen rälssitalon
perijättären henkilöllisyyden. Tätä kautta Selja päätyy matkustamaan muun
muassa Viipurin ja Turun alueille ja joutuu samalla erilaisten juonittelujen
pyörteisiin.

Kirjassa näkyy 1300-luvun Suomen patriarkaalinen maailmankuva. Poliittinen
valta oli miehillä ja vaikutti myös siltä, että valtaa piti osata näyttää
ja käyttää, jotta sen säilytti. Siipirikon miehet ajautuvat usein
väärinymmärrysten ja ylpeyden vuoksi tilanteisiin, jotka ratkotaan
raivostumalla ja miekkaan tai nyrkkiin turvautumalla. Vallankäyttö ulottuu
myös naisiin. Siipirikossa poliittista päätäntävaltaa käyttävissä
asemissa on pelkkiä miehiä, mutta monet kirjan naishenkilöistä vetelevät
naruja miestensä selän takana, vaikuttaen näin tapahtumiin. Päähenkilö
Selja on tästä hyvä esimerkki, joka jatkuvasti tarinan edetessä turvautuu
hyvään ihmistuntemukseensa ja älykkyyteensä manipuloidakseen muita ihmisiä
ja tapahtumia itselleen suotuisammaksi. Muita kirjan vahvoja naishahmoja ovat
muun muassa Ahtilan isännän Mielon julma sisar Serafia, Mielon joillakin
tavoilla jopa sympaattinen äiti Nonna, Viipurin linnanisännän vaimo rouva
Gunilla ja kirjan loppupuolella Seljan uusi emäntä Anna, jolla on itse asiassa
Seljan lisäksi kirjan moniulotteisimpia tarinakaaria.

Mieshahmojen tarinat jäävät vaillinaisiksi

Vahvojen naishenkilöiden lisäksi kirjassa on myös totta kai monia
mieshahmoja. Näistä jotkut ovat onnistuneita, toiset taas jäävät melko
yksiulotteisiksi tai ovat suoranaisesti kliseisiä. Suurimmalla osalla kirjan
naishahmoista on omia motiivejaan, taustatarinoitaan ja luonteensa, kun taas
monien mieshahmojen merkitys tarinalle ja tarkoitus kirjassa laajemmin jäävät
joko vaillinaisiksi tai kyseenalaisiksi. Seljan orjakumppani Häkki on läsnä
tarinassa aina alusta asti, mutta siitä huolimatta Vuori ei avaa hänen
luonnettaan tai ajatuksiaan ollenkaan, vaikka hahmo itsessään vaikuttaa
mielenkiintoiselta. Oli myös hämmentävää, miten Seljan kouluttama
Primus-kotka, johon itse kirjan nimi sekä tarinan lintuteema paljolti
liittyvät, jäi loppujen lopuksi tarinassa merkitykseltään hyvin
vähäiseksi.

Siipirikko on romanttinen viihderomaani, joten romantiikka, erotiikka ja
seksuaalisuus ovat keskeisiä teemoja läpi kirjan. Suuri osa romantiikasta
liittyy kirjan päähenkilöön Seljaan, johon kirjan mieshahmot järjestään
rakastuvat. Siipirikon tarinan edetessä seurataan Seljan kasvamista lapsesta
aikuiseksi naiseksi ja samalla myös hänen seksuaalisuutensa kehitystä.
Päähenkilön varhaista nuoruutta Ahtilassa varjostaa orjuus ja suunnitelmissa
oleva naittaminen Mielon Pessi-pojalle, jota Selja vihaa. Romanttinen rakkaus
tai naisen mielipide eivät välttämättä olleet osa avioliittoa keskiajan
Suomessa, ja järjestetty avioliitto myötäjäisineen olikin käytännöllinen
tapa edistää selviytymisen ja vaurastumisen mahdollisuuksia. Järjestetyn
avioliiton teemaan palataan uudelleen Siipirikon loppupuolella.

Romanttinen rakkaus Seljan elämään tulee ritari Aijon muodossa. Koska Aijo on
Seljan rakkauden kohde, hänen hahmoonsa keskitytään teoksessa hyvin paljon
Seljan oman kehityksen lisäksi. Tämän vuoksi onkin harmi, että Aijon hahmo
putoaa hyvin lähelle kliseistä synkän, mystisen miehen hahmoa, jolla on arpi
kasvoissaan ja joka pohtii jatkuvasti murheellisena menneisyytensä virheitä.
Aijon hahmonkehitykselle on kuitenkin annettu sen verran aikaa ja tilaisuuksia
kirjassa, että hänen luonteestaan ja taustastaan oppii mielenkiintoisia
seikkoja. Tämä antaa mahdollisuuksia edes jonkinlaiseen samaistumiseen ja
sympatiaan Aijoa kohtaan.

Seljan tunteita, ajatuksia ja orastavaa seksuaalisuutta käsitellään kirjassa
sisäisen monologin kautta. Osan tästä monologista muodostavat myös
kristinusko ja synnin käsite. Ajalle tyypilliseen tapaan uskonto on tärkeä
osa elämää ja Seljakin murehtii alituisesti kohtaloaan, synnin painavan
taakan painaessa hänen sydäntään. Hänen oma seksuaalinen heräämisensä ja
siihen liittyvät ajatukset, sekä teot, joihin hän joutuu turvautumaan
päästäkseen orjuudesta, tuottavat Seljalle syyllisyyden tuskaa. Syntiin
liittyen, kirjassa toistuukin usein Seljan ajatus siitä, että hän oli
teoillaan ansainnut kohtalonsa ja hänen kuuluu alistua fyysiselle ja
seksuaaliselle väkivallalle.

Vuori on myös käsitellyt kirjassaan homoseksuaalisuutta keskiaikaisessa
Suomessa Sten-nimisen hahmon kautta. Hänen kamppailuaan oman identiteettinsä
kanssa käsitellään useimmiten melko hienovaraisesti teoksessa, eikä hänen
hahmonsa näin ollen ole mikään kiintiöhomo, jonka Vuori on laittanut
kirjaansa vain tämän homoseksuaalisuuden takia. Vuori on kirjansa
taustatyössä muutenkin ottanut paljon selvää homoseksuaalisuudesta keskiajan
yhteiskunnassa, sillä hän omistanut sille melko pitkän kappaleen teoksen
lopusta löytyvästä historiaosiosta.

Juonilankojen katoaminen häiritsee, historiaosiosta kiitosta

Häiritsevä piirre lukukokemuksessa oli se, miten monet tarinan juonilangoista
ja hahmoista eivät saa sitä huomiota, joka niille tarinan puitteissa kuuluisi.
Aiemmin mainituista esimerkiksi Häkin ja Primuksen tarinat, joita pohjustetaan
kirjan alusta saakka, kuitenkin vain häipyvät jossain vaiheessa taka-alalle
ilman kunnollista syytä tai tyydyttävää päätöstä. Toinen
epämääräisyys Siipirikon hahmonkehityksessä liittyy Pessiin. Nuoresta
isänsä varjossa kasvaneesta tyhmästä, ilkeästä ja pelkurimaisesta pojasta
kasvaa kostoa janoava, salaperäisen karismaattinen miekkasankari, eikä tätä
kehityskaarta käsitellä kirjassa juuri mitenkään. Teksti on itsessään
sujuvaa ja helppolukuista, toisaalta lukijaa saattaa helposti hämätä Vuoren
tekstin joukkoon sekoittamat aikalaissanat ja -termit. Monesti näiden sanojen
merkityksen pystyy päättelemään tilanteen kontekstista, ja kirjan takaa
löytyy kattava sanasto, missä selitetään kaikkien kirjasta löytyvien
erikoissanojen merkitykset. Tästä huolimatta on paikoin outoa, että muuten
täysin nykyaikaisella suomen kielellä kirjoitetun tekstin joukossa vilahtelee
paikka paikoin keskiaikaisia suomen kielen sanoja, se vaikuttaa usein vain
kirjailijan käyttämältä turhalta tehokeinolta. Tähän kuitenkin tottuu
nopeasti, eivätkä nämä erikoissanat häiritse kovinkaan paljon kirjan
loppupuolella.



 

Jonkin verran hämmennystä lukijassa aiheuttivat myös jopa vuosien hypyt
eteenpäin ajassa ja paikkojen vaihtuminen kappaleiden välillä, sillä nämä
muutokset eivät aina olleet täysin ilmeisiä. Jälleen kerran lukija pystyy
melko nopeasti päättelemään tilanteiden kontekstista mistä on kyse, mutta
kirjailijalta olisi silti toivonut hieman selkeämpää otetta näissä
siirtymissä. Esimerkiksi osa kirjan tapahtumista kerrotaan ritari Aijon
näkökulmasta päähenkilö Seljan sijaan ja näissä siirtymissä lukijalle
tulee välittömästi selväksi, kenen näkökulmasta tarinaa kerrotaan
eteenpäin.

Erityismaininnan Kristiina Vuori ansaitsee kirjan lopusta löytyvästä
historiaosiosta. Tästä kirjan taustoja avaavasta tekstistä näkyy, että
Vuori on ilmiselvästi tehnyt paljon taustatyötä kirjaansa  varten. Osiossa
kerrotaan muutaman sivun verran kirjan aikakauden tärkeimmistä
yksityiskohdista koskien Suomen yhteiskuntaa, maailmankuvaa, tapahtumia ja
henkilöitä. Lisäksi osiosta löytyy jo aikaisemmin mainittu sanasto, jonka
avulla lukija voi ottaa selville kirjasta löytyvien erikoissanojen
merkityksiä.

Kristiina Vuoren Siipirikkoon viihdyttävää ja sujuvaa viihdekirjallisuutta.
Vaikka monet henkilöhahmojen väliset suhteet ja juonenkäänteet saattavatkin
mennä melodramatiikan puolelle, on se kokonaisuutena tarpeeksi selkeä ja
viihdyttävä kokonaisuus mielenkiintoisilla henkilöhahmoilla, jotta se
jaksaisi pitää lukijan mielenkiinnon yllä loppuun asti. Vuori on onnistunut
ahkeralla taustatyöllään luomaan mielenkiintoisella tavalla keskiaikaisen
Suomen kirjaansa ja se on vahva kokonaisuus Vuoren toiseksi romaaniksi.

 

Kuva: Kristiina Vuori Turun kirjamessuilla 2012. (Anneli Salo/Wikimedia Commons)

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/