[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tutkimusnäkökulmia Venäjään

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Markku Kivinen & Leena Vähäkylä (toim.): Venäjän palatseissa ja kaduilla.
Gaudeamus, 2015. 311 sivua.


Tutkimusnäkökulmia Venäjään
---------------------------------------------------------

Aleksanteri-instituutin johtajan Markku Kivisen ja Suomen Akatemian tiedottajan
Leena Vähäkylän toimittama Venäjän palatseissa ja kaduilla päivittää
tämän päivän Venäjä-tutkimusta avaten samalla uusiakin näkökulmia.
Artikkelit ovat lyhyitä, keskimäärin kymmenen sivun mittaisia sukelluksia eri
aiheisiin. Kyseessä ei ole mikään kaikenkattava tietoteos, mutta hyödyllinen
läpileikkaus niistä tutkimusteemoista, joita esimerkiksi
Aleksanteri-instituutin huippuyksikkö harrastaa.

Venäjä-kirjoittelu on Suomessa usein valitettavan populistista politologiaa,
missä keskiössä ovat vain presidentti Putin, Kreml – ja tätä nykyä
Ukrainan kriisi. Siksi on sivistävää lukea vähän tutkitumpaakin tietoa
itänaapurista.

Venäjän palatseissa ja kaduilla -teoksessa ei ole ala- eikä lähdeviitteitä:
kirja on selvästi tarkoitettu akateemisia piirejä laajemman joukon
luettavaksi. Kaikki lähes 30 kirjoittajaa ovat professoreita, tohtoreita ja
huippututkijoita. Useimmat lyhyetkin artikkelit ja tietolaatikot todistavat
osaamisesta. Mukana on vain yksi venäläistutkija, Suomessa viime vuodet
vaikuttanut Vladimir Gelman. Hän pohtii Venäjän autoritaarisuutta ja
mahdollisuuksia demokratia-kehitykseen ”superpresidenttiyden” varjossa.
Näkymät ovat melko pessimistisiä, mutta Gelmanin mietteitä kelpaisi tuoda
julkisuuteen enemmänkin.

Markku Kivinen on kirjoittanut Venäjän kansalaisyhteiskunnasta ja uudesta
luokkarakenteesta ennenkin. Nyt Kivisen arviot ovat entistä varovaisempia:
keskiluokka on pitkälti käpertynyt itseensä, tyytyy oloonsa eikä halua
paljon muuta kuin vaurastua tai pitää asemansa. Kaduille se ei lähde.
Kaduilla teoksessa ollaan muutenkin aika vähän eivätkä varsinaiset
marginaalit näytä tutkijoita paljon kiinnostavan. Eivät edes naiskysymys,
nuoret tai miljoonat siirtotyöläiset. Jouko Nikula tosin pohtii ay-liikkeen
näkymättömyyttä ja uusia haasteita.

Myös uusia, mielenkiintoisia aiheita

Pienistä puutteista huolimatta artikkelikokoelma sisältää uusia
mielenkiintoisiakin aiheita. Leo Granbergin vertailu maaseudun
rakennemuutoksesta Suomessa 50 vuoden takaa ja Venäjällä alkaen 1990-luvulta
on karua luettavaa. Yhtymäkohtia mutta erojakin löytyy. Venäjällä valtion
turvaverkostot ovat olleet maaseudulla kolhoosien hävittyä olemattomat.
Suomessa kylät tyhjenivät 1960-luvulla hieman hallitummin. Nina Tynkkysen ja
Veli-Pekka Tynkkysen ympäristökysymyksiä valottava artikkeli yllättää
objektiivisuudellaan: valtavalta Venäjältä löytyy vielä kosolti
koskematonta luontoakin. Energiapolitiikka on oma lukunsa. Pami Aalto kysyykin
sen perään, pystyykö Venäjä jalostamaan ja hyödyntämään resurssinsa
oikealla tavalla.

 

Kuva: Öinen Moskova Kansainväliseltä avaruusasemalta kuvattuna. (NASA)

Jussi Lassila kirjoittaa monenkirjavasta nationalismista ja Markku Kangaspuro
pohtii ”Suuren Isänmaallisen sodan” tulkintoja. Nationalismin nousuun
kuuluu tavallaan myös intoilu ”oikeakielisyydestä”, mitä selvittelee
venäjän kielen opetuksesta Suomessakin paljon kirjoittanut Arto Mustajoki.
Kielenkäytön ”höllentyminen” ja venäjään iskostuneet ”anglismit”
eivät kaikkia miellytä. Vapaamielisyys kielellisessä ilmaisussa on tehnyt
muutenkin varsinaisen harppauksen neuvostosensuurin ajoista.

Kulttuuri jää luvattoman vähälle

Olen itse joskus kirjoittanut Neuvostoliiton aikaisesta pyhitetystä
korkeakulttuurista, ja jopa väittänyt, että juuri kulttuuri tavallaan nousi
lähes ”kansalaisuskonnoksi” ateistisessa maassa. Tunnustetut kirjailijat,
ohjaajat ja taiteilijat edustivat moraalista papistoa. Elina Kahlan artikkeli
uskonnon ja vallan keskinäissuhteesta valottaa nyt sitten ortodoksisuuden ja
uskonnollisuuden paluuta ja roolia 2000-luvun Venäjällä. Kulttuuri jää
kirjassa kuitenkin luvattoman vähälle, vaikka Tomi Huttusen kirjallisuuden
avantgarde-pikahistoria onkin sivistävää luettavaa.

Venäjän palatseissa ja kaduilla antaa myös päivitettyä uutta tietoa
Venäjän ”idänpolitiikasta”. Monet kirjoittajat koskettelevat Venäjän
imperiumin uusia rakennuspuita ja laajentumispyrkimyksiä sekä geopolitiikkaa.
Suvi Kansikkaan artikkeli ”Euraasian unionista” on tässä mielessä yksi
kirjan mielenkiintoisimpia.

 

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/