[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Murheellisten laulujen mies

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Helena Pilke <helena.pilke at helsinkinet.fi> tietokirjailija, FT, Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Simmons, Sylvie: I'm Your Man. Leonard Cohenin elämä (I'm Your Man).
Kääntänyt Jouni Jussila. Sammakko, 2014. 541 sivua.


Murheellisten laulujen mies
---------------------------------------------------------

Leonard Cohenin levytysura on poikkeuksellisen pitkä – se yltää kuudelle
vuosikymmenelle. Syksyllä 2014 80 vuotta täyttäneen laulajan elämäkerta on
perusteellinen, välillä hyvinkin pikkutarkka, kuvaus siitä miten ujosta
juutalaisesta runoilijapojasta kehkeytyy lähes koko maailman tuntema artisti.
Samalla se on peittelemätön kuvaus tähteyden kääntöpuolista.

Joku on joskus lohkaissut, että Leonard Cohenin laulut ovat niin murheellisia,
että ostajan pitäisi oikeastaan saada cd:n kylkiäisenä purkillinen Prozacia
tai vastaavaa masennuslääkettä. Ilkeydet sikseen – totta on, että nuo
monikerroksiset tekstit luovat kuulijan eteen tummasävyisen maailman, jossa
rakkaus on katoavaista, yksinäisyys aina läsnä, kaipaus paras kaveri ja
kuolema kurkkii nurkan takaa. Toisaalta moniin melankolisiinkin kappaleisiin
kätkeytyy ripaus huumoria ja itseironiaa, joskin ne saattaa huomata vasta
useamman keskittyneen kuuntelukerran jälkeen.

Leonard Cohenista on vuosien varrella kirjoitettu monta elämäkertaa. Nyt
käsillä olevan I’m Your Man – Leonard Cohenin elämä -teoksen
suomenkielisen laitoksen esipuheessa Jarkko Arjatsalo kertoo, että artistin
elämää, runoutta ja musiikkia käsitteleviä kirjoja on julkaistu noin 80
kappaletta. Arjatsalo tiennee mistä puhuu – hän on ”puolivirallisen”
Leonard Cohen Files -nettisivuston alullepanija.

Viime syksynä suomeksi ilmestynyt, brittiläisen musiikkitoimittaja Sylvie
Simmonsin kirjoittama jykevä elämäkerta on syntynyt yhteistyössä Cohenin
itsensä kanssa. Se ei kuitenkaan käsittele kohdettaan silkkihansikkain,
pikemminkin päinvastoin.

Juutalainen runopoika eksyy hippipiireihin

Vuonna 1934 syntynyt eli siis viime vuonna 80 vuotta täyttänyt Leonard Cohen
kuuluu hyvin toimeentulevaan juutalaissukuun. Lapsuudenkoti oli Kanadan
Montrealissa, jossa protestantit, katoliset ja juutalaiset näyttävät eläneen
yhdessä varsin sopuisasti, kaikki kolme kuitenkin pääasiassa omissa
piireissään liikkuen. Perheeseen kuului isosisko ja isän varhainen kuolema
– Leonard oli tuolloin 9-vuotias – teki kuopuksesta äidinpojan.
Teini-ikäisenä hän haaveili tulevansa maailmankuuluksi puhujaksi (haave
toteutui, joskin hiukan erilaisessa muodossa), kirjoitteli runoja ja luki
Federico Carcia Lorcaa kuten miljoonat muutkin. Suosikkirunoilijansa mukaan hän
nimesi myöhemmin myös oman tyttärensä.

Esikoisrunoteos Let us compare mythologies julkaistiin, kun Cohen oli 22.
(Tänä keväänä kirja ilmestyy vihdoin suomeksi.)

Se voitti kirjallisuuspalkinnon ja osa runoista kelpuutettiin myös
kirjalliselle äänilevylle, mutta runoilija pysyi silti hyvin pienen piirin
tuntemana. Opinnot New Yorkissa eivät juuri edistyneet, ja ilmeisen
päämäärättömästi aloitettu Euroopan ja Lähi-idän matka jumittui
kreikkalaiselle Hydran saarelle, josta löytyi hippihenkinen puolitaiteellinen
yhteisö ja ensimmäinen varsinainen rakastettu, norjalaissyntyinen Marianne.
(Naisia Cohenin ympärillä näyttää parveilleen aina, mutta suhteet katkeavat
siihen, että perhe-elämään ja paikallaanoloon kykenemätön mies lähtee
milloin toiseen maanosaan, milloin läheiselle vuorelle epämääräiseen
buddhalaisluostariin.)

Tässä vaiheessa – siis 1950–1960-lukujen vaihteessa – kuvaan tulivat
myös huumeet. Spiidin ja rauhoituslääkkeen, oopiumin ja hasiksen sekakäyttö
ei kuitenkaan näytä raunioittaneen sen enempää Cohenin terveyttä kuin
hänen luomiskykyäänkään. Hän kirjoitti romaanit Lempileikki ja Kauniit
häviäjät; nämä osin omaelämäkerralliset teokset on suomennettu vasta
2000-luvun puolella.

Ei kuuluisuutta yhdessä yössä – eikä useassa vuodessakaan

Amerikkaan palattuaan Leonard Cohen alkoi itsekin laulaa laulujaan, mutta
enimmäkseen niitä esittivät muut. Esimerkiksi Suzanne, joka on Cohenin
kappaleista tunnetuimpia, on alun perin Judy Collinsin levytys. Ja kun omia
levyjä sitten 1960–1970-lukujen vaihteessa ilmestyi parin vuoden välein, ne
osoittautuivat Euroopassa huomattavasti suositummiksi kuin USA:ssa tai edes
kotimaassa Kanadassa. Cohenista tuli ahdistuksen, vieraantuneisuuden ja
epävarmuuden symboli, joka liikkui esiintymässä pitkin Amerikkaa ja
Eurooppaa, pääsipä yhdellä kiertueellaan käymään Israelissakin, jossa
viihdytti sikäläisiä sotilaita.

Tunnettuus lisääntyi pikkuhiljaa, mutta mikään laajojen kansalaispiirien
tuntema artisti ei Leonard Cohen ollut vielä 1980-luvun
puolessavälissäkään, kun hän vieraili ensimmäisen kerran Suomessa
Euroopan-kiertueellaan. Jonkinlaisen myyttisen sädekehän laulaja sai
sulkeuduttuaan Kaliforniassa sijaitsevaan rähjäiseen buddhalaisluostariin.
Baldy-vuoren erakkoa ei päästy kuvaamaan eikä haastattelemaan, mutta
välillä hän sai askeettisesta elämästä kyllikseen ja ajoi kotiinsa
katsomaan televisiota sekä juomaan punaviiniä. (Huumeista hän oli päässyt
eroon noin viisikymppisenä.)

Ihailijat – joita jo alkoi olla runsain mitoin useissa eri maissa – luulivat
Cohenin muuttaneen elämänsä suunnan lopullisesti. Mutta mitä vielä;
eräänä päivänä hän laskeutui vuorelta, ajoi partansa, puki tumman puvun
ylleen ja ryhtyi taas viihdyttämään yleisöä. Luostarissa vietetystä ajasta
jäi muistoiksi noin 250 laulua ja runoa; kaikkia niitä julkaistaan tuskin
koskaan.



Kuva: New Skin For The Old Ceremony, 1974.

Maailmanlaajuinen faniyhteisö syntyi suomalaisvoimin

Sylvie Simmons on haastatellut kirjaansa sekä Leonard Cohenia itseään että
satamäärin hänen lähellään jossakin elämän vaiheessa vaikuttaneita
henkilöitä. Lopputuloksena on yli 500-sivuinen elämäkerta, joka tallentaa
artistin vaiheet niin tarkasti, että musiikkibisnestä tuntematon lukija
saattaa hetkittäin vähän väsähtääkin. Ihan kaikkia levytyssessioita,
niihin osallistuneita ihmisiä ja heidän keskinäisiä erimielisyyksiään tai
suhdesekoilujaan ei ehkä olisi tarvinnut pistää kirjaan?

Sen sijaan kertomus vanhuuden varalle kootun omaisuuden katoamisesta on
kiinnostava ja varsin traaginen. Laulaja oli luostariin lähtiessään hylännyt
maalliset eli jättänyt raha-asiansa luotetun tilinhoitajan – aiemman
rakastajattarensa – huostaan. Vuorelta palattuaan Cohen totesi tilinsä
tyhjäksi. Syyllinen pakoili pitkin Amerikan mannerta ja haistatteli
juristeille, eikä vuosien mittainen hintava oikeudenkäynti, joka lopulta
saatiin alulle, tuonut takaisin kuin osan rahoista. Kaksivuotinen mittava
kiertue paikkasi taloudelliset tappiot, enemmänkin, ja sen ansiosta Leonard
Cohenin nimi alkoi esiintyä myös talouslehdissä.

Kun en ole lukenut alkuteosta, en uskalla kovin vahvasti ottaa kantaa
suomennoksen onnistumiseen. Se on kuitenkin varsin sujuva, vaikka muutamissa
paikoin esimerkiksi albumi ”epäonnistui pääsemästä listalle” tai
runokirja ”näyttää olevan aikeissa astua esiin”. Kuvaliite esittelee
miehen tien nelikuisesta mutrusuusta 79-vuotiaaksi viihteen veteraaniksi –
liitteen tuoreimmat kuvat ovat vuodelta 2013 ja, sivumennen sanottuna, ne ovat
suomalaisten Eija ja Jarkko Arjatsalon ottamia! Myös teoksen takakannen kuva,
Leonard Cohen Venetsiassa, on Eija Arjatsalon, minkä suomalainen lukija
tietysti panee kansallisylpeydellä merkille…

Suomalaisen lukijan kannalta kiinnostavaa on teoksessa kerrottu artistin
ihastuminen internetiin. 1990-luvun loppuvuosina Cohen, joka asui vielä
tuolloin Baldy-vuoren buddhalaisluostarissa, sävelteli kokeellista musiikkia
ikälopulla tietokoneellaan ja sai jostain kuulla, että hänen teoksilleen oli
omistettu verkkosivusto Leonard Cohen Files. Sen olivat tehneet espoolainen
Jarkko Arjatsalo ja hänen tuolloin teini-ikäinen poikansa Rauli, jotka
pitivät Cohenin musiikista. Cohen otti yllättäen yhteyttä Arjatsaloon
pyytäen apua teknisissä kysymyksissä. Hyvin verkostoitunut Arjatsalo
puolestaan kääntyi Berkeleyn yliopistossa toimivan tiedemiehen puoleen ja
ratkaisu löytyi. Arjatsalosta ja Cohenista tuli läheiset yhteistyökumppanit
ja lopulta ystävät, sivustosta maailmanlaajuinen faniyhteisö. (Tämän kaiken
siis kertoo Simmons, ei Arjatsalo itse.)

Arjatsalon kirjoittama suomenkielisen painoksen esipuhe on hyvä johdatus
Simmonsin teokseen. Se puolestaan on paitsi erään huippuartistin
perinpohjainen elämäkerta, myös peittelemätön kuvaus huumeista joihin moni
Cohenin ympärilläkin on sortunut ja menehtynyt, seksuaalisesta sekoilusta,
ihmissuhteista jotka eivät kestä. Jatkuva ulkopuolisuuden tunne ja
masentuneisuus sekä kamppailu niiden voittamiseksi tulevat hyvin esiin.
Yllättävää kyllä, yhteydet kahteen lapseen näyttävät säilyneen ja
vaikuttavat heidän haastattelujensa valossa jopa lämpimiltä.

Tämä on kirja paitsi Cohen-faneille, myös ja ennen kaikkea niille jotka
haluavat tietää, millainen on tähteyden kääntöpuoli.



Kuva: Leonard Cohen. Sony music entertainment.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/