[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Yksityiskohtaista tirkistelyä Ruotsin ajan lopun Turun historiaan

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Topi Artukka <topart at utu.fi> FM, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Savolainen, Panu: Tirkistelyä förmaakeihin ja ylishuoneisiin. Turkulaista
asumista kahden vuosisadan takaa.. Turun museokeskus, 2014. 161 sivua.


Yksityiskohtaista tirkistelyä Ruotsin ajan lopun Turun historiaan
---------------------------------------------------------

Paikallishistoriat ovat suosittuja teoksia kirjakauppojen hyllyillä ja
erityisesti Turkua koskevia teoksia on ilmestynyt viime vuosina useita. Näihin
kuuluu myös FM Panu Savolaisen vuonna 2014 ilmestynyt teos Tirkistelyä
förmaakeihin ja ylishuoneisiin. Turkulaista asumista kahden vuosisadan takaa,
joka käsittelee nimensä mukaisesta turkulaisia asuinrakennuksia,
asumisolosuhteita ja niissä tapahtuneita muutoksia sekä yhteisöllisyyttä.
Savolaisen teos on virkistävä poikkeus viime aikojen Turku-kuvaan, sillä se
perehtyy 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alkuvuosikymmenten väliseen, varsin
vähän tutkittuun ja käsiteltyyn aikakauteen, ja tuo samalla uutta tietoa
tutkimusajankohdastaan ja Turun kaupunkikuvasta.

Tirkistelyä förmaakeihin ja ylishuoneisiin on yksityiskohtainen ja kattava
esitys 1700-luvun ja 1800-luvun taitteen Turusta. Teos käsittelee rakennuksia,
asumista ja yhteisöä, sitä miten turkulaiset asuivat tuolloin ja miten
kaupunki muuttui. Kirja ei ole ainoastaan rakennushistoriallinen katsaus
menneeseen, vaan keskiössä on ennen kaikkea yhteisöllisyys ja sen
muodostuminen rakennusten sekä kaupunkisuunnittelun kautta. Savolainen rakentaa
kuvaa koko kaupungista ja sen väestöluokista, ei pelkästään aateliston tai
porvariston asujaimistosta, mihin vastaava tutkimus usein on keskittynyt.

Palovakuutusasiakirjojen avulla kiinni turkulaisten arkeen



Kuva: Turun palolta säilynyttä 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun
rakennuskantaa Puolalanmäellä Hjalmar Renvallin kuvaamana vuonna 1913.
Sarjasta ”Åbo i äldre tider”. Turun museokeskus. Hjalmar Renvall 1913
(Turun museokeskus)

Savolainen käyttää tutkimuksensa lähteinä Ruotsin yleisen
palovakuutuslaitoksen (Allmänna Brandförsäkrings Fonden) Turkua koskevia
vakuutusasiakirjoja sekä 1816 perustetun Suomen suuriruhtinaskunnan
palovakuutuslaitoksen (Brandförsäkrings Contoiret i Finland) Turkua koskevia
vakuutusasiakirjoja. Ruotsin ajalta palovakuutusasiakirjoja on yhteensä noin
200 ja suuriruhtinaskunnankin ajalta yli 40, joista Savolainen on nostanut
teokseensa 26 tonttia. Valitut palovakuutusasiakirjat ovat kaikki 1790-luvulta,
mikä tuntuu hieman kummalliselta valinnalta teoksen aikarajauksen ulottuessa
1800-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin. Savolainen perustelee valintaansa
sillä, että 1700-luvulla asiakirjat olivat yksityiskohtaisemmin laadittuja,
eikä 1700-luvun rakennettuun ympäristöön päästä kovin hyvin käsiksi
1800-luvun aineiston pohjalta. Toki tutkimuksen taustalla kulkee koko
palovakuutusasiakirjakokonaisuus, mutta muutama nosto myös 1800-luvulta olisi
ollut paikallaan.

Turkua koskevissa tutkimuksissa palovakuutusasiakirjoja ovat hyödyntäneet
Svante Dahlström Turun paloa käsittelevässä tutkimuksessaan sekä Riitta
Koskinen väitöstutkimuksessaan Turun kaupunginarkkitehti Christian Friedrich
Schröderin tuotannosta, mutta muuten niiden käyttö tutkimuksen lähteinä on
ollut vähäistä. Perinteinen tapa tutkia kaupunkikuvaa ja ennen kaikkea
rakennuksia on nähdä ne valokuvien, rakennuspiirustusten ja maalausten kautta
tai tutkimalla säilyneitä rakennuksia ja yksityiskohtia. Savolaisen
lähestymistapa on tekstuaalinen, sillä hän hyödyntää nimenomaan
kirjoitettuja kuvauksia rakennuksista ja pihapiireistä. Palovakuutusten
sisältämien tarkkojen ja yksityiskohtaisten selontekojen pohjalta Savolainen
on asettanut esimerkkitonttiensa rakennukset ja huonejaottelut pohjakaavaan ja
onnistunut kääntämään tekstin takaisin kuvaksi, kuten hän itse asian
ilmaisee.

Savolaisen tekemien mallinnusten pohjalta lukija pääsee kiinni turkulaisten
arkeen pari sataa vuotta sitten. Palovakuutusasiakirjojen ja niistä tehtyjen
mallinnusten pohjalta tiedämme nyt huomattavasti tarkemmin, miten turkulaiset
pihapiirit ja rakennukset ovat muodostuneet ja asettuneet suhteessa toisiinsa,
minkälainen huonejako niissä on vallinnut, mihin käyttötarkoitukseen
rakennuksia on rakennettu ja millaisissa työskentelyolosuhteissa turkulaiset
ammattejaan harjoittivat. Tutkimuksen fokus on tiivistetysti toiminnallisessa ja
sosiaalisessa ympäristössä, ei fyysisessä, vaikka tutkimuksella on myös
tärkeä rakennushistoriallinen merkityksensä.



Kuva: Kirkkokorttelin tontti 132-133 vuonna 1802. Teoksen kuvitusta.

Nousukauden vaikutukset näkyivät myös Turussa

Turku kasvoi kaupunkina merkittävästi vuoden 1827 paloa edeltävinä
vuosikymmeninä. Turun asukasluvun muutokset on hyvin esitelty jo varhaisemmissa
tutkimuksissa, mutta rakennuskannan ja asumisolosuhteiden muutokset eivät.
Turun väkiluku kasvoi 1800-luvun alussa usealla tuhannella hengellä, mutta
kaupungin fyysiset rajat eivät juurikaan, joten paine kohdistui erityisesti
kaupungin olemassa oleville tonteille. Kasvu johtui ennen kaikkea
taloudellisesta nousukaudesta ja Turun uudesta asemasta suuriruhtinaskunnan
pääkaupunkina, mutta Turun kaupunkikuvan kokema muutos istuu yksiin myös
laajemman eurooppalaisen kehityksen kanssa, eikä se siten ollut pelkästään
paikallinen poikkeus. Yhtälailla kaupunkikuvan muokkautumiseen vaikuttivat
myös ajan arkkitehtoniset ja kaupunkikuvalliset muotivirtaukset.

Monessa 1700-luvun lopun eurooppalaisessa kaupungissa oli tyypillistä, että
tonteilla ja rakennuksissa eli rinnakkain koko yhteiskunnan laaja kirjo. Turussa
kaupungin säätyläistö ja varakkaampi väestö oli keskittynyt tietyille
keskusta-alueille, mutta samoilla kirkkokorttelin ja luostarikorttelin sekä
jokirannan alueilla asui myös käsityöläisiä, kauppiaita, palkollisia ja
muita ammatinharjoittajia. Samoilla tonteilla saattoi asua aatelisia ja työtä
tekevää väestöä, joskin todennäköisesti asuttiin eri rakennuksissa,
ainakin vauraamman säätyläistön ja aateliston tapauksessa. Joka tapauksessa
kaupungin sosiaalinen topografia oli varsin sekoittunut. Asuinyhteisöjen
eriytyminen onkin enemmän 1800-luvun jälkimmäisen puoliskon ilmiö, kuin
1700-luvun todellisuutta.

Turussa tapahtuneeseen muutokseen ja kehityskulkuihin pääsee Savolaisen
tutkimuksessa mielenkiintoisesti kiinni vaikkapa kaupunginpalvelija Israel
Salmbergin omistaman kirkkokorttelin tontin kautta. Salmberg palovakuutti
tonttinsa vuosien 1793–1802 aikana neljä kertaa ja jokaisen vakuutuksen
takana oli tontille tehdyt isommat rakenteelliset muutokset. Uudet rakennukset
kuvastavat Savolaisen mukaan osuvasti sitä vaurastumisen ja talouskasvun aikaa,
jota Turussa elettiin 1700-luvun lopulla. Vallitsevat muotivirtaukset ja
kulutuskulttuurin muuttivat kaupunkikuvaa, mutta sitä muokkasivat myös
käsityöläisten ja varattomamman väestön asumisolosuhteissa tapahtuneet
muutokset.

Savolaisen teoksessa on monia tutkimuksellisia nostoja ja näkökulmia, joista
yksi kiinnostavimmista käsittelee asuntovuokraukseen liittyviä kysymyksiä.
Huoneiden ja asuntojen vuokraaminen oli Turussa 1700- ja 1800-luvun taitteessa
yleistä ja vuokralla asuivat niin säätyläistö, porvaristo kuin
varattomampikin väestö. Asuminen ei myöskään automaattisesti alleviivannut
olemassa olevia säätyeroja. Tonteilla oli useita rakennuksia, mikä
mahdollisti tilojen vuokrauksen, mutta vuokraustoiminta oli myös sosiaalisesti
hyväksyttävää. Aikaisemmin vuokrausta on tutkittu lähinnä Luostarinmäen
säilyneiden rakennusten näkökulmasta, mutta niiden antama kuva ei kerro koko
totuutta. Vuokraukseen liittyvät kysymykset ovat Savolaisellekin sivujuonne,
mutta silti se mielenkiintoisena avauksena korostaa toisenlaisten näkökulmien
tarpeellisuutta Turun vuokrausoloja ja -käytänteitä tutkittaessa.

Vuokraukseen liittyviä asiakirjoja ja sopimuksia ei tutkimusperiodilta ole
Savolaisen mukaan juurikaan säilynyt, joten hän on joutunut lähestymään
aihetta kiertotietä. Savolainen on hyödyntänyt palovakuutusten ohella myös
Turun henkikirjoja, joiden avulla hän on selvittänyt, keitä tonteilla ja
rakennuksissa asui, ja kuinka monen hengen talouksista Turku keskimäärin
koostui. Samalla hän on päässyt kiinni vuokralaisten määrään ja
sosiaaliseen asemaan liittyviin kysymyksiin. Tähän tarkoitukseen henkikirjat
ovat oivallinen lähde, olkoonkin, että niiden käyttö ei ole
epätarkkuuksista johtuen täysin ongelmatonta, minkä Savolainenkin myöntää.

Visuaalisesti näyttävä teos

Teoksen kieli on soljuvaa ja sitä lukee mielellään eteenpäin. Taidokkaan ja
rikkaan kielellisen ilmaisun lisäksi teosta elävöittää runsas
kuva-aineisto, joka kuljettaa lukijaa tekstimassan lävitse. Lukuisat
kaupunkikuvat ja kartat ovatkin tarpeellinen apuväline paikoitellen hyvin
teknisluotoisen ilmaisun hahmottamisessa. Kruununa förmaakin katossa ovat
tietysti Savolaisen itsensä piirtämät pohjapiirrokset 1700-luvun turkulaisten
asuinrakennuksista ja kortteleiden pihapiireistä. Pohjapiirrosten
yksityiskohtainen toteutus täydentää oleellisella tavalla tekstin rakennuksia
ja asumista koskevaa sisältöä. Ylipäänsä teos on ammattimaisesti
toteutettu ja toimitettu myös visuaaliselta ilmeeltään.

Kirjassa esiintyvien karttamallinnusten kautta lukija pystyy hyvin sijoittamaan
käsiteltävinä olevat tontit paikoilleen 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun
Turkuun, mutta toisinaan sijaintia ja paikkatietoja sekä kuvitusten
järjestystä suhteessa tekstiin on vaikeaa seurata. Tässä lieneekin teoksen
keskeisin ongelma, jos sellaista ylipäänsä on havaittavissa; tutkimuksen
tarkkuus ja toisinaan paikoitellen raskas vyörytys saattaa välillä heikottaa
akateemisen maailman ulkopuolelta tulevaa lukijaa. Kuva-aineistoa ja
pohjapiirustuksia olisi ollut paikallaan verrata enemmän 2000-luvun Turkuun,
johon lukija väistämättä rakennuksia ja niiden sijainteja peilaa. Myös
hakemisto, erityisesti esimerkkitonteista, olisi palvellut lukijoita.

Kaiken kaikkiaan Tirkistelyä förmaakeihin ja ylishuoneisiin on
yksityiskohtainen ja onnistunut teos, joka kelpaa lukemiseksi niin historiasta
kiinnostuneelle harrastajalle kuin historioitsijoillekin. Teos antaa paljon
vastauksia Suomen ja Turun 1700- ja 1800-luvun taitteen rakennushistoriasta,
asumisolosuhteista ja -käytännöistä sekä sosiaalisesta topografiasta sekä
herättää lukuisia jatkokysymyksiä ja pohdinnan aiheita.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/