[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Laatikollinen kokeellista kulttuurihistoriaa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Henna Karppinen-Kummunmäki <hkarpp(at)utu.fi> FM, tohtorikoulutettava,
kulttuurihistoria, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Aali, Heta; Perämäki, Anna-Leena; Sarti, Cathleen (toim.): Memory Boxes. An
Experimental Approach to Cultural Transfer in History, 1500-2000. Transcript,
2014. 242 sivua.


Laatikollinen kokeellista kulttuurihistoriaa
---------------------------------------------------------

Memory Boxes on suomalais-saksalainen historiantutkijoiden yhteisjulkaisu, jossa
kulttuurivaihtoa ja kulttuurisiirtoa tutkitaan muistilaatikko- (memory box)
käsitteen avulla. Teos on mielenkiintoinen kokeilu uudesta lähestymistavasta
historiantutkimukseen, mutta ajoittain siitä on hankala saada otetta. Aiheen
kaikkea potentiaalia ei ole täysin hyödynnetty.

Memory Boxes-kirja syntyi suomalais-saksalaisen yhteistyöprojektin hedelmänä.
Vuonna 2011 alkanut yhteistyö Mainzin yliopiston historiallisen kulttuurin
tutkimuksen sekä Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen välillä
tuotti paitsi kaksi tutkimustapaamista myös tämän teoksen. Teoksen ovat
toimittaneet Heta Aali ja Anna-Leena Perämäki Turun yliopistosta sekä
Cathleen Sarti Mainzin yliopistosta.

Teos tarkastelee kulttuurista siirtoa menneisyydessä, nimenomaan länsimaisessa
historiassa, väljästi aikavälillä 1500-2000.  Kirja koostuu empiirisistä
artikkeleista, jotka on ryhmitelty kolmen temaattisen kokonaisuuden alle.
Ensimmäisessä osiossa muistilaatikkoa tarkastellaan topoksena, toisessa
henkilönä ja kolmannessa artefaktina. Jokaiseen osioon kuuluu artikkelien
lisäksi lyhyt johdanto. Koko teoksen johdannosta vastaavat Jörg Rogge ja Hannu
Salmi. Cathleen Sarti ja Alexandra Schäfer ovat kirjoittaneet teokselle
epilogin, jossa he kertovat hieman kirjan syntyvaiheista.

Muistilaatikko ja kulttuurinen siirto

Kuten teoksen otsikkokin antaa ymmärtää, kyseessä on kokeellinen
lähestymistapa kulttuurisen siirron tutkimiseen. Historiantutkijana olin
erittäin innoissani tästä kirjasta, sillä kaikki uudet tutkimuksen
lähestymistavat ovat tervetulleita. Kuten Jörg Rogge ja Hannu Salmi kirjan
johdannossa kertovat, teos käyttää muistilaatikkoa sen metaforisessa
mielessä välineenä, joka siirtää ja säilöö asioita paikasta ja ajasta
toiseen, aivan kuten konkreettinenkin laatikko. Kirjan teoreettisena
lähtökohtana on saksalaisen Bernd Roeckin muistilaatikkoa sekä Jan Assmanin
kulttuurista muistia koskevat tutkimukset. Teos kuitenkin lisää näihin
ajallisen aspektin. Lyhyydestään huolimatta, teksti on kattava johdatus kirjan
teoreettiseen viitekehykseen, tosin se vaatii lukijaltaan hieman alan
tuntemusta. Ehkä itse olisin vaihtanut asioiden esittelyjärjestyksen.
Lukiessani johdantoa odotin nimittäin kärsimättömästi, milloin kerrotaan,
mitä tässä nimenomaisessa teoksessa on uutta, ja miten siinä muistilaatikkoa
käsitellään. Ehkä tähänkin voisi soveltaa vanhaa, hyväksi havaittua,
kirjoitusohjetta eli ensin kerrotaan mitä itse tehdään ja sitten kerrotaan
taustat.



Kuva: Franciscus Gysbrechts: Vanitas, 1672–1676, Musée royal des beaux-arts,
à Anvers, Wikimedia Commons.

Erilaisia muistilaatikoita

Kirjassa on kaikkiaan kymmenen artikkelia. Kirjan aloittaa Alexandra Schäferin
artikkeli, jossa hän käsittelee massamurhaa topoksena François Dubois’n
maalauksessa Pärttylin yön verilöyly. Kristina Müller-Bongard käsittelee
omassa tekstissään martyyriutta kun taas Asko Nivala pohtii kultaista
aikakautta topoksena Friedrich Schlegelin ajattelussa. Cathleen Sartin artikkeli
käsittelee puolestaan jumalallisen johdatuksen roolia Yhdysvaltojen
politiikassa. Heta Aali ja Matthias Schnettger tarkastelevat omissa
artikkeleissaan henkilöitä muistilaatikoina. Aali käsittelee
merovingikuningatar Clotildea hyvän kuningattaren ideaalina ranskalaisessa
historiankirjoituksessa ja Schnettger Henrik Leijonaa baijerilaisen
Brunswick-suvun tärkeänä symbolina. Artefakteja muistolaatikkoina
käsittelevät Juhana Saarelainen Kalevala-artikkelissaan, Anna-Leena Perämäki
juutalaistyttöjen päiväkirjoja koskevassa artikkelissaan. Hannu Salmii tutkii
puolestaan kauan kadoksissa ollutta Finlandia-elokuvaa (1911) ja Jörg Rogge
skotlantilaisten kruunajaiskiveä.

Aiheiden kirjo on laaja, joten jokainen lukija löytää varmasti itseään
kiinnostavan artikkelin. Erityisesti itseäni lähellä oli Anna-Leena
Perämäen artikkeli juutalaistyttöjen päiväkirjoista. Perämäki käsitteli
mielestäni hyvin ja johdonmukaisesti päiväkirjoja ja niiden
muistilaatikkomaista olemusta. Koska vastaavat henkilökohtaiset aineistot ovat
itselleni tuttuja, artikkeli antoi paljon ajattelemisen aihetta ja välineitä
tarkastella omia aineistojani uudessa valossa.

Analyysin ongelmia

Kaikki kirjan artikkelit ovat erittäin mielenkiintoisia itsessään, mutta
kaikissa muistilaatikon käyttö analyyttisenä välineenä ei ole kovinkaan
selkeää. Voisi jopa väittää, että osassa se tuntuu jopa
päälleliimatulta. Käsite tuodaan kyllä esille artikkelin alussa, mutta sitä
ei varsinaisesta käsitellä muussa tekstissä. Tämän ongelman teoksen
epilogin kirjoittajat Cathleen Sarti ja Alexandra Schäfer nostavat kyllä
esille. He toteavat, että joissain tapauksissa muistilaatikon käsite ei vain
yksinkertaisesti toimi. Epäselväksi tosin jää, onko tähän kokoelmaan
sisällytetty sellaisia tapauksia. Mielestäni näin on. Jos näin todella on,
niin seuraavaksi kiinnostaisi tietää millä perusteella. Esimerkin vuoksi?
Siinä tapauksessa jonkinlainen itsereflektio olisi ollut artikkeleissa
paikallaan. Pelkkä johdanto ei tässä tapauksessa riitä selittämään, 
miksi jokin toimii tai ei toimi.

Jokainen tutkija tuntee oman aiheensa niin hyvin, että helposti sokaistumme ja
ajattelemme, että myös lukija on aiheesta yhtä perillä. Myös tässä
artikkelikokoelmassa vastaava ongelma nosti päätään.  Koska tunnen osan
kirjoittajista ja heidän tutkimusaiheensa, tekstin seuraaminen oli
huomattavasti helpompaa. Silloin pystyin helpommin ylittämään tekstissä
olleet aukot. Vaikka osa aiheista oli vieraita, hyvin kirjoitettua artikkelia
pystyi seuraamaan siitäkin huolimatta. Tämä on tietenkin ikuisuusongelma. On
mahdotonta, ja täysin tarpeetonta, kirjoittaa tieteellistä artikkelia niin,
että  täytyisi selittää juurta jaksaen jokainen yksityiskohta. Kuitenkin
ymmärrettävyys pitäisi olla jokaisen kirjoittajan tavoitteena. Kirja on hyvin
kompakti, noin parisataa sivua, joten ehkä myös tilanpuute on ajanut
kirjoittajat karsimaan tekstiään ja selittäviä yksityiskohtia.

Kirja on mielenkiintoinen lisä historiantutkimuksen kentälle ja hyvä osoitus
siitä, että kansainvälinen yhteistyö voi tuottaa mielenkiintoisia
lopputuloksia. Pelkään kuitenkin, että aiheen koko potentiaalia ei täysin
pystytty tämän teoksen puitteissa hyödyntämään. Teoksesta ei oikein saanut
otetta ja sen yleisvaikutelma jäi hieman hankalasti ymmärrettäväksi.
Lukijana olisin kaivannut enemmän konkretiaa.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/