[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Uskontoa ja sukupuolta tutkimassa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Tiina Mahlamäki <tituma at utu.fi> FT, Dosentti, uskontotieteen yliopistonlehtori,
Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ahonen, Johanna; Vuola, Elina (toim.): Uskonnon ja sukupuolen risteyksiä.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2015. 242 sivua.


Uskontoa ja sukupuolta tutkimassa
---------------------------------------------------------

Johanna Ahosen ja Elina Vuolan toimittamassa artikkelikokoelmassa
uskonnontutkijat - uskontotieteilijät, teologit, antropologit - tarkastelevat
aineistojaan feministisellä otteella ja sukupuolentutkimuksesta tutuin
käsittein. Teos on tärkeä, joskaan ei kattava päivitys siihen, minkälaisin
teoreettisin välinein uskonnon ja sukupuolen moninaisia suhteita nykypäivän
maailmassa voisi ja tulisi tarkastella.

Akatemiaprofessori Elina Vuola ja tohtorikoulutettava Johanna Ahonen ovat
toimittaneet tärkeän ja odotetun teoksen uskonnon- ja sukupuolentutkimuksen
yhteisistä poluista ja risteyksistä. Edellinen uskontoa ja sukupuolta suomen
kielellä tarkasteleva artikkelikokoelma ilmestyi vuonna 1999, joten olikin
korkea aika päivitykseen. Sukupuolen näkökulman suomalaiseen
uskontotieteeseen toi Aili Nenola 1980-luvulla. Itsekin hänen luennollaan
ensimmäisen kerran vahvasti ymmärsin, mikä merkitys sukupuolella on niin
kulttuurissa kuin uskonnossa. Nenolan lukuisat artikkelit ja teos Miessydäminen
nainen (1986) ovat olleet tärkeitä tekstejä monille meistä.

Aili Nenola toimi Helsingin yliopiston Kristiina-instituutin ensimmäisenä
virkaan nimitettynä professorina, joten hänen myötään ainakaan suomalainen
feministinen tutkimus ei ole ollut täysin tietämätön sukupuolen ja uskonnon
yhteenkietoutumisista, vaikka toki pääpaino tutkimuksissa on ollut toisaalla.
Uskontoa ja sukupuolta onkin Suomessa pääosin tutkittu uskontotieteen ja
teologian oppiaineissa, eikä niin vahvasti naistutkimuksen tai
sukupuolentutkimuksen oppiaineissa. Kuitenkin senkaltainen ”toinen” –
sekulaari sukupuolentutkimus, joka on uskontosokea tai näkee uskonnon vain
naisia alistavana ja syrjivänä ja siksi hylättävänä ilmiönä – jota
vastaan tätä käsillä olevaa kirjaa rakennetaan, nähdäkseni suomalaisesta
sukupuolen- tai uskonnontutkimuksesta puuttuu.

Toki erityisesti 1900-luvulla Suomessa kuten muuallakin tehtiin paljon
tutkimusta, jossa uskontoperinteet nähtiin naista alistavina. Kyse on ehkä
toisen aallon feministisen kurjuustutkimuksen perinnöstä, joka kaikilla
kulttuurin ja yhteiskunnan alueilla, myös uskontoperinteistä, etsi ja löysi
naisia alistavia rakenteita. Samanaikaisesti ryhdyttiin etsimään vahvoja mutta
unohdettuja menneisyyden naisia, myös uskonnon alueelta.

Tämän päivän moniääninen ja -paikkainen sukupuolentutkimus näkee
uskonnonkin moniäänisesti, mistä käsillä olevan teoksen artikkelien
lähdeluetteloista löytyy erinomaisia esimerkkejä. Tuorein ja merkittävin on
Päivi Salmesvuoren ja Terhi Utriaisen toimittama Finnish Women Making
Religion (2014). Artikkelikokoelman lukijoita – esimerkiksi opiskelijoita –
olisikin palvellut lyhyt johdatus suomalaiseen uskonnon ja sukupuolentutkimuksen
yhteiseen historiaan.

Risteyksen kehykset

Uskonnon ja sukupuolen risteyksiä -teosta kehystävät hyvällä tavalla
toimittajien kirjoittamat alku- ja loppuluvut. Alussa johdatetaan aiheeseen ja
avataan keskeisiä käytettyjä käsitteitä – uskonnon ja sukupuolen
käsitteitä lukuun ottamatta. Lopussa pohditaan yhteiskunnassa tärkeinä
käyviä keskusteluja ja esitetään pohdintoja siitä, minkälaista tutkimusta
uskontojen ja sukupuolen risteyksissä tulisi tehdä.

Johdanto-luvussa perustellaan teoksen rajausta, joka artikkelikokoelmille
tyypilliseen tapaan jää melko väljäksi. Suurin osa teksteistä käsittelee
Suomea, mutta eivät kaikki. Suurin osa teksteistä käsittelee kristinuskoa,
mutta eivät kaikki. Suurimmassa osassa keskustelutetaan joitain feministisen
tutkimuksen teoreettisia käsitteitä, mutta ei kaikissa. Uskonto ja sukupuoli
sekä niiden laajahko risteysalue on toki kaikissa teksteissä lähtökohtana.
Sukupuoleen keskittyvien teosten tapaan tämäkin käsittelee pääosin naisia.



Kuva: Johan Martin Preislerin kaiverrus "Religionen" hengellisten laulujen
kirjaan vuodelta 1758. (SMK)

Sukupuolentutkimuksessa paikantuminen on keskeisessä roolissa. Tämän
kokoelman kaikki tekstit paikantuvat enemmän tai vähemmän eksplisiittisesti
feministiseen tai sukupuolentutkimukseen. Mutta suhteessa omaan aineistoon tai
tutkimusaiheeseen kirjoittajat eivät sitten enää niin selvästi paikannukaan.
Myös se, mitä feministisellä uskonnontutkimuksella milloinkin tarkoitetaan,
jää usein artikuloimatta.

Johdannossa pohditaan teologian ja uskontotieteen välisiä eroja – aiheeseen
palataan vielä loppuluvussa. Sekä teologia että uskontotiede tutkivat
uskontoa, mutta eri tavoin. Usein määritellään, että teologia katsoo
uskontoa sisä- ja uskontotiede ulkopuolelta. Toisinaan teologian katsotaan
käyttävän pääosin tekstiaineistoja ja uskontotieteen taas etnografisia
aineistoja. Aivan näin yksinkertainen jako ei kuitenkaan ole.

Ero teologian ja uskontotieteen välillä ei tässäkään kokoelmassa kulje
siinä, kuka kirjoittaa tarkastelemansa uskontoperinteen sisä- kuka
ulkopuolelta – kukaan ei itse asiassa edes paikanna itseään sisä- tai
ulkopiiriläiseksi suhteessa tutkimaansa uskontotraditioon. Kaikenlaiset
aineistot taipuvat sekä teologisen että uskontotieteellisen tutkimuksen
kohteeksi. Itse näen eron nimenomaan teoreettisena ja metodologisena
kysymyksenä, erityisesti siinä millä tavoin käsitteitä käytetään. Usein
tieteenalojen välistä eroa ei ole, eikä sitä tarvitse erityisesti
rakentaakaan.

Erojen lävistämät

Feministiteologia on ainoa tieteenala, joka sisältää eksplisiittisesti
feministi-käsitteen. Alue on monille uskonnontutkijoille ja myös teologeille
vieras, joten sen näkökulmien mukaan tuominen on erityisen tärkeää.
Feministiteologiaan on sisäänrakennettuna feminismin kaksoisagenda, joka
tutkimuksenteon lisäksi pyrkii myös muuttamaan vallitsevia olosuhteita.
Feministiteologian kohdalla pyritään muutokseen esimerkiksi tarkasteltavan
uskontoperinteen, kuten kristinuskon, opin ja tekstien tulkinnoissa sekä
organisaation käytännöissä. Feministiteologi on myös Elina Vuola, teoksen
toimittaja ja ensimmäisen artikkelin kirjoittaja, jonka tutkimusaiheena ovat
olleet katolisten, latinalaisamerikkalaisten naisten moninaiset tulkinnat
Neitsyt Mariasta.

Vuola tarkastelee luvussa vaikeasti suomennettavaa, mutta erittäin keskeistä
ja käyttökelpoista intersektionaalisuuden käsitettä ja soveltaa sitä omiin
aineistoihinsa. Intersektionaalisuuden eli risteytyneisyyden käsite –
monisanaisemmin voidaan puhua myös siitä, miten erilaiset erot, kuten
sukupuoli, luokka, etnisyys ja uskonto, risteävät ja yhteisvaikuttavat meissä
kaikissa – voisi toimia siltakäsitteenä uskonnontutkimuksen ja
sukupuolentutkimuksen välillä. Uskonnontutkijoiden tutkimat ihmiset eivät ole
koskaan pelkästään uskonnollisia, vaan aina myös monenlaista muuta: he ovat
jotain sukupuolta, kansallisuutta, sosiaaliluokkaa, heillä on jonkinlainen
suhde koulutukseen ja työelämään tai parisuhteeseen, heillä saattaa olla
jonkin ikäisiä lapsia, heillä on jokin terveydentila. Kaikki me, niin
tutkijat kuin tutkittavat, olemme monenlaisten erojen lävistämiä.

Intersektionaalisuuden näkökulmaan on tavallaan sisäänrakennettu melko
traditionaalinen uskontokäsitys. Voisikohan käsitettä päivittää tai
tarkentaa sisältämään myös nykypäivän uskonnollisen moninaisuuden?
Esimerkiksi teoksessakin mainitun sosiologi Kristin Aunen tutkimuksessa
brittiläiset feministit olivat vähemmän uskonnollisia mutta useammin
henkisiä kuin brittinaiset keskimäärin. Sekulaarin feminismin oletus
rikkoutuu ja uskonnollisuuden rajat huokoistuvat niin Aunen kuin monen muunkin
uskontoa ja sukupuolta kriittisesti tarkastelevan tutkijan töissä.

Spirituaalisuus – aineistoa vai analyyttinen käsite?

Sekulaarin ja maallisen, uskonnollisen ja henkisen dikotomiat rikkoutuvat
uskontotieteilijä Terhi Utriaisen artikkelissa, jossa hän pohtii
ranskalaisfilosofin ja feministin Luce Irigarayn näkemyksiin peilaten, miten
voisi paremmin ymmärtää nykynaisten uskonnollista ruumiillisuutta ja
henkisyyttä. Artikkeli tarjoaa informatiivisen ja tiiviin johdatuksen
uskontotieteelliseen ruumiillisuustutkimukseen. Utriaisen kriittinen Irigarayn
luenta osoittaa, että tämän uskonnollisuutta, erityisesti itämaista
henkisyyttä käsittelevät tekstit ovat pikemmin osa sitä diskurssia, jossa
nykynaisen lumotusta ruumiillisuudesta puhutaan – siis aineistoa
uskonnontutkimukseen – kuin tieteellinen työkalu sen selvittämiseksi.

 Kuva: Äiti Amma vuonna 2009. (Jean Louis Audebaud/Wikimedia Commons)

Tämä näkökulma oikeastaan todentuu seuraavassa Johanna Ahosen artikkelissa,
jossa hän nostaa Irigarayn lisäksi myös Rosi Braidottin osaksi nykyistä
henkistä diskurssia. Ahonen etsii ja löytää spirituaalisuutta niin Irigarayn
ja Braidottin ajatuksista kuin omien tutkittaviensa, Äiti Amman suomalaisten
seuraajien haastatteluista. Näitä hyvin erilaisia aineistoja yhdistää
kriittisyys kristinuskoa kohtaan, kiinnostus itämaista henkisyyttä kohtaan
sekä feministisenä projektina pyrkimys yhteiskunnan muutokseen.

Ahosen artikkelissa sivutaan ekofeminismiä, mutta varsinaisesti aiheeseen
perehdytään Pauliina Kainulaisen luvussa. Kainulaisen ja Ahosen tekstejä ja
lähestymistapoja yhdistää myös kriittinen suhtautuminen dikotomioihin sekä
spirituaalisuuden pohdinta. Suomessa ekofeminismi tai ekofeministinen teologia
ovat melko vieraita alueita, joten on tärkeää esitellä tätäkin suuntausta.
Kainulainen kuvaa suuntauksen – joka on feminismin tapaan sekä aktivismia
että tieteentekoa – syntyä ja kehityssuuntia ja kuvaa muun muassa sitä,
miten ekofeminismin sisällä on pyritty oppimaan tai omaksumaan
alkuperäiskansojen tietokäsityksiä. Kainulainen kuvaa erityistä
alkuperäistieteilijöille ominaista tiedekäsitystä, joka poikkeaa yleisistä
tieteentekemisen tavoista muun muassa siinä, miten se huomioi henkisyyden ja
hengellisyyden.

Ainakin tässä artikkelikokoelmassa todentuu uskontotieteellisen ja teologisen
lähestymistavan eroiksi erilainen suhtautuminen käsitteisiin. Jos
uskontotieteilijät (pääosin) käyttävät käsitteitä analyyttisesti ja
määrittelevät ne teoreettisesti ja suhteessa aiempaan tutkimukseen, nousevat
teologien käsitteet (usein, ei kuitenkaan aina) kristinuskosta ja
uskonnonharjoittamisesta. Tämä tulee erityisen selvästi spirituaalisuuden ja
spiritualiteetin sekä pyhän kaltaisissa käsitteissä. Uskontotieteen
kontekstissa käsitteitä käyttävät sekä tutkittavat että tutkijat, mutta
eri tavoin (tätä eroa kuvaa esimerkiksi jaottelu emic- ja etic-käsitteisiin).
Teologisessa tutkimuksessa tämä jako ajoittain liudentuu ja katoaa.

Tekstien tulkintaa kriittisin käsittein

Teoksen riemastuttavinta luettavaa tarjoaa eksegeetikko Petri Merenlahti
otsikolla "Jeesus, maskuliinisuus ja queer". Luku tarjoaa yleistajuisen ja
tiiviin johdatuksen siihen, mikä on miestutkimuksen tehtävä, mitä
maskuliinisuudella tarkoitetaan ja miksi kristinuskoa, Raamattua sekä
Jumala-suhdetta on mielekästä tarkastella maskuliinisuuden näkökulmasta.

Merenlahti lähtee liikkeelle Antiikin maailman sukupuolikäsityksestä ja
-järjestyksestä ja jatkaa Jeesuksen maskuliinisuuden ongelmaan:
ristiinnaulitseminen ja sitä edeltävä kidutus olivat varma tapa menettää
mieskunniansa, mitä seikkaa evankelistat pyrkivät korjaamaan kuvatessaan ja
korostaessaan Jeesuksen maskuliinisuutta ja miehuutta. Tällöin vapaaehtoisesta
kärsimyksestä ja uhrautumisesta toisten hyväksi tuli tosi miehuuden osoitus.
Ylösnousseen Kristuksen ruumiissa näkyvät kidutuksen jäljet kuitenkin
pitävät maskuliinisuuden kriisin kristinuskon ytimessä vuosisadasta toiseen.

Merenlahti tuo tekstiinsä vielä queer-käsitteen ja ryhtyy sen avulla avaamaan
Vanhan testamentin Laulujen laulun vuosisatoja jatkuneita vertauskuvallisia
tulkintoja, jotka ovat tihkuneet erotiikkaa, mutta joissa naisruumis on
loistanut poissaolollaan, Neitsyt Mariaa lukuun ottamatta. Jos keskiaikainen
maailma tarjosi mahdollisuuksia Laulujen laulun rakastavaisten suhteen
monimuotoisille seksuaalisille tulkinnoille ja roolinvaihdoksille, valistuksen
ja reformaation jälkeen tulkinta on supistunut tiukan heteronormatiiviseksi.
Merenlahden tulkinnat avaavat myös tämän päivän kristinuskon sisällä
käytävien keskustelujen ja kipukohtien taustoja.

Toimijuuden (agency) käsitettä on viime aikoina käytetty lukuisissa
antropologian, sosiologian ja myös uskontotieteen tutkimuksissa ja Helena
Kuparin sekä Salome Tuomaalan luku on jälleen yksi osoitus käsitteen
käyttökelpoisuudesta ja monikäyttöisyydestä. Toimijuuden käsitettä on
käytetty valaisevalla tavalla myös useissa naisia ja uskontoa käsittelevissä
tutkimuksissa, joita kirjoittajat esittelevät.

Luvun varsinaisena tarkastelun kohteena on vanhoillislestadiolaisuuden arvojen
muutosta ja pysyvyyttä käsitteleviä tutkimuksia, joissa kaikissa piirtyy kuva
liikkeen sukupuolittuneisuudesta. Helena Kupari ja Salome Tuomaala  arvioivat,
mitä jäi kysymättä ja miten toimijuuden käsitteen avulla tutkittuja
aineistoja voisi katsoa vielä syvemmälle. Kirjoittajien näkemyksen mukaan
tutkittavien toimijuus on nähtävä paitsi ruumiillisena sekä osana elettyä
uskonnollisuutta myös ajallisessa ja paikallisessa kontekstissaan sekä
suhteessa vallan rakenteisiin.

Vallan käsite on pääosassa Päivi Salmesvuoren Pyhän Birgitan ja
horrossaarnaaja Helena Konttisen vallankäyttöä ja toimijuutta tarkastelevassa
luvussa. Vallan feministisissä teorioissa, erityisesti Saba Mahmoodilla ja
Michel Foucault'lla, joita Salmesvuori soveltaa, valta nähdään
moniulotteisena ja usein myös myönteisenä suhteena, esimerkiksi
voimaantumisena ja toimijuutena, ei niinkään yksioikoisena hallintavaltana
toisten yli. Vallan kuten toimijuudenkin käsite tulee kiinnittää
kontekstiinsa, nimenomaiseen aikaan ja paikkaan, kulttuuriin ja yhteiskuntaan.
Vaikka elivätkin eri aikakausina ja erilaisissa yhteiskunnissa, sekä Pyhä
Birgitta että Helena Konttinen olivat näkijöitä, heillä oli vahva
uskonnollinen kutsumus ja he löysivät ajastaan ja uskontonsa rakenteista tilaa
toteuttaa kutsumustaan, välittää profetioitaan, jotka oli tarkoitettu
kuulijoiden parhaaksi.

Tapausluvuista viimeinen on antropologi Riina Isotalon Länsirannan
palestiinalaisten pitkittynyttä konfliktia uskonnon ja sukupuolen
näkökulmasta käsittelevä teksti. Siinäkin puhutaan vallasta, mutta fokus on
nimenomaan hallintavallassa ja väkivallassa. Antropologisen kenttätyönsä
aineistoihin perustuen Isotalo osoittaa, että "uskonto ja sukupuoli ovat
merkityksellisiä tutkittaessa turvallisuutta, väkivaltaa ja sotaa". Hän
yhdistää tarkastelussaan aiemmissa luvuissa käytettyjä
intersektionaalisuuden, vallan ja toimijuuden käsitteitä. Aihe on
äärimmäisen tärkeä ja ajankohtainen, mutta artikkelin paikka tässä
kokoelmassa mietityttää, sillä se poikkeaa muista. Painopiste on aiheessa ja
sen esittelyssä, olosuhteiden kuvaamisessa ja taustoituksessa, jolloin
teoreettinen tai feministinen/sukupuolentutkimuksen painotus jää ohueksi.
Toisaalta se osoittaa, ettei uskonnon ja sukupuolen tutkimus ole suinkaan
yksiäänistä ja -näkökulmaista.

Lopuksi

Artikkelikokoelma Uskonnon ja sukupuolen risteyksiä tarjoaa ja
peräänkuuluttaa dialogia uskonnontutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen
välille. Sen loppuluvussa nostetaan esiin artikkelikokoelmasta puuttuvia
tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja, joita tulisi tarkastella uskonnon- ja
sukupuolentutkimuksen välinein ja näkökulmin. Tällaisia ovat vaikkapa
monenlaiset globaalit ihmisoikeuksiin, taloudelliseen epätasa-arvoisuuteen,
kolonialismin perintöön sekä ilmastonmuutokseen liittyvät suuret kysymykset.
Tutkittavaa riittää niiden osalta myös kansallisella tasolla.

Suomalaisessa kentässä toivotaan - ja näin toivoisin itsekin - että
monimuotoisempaa ja sukupuolen vahvemmin huomioonottavaa tutkimusta tehtäisiin
vaikkapa suhteessa uskonnon ja sekulaarin muuttuviin suhteisiin,
uskonnollisuuden monimuotoistumiseen, uskonnottomuuden eri muotoihin sekä
monikulttuurisuuteen liittyen.

Uskonnon ja sukupuolen risteyksiä on tärkeä, kiinnostava ja odotettu teos.
Aivan yleistajuinen se ei ole, mutta antaa monia oivalluksia ja paljon
ajateltavaa uskonnosta tai sukupuolesta sekä niihin liittyvistä teoreettisista
keskusteluista kiinnostuneille lukijoille. Se tarjoaa myös oivaa materiaalia ja
oheislukemistoa aiheeseen liittyvään opetukseen.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/