[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Valokuvan tie taiteeksi

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Osmo Kekäläinen <osmo.kekalainen at elisanet.fi> FL, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kati Lintonen, Anna-Kaisa Rastenberger, Elina Heikka: Valokuvataiteen ydin.
1900-luvun suomalaiset valokuvat ja taidepuhe. Maahenki, 2014. 304 sivua.


Valokuvan tie taiteeksi
---------------------------------------------------------

Mikä tekee valokuvasta taidetta? Kuinka valokuva oksastuu osaksi taidemaailmaa
eli kuinka se saavuttaa taiteen statuksen? Entä mitä yhteiskunnallisia
rakenteita ja instituutioita se tarvitsee noustakseen tavallisen
“näppäilykansan” yläpuolelle?

Valokuvataiteen ydin on kertomus suomalaisen valokuvan kehityksestä taiteeksi.
Rakenteellisesti teos jakautuu kahteen pääjaksoon, joita edeltää lyhyt
johdanto. Johdannossa teoksen aiheeksi määritellään suomalainen 1900-luvun
valokuvataiteen historia ja teoreettinen taidepuhe. Näin ollen esiteltävä
teos kohdistaa tarkastelunsa vain valokuvataiteen erityiskysymyksiin, taiteen
kannalta tärkeisiin esteettisiin kysymyksiin, taideinstituutiolle
välttämättömien rakenteiden ja instituutioiden, kuten kameraseurojen,
näyttelytoiminnan, valokuva-alan lehdistön ja tutkimuksen sekä valokuvaajien
koulutuksen syntyyn ja kehitykseen liittyviin kysymyksiin.

Johdanto asettaa kysymyksen siitä, milloin valokuva on taidetta? Tämä kysymys
erottelee valokuvauksen kaksi päälinjaa: dokumentaarisen ja taiteellisen.
Leena Sarasteen Gazan verilöylystä 1983 ottamien kuvien avulla
määritellään dokumentaarisen ja taiteellisen kuvan erot ja tavoitteet. Taide
erottaa aiheen alkuperäisestä yhteydestään, se pelkistää, rajaa ja luo
henkiöiden väliset suhteet, esittää aiheen tekijän näkökulmasta, nostaa
sen yleiselle tasolle ja asettaa sen taidekontekstiin katsojan tulkinnan
kohteeksi.



Kuva: Leena Saraste, Beirut, Libanon, 1982, hopeagelatiinivedos. Suomen
valokuvataiteen museo.

Ensimmäinen pääjakso koostuu seitsemästä artikkelista, joissa
määritellään suomalaisen valokuvataiteen paalupaikat ennen 2000-lukua.
1900-luvun vaihteeseen tultaessa valokuvaus oli Kodakin kehittämän edullisen
pikkukameran ansiosta levinnyt kansan pariin ja tuotti runsaasti perhe- ja
turistikuvia yksityisiin valokuva-albumeihin. Taidevalokuvan tuli eriytyä
näistä “näppäilijöistä” ja välittää taiteellisia näkemyksiä,
luoda oma estetiikkansa. Syntyi piktorialismi, ensimmäinen valokuvataiteen
tyylisuunta, joka levisi nopeasti valokuvaajien keskuuteen. Se sai vaikutteita
maalaustaiteesta ja pyrki nostamaan valokuvan kuvataiteen rinnalle.



Kuva: Piktorialismia: Alfred Stieglitz, The Hand of Man, 1902.

Piktorialismia kuitenkin kritisoitiin siitä, että se tuottaa lavastetun
kaltaisia utuisia maisemia ja teatraalisesti sommiteltuja muotokuvia.
1920-luvulla sen haastajaksi Bauhausin taide- ja arkkitehtikoulun piirissä
syntyi uutta etsivä valokuva, uudistava modernismi. Se kehitti uusasiallisen
estetiikan (neue Sachlichkeit) ja halusi haastaa piktorialismin maalaukselliset
vaikutelmat. Uusasiallisuudessa keskeiseksi arvoiksi nousevat valokuvan omat
ominaisuudet. Se keskittyi tarkasti kuvattuihin ja tiukasti rajattuihin
aiheisiin.

Myös valokuvan merkitys ja käyttötarkoitus uusiutuivat. Valokuvaa alettiin
enenevässä määrin käyttää mainonnassa, propagandassa, syntyi
kuvajournalismi ja erilaiset massakulttuurin muodot, joissa valokuvalla oli
keskeinen asema. Valokuvasta tuli teknistyvän yhteiskunnan symboli. Suomeen
uusasiallisuuden välitti ja juurrutti toimittaja, valokuvaaja Vilho Setälä
teoksessaan Valokuvauksen taito vuonna 1929.

Sodan jälkeisestä valokuvauksesta kirjoittajat ottavat esille 1950-luvun
kuvajournalismin, joka pyrki kuvaamaan elävää elämää. Myös
jälleenrakentaminen ja 60-luvun urbanisoituminen ja maaltapako päätyvät
filmille. 1970-luvulla kamera tallentaa yhteiskunnallisen ja sosiaalisen
epätasa-arvon kuvat ja syrjäseutujen karut elämän edellytykset. Oivallinen
esimerkki tästä on Mikko Savolaisen ja Ismo Höltön kuvaama ja Aku-Kimmo
Ripatin kirjoittama valokuvateos: Suomea tämäkin (1970).



Kuva: Mikko Savolainen, Silmät, 1967, hopeagelatiinivedos. Suomen
valokuvataiteen museo.

Koulutettu sukupolvi

Ensimmäinen Taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut valokuvataiteen
koulutuksen saanut sukupolvi astui kentälle1980-luvulla ja heidän myötään
myös apurahat ja apurahataiteilijat. Tästä kirjoittajien mielestä alkaa
matka kohti suomalaisen valokuvataiteen kultakautta. Näillä kuvaajilla oli
yhteinen päämäärä luoda tila taiteen tekemiselle, tuoda työnsä
tasavertaisesti taiteen foorumille, taidemuseoihin ja taidegallerioihin.
Aikakautta hallitsevat nuorten tekijöiden näyttelyt, galleriat ja julkaisut,
joissa tehtiin lopullinen pesäero valokuvataiteen harrastajien ja soveltavan
valokuvauksen eri alojen välillä. Myös feminismi, naisnäkökulma, nousi
voimakkaasti esiin. 

Valokuvataide vakiinnutti paikkansa taiteen kentässä ja alkoi samalla myös
kaupallistua ja kansainvälistyä. 1990-luvulla yleistyi valokuvataiteen
tekeminen myyntiä varten ja valokuva siirtyi osaksi taidekauppaa,
valokuvaprintit vaihtuivat editoiduiksi taideobjekteiksi. Tämän kehityksen
päätteeksi alkoi vähittäinen siirtyminen kohti postmodernia estetiikkaa.
Taistelu kansainvälisen postmodernismin ja kansallisen dokumentarismin
välillä sai kuitenkin yllättävän käänteen kun Esko Männikkö valittiin
Vuoden nuoreksi taiteilijaksi, kun hän osallistui Suomen suurimpaan
kansainväliseen nykytaidekatselmukseen ARS 1995 näyttelyyn. Hänen
dokumentaarinen Maaseudun poikamiehet -näyttelynsä vaikutti suomalaisen
valokuvan kansainvälistymiseen suuresti.

Valokuvataiteen ydinkysymykset



Kuva: Nikolai Leibowitsch, Nainen hevosen kanssa, 1900-luvun alku,
hopeagelatiinidia, Suomen valokuvataiteen museo / Amatörfotografklubben i
Helsingfors kokoelmat.

Toinen teoksen pääjaksoista keskittyy kuudessa artikkelissa valokuvataiteen
ydinkysymyksiin. Näitä ovat mustavalkovedostamisen historia, 70-luvun
valokuvan totuudellisuus, sosiaalisesti kantaaottavan valokuvan karu
vedostustyyli, Cartier-Bressonin “ratkaiseva hetki” ja kuvajournalismi sekä
näiden 50-luvun Suomessa saamat muodot ja “ihanteet”. Esille tulevat myös
katuvalokuvaus ja humanistinen valokuvaus, jossa esiin nousevat ihmisen hyvyys,
sodan jälkeinen tulevaisuudenusko sekä  uusi yhteiskunnallinen järjestys.
Uusimpana suuntauksena esitellään tableau vivant, eli rakennettu valokuva ja
sen haasteet, kuten digitaalinen kuvamanipulointi.

Teoksen kirjoittajat Kati Lintonen, Anna-Kaisa Rastenberger ja Elina Heikka
omaavat yhteensä noin yhdeksän vuosikymmenen kokemuksen erilaisissa
tehtävissä valokuvan ja valokuvataiteen piirissä. Tämä valtaisa
asiantuntemus välittyy teksteistä myönteisellä tavalla. Rakenteellisesti
teos ei etene yhden kirjoittajan tekstin lailla, vaan pääotsikoiden alla on
kunkin kirjoittajan itsenäisesti laatimia artikkeleita – silti valokuvan
tarina etenee jouhevasti ja tyylillisesti yhtenäisenä.



Kuva: Jukka Lehtinen, Tottumuskysymys-sarjasta, 1989, kromogeenisia
värivedoksia. Suomen valokuvataiteen museo.

Teoksen lähdeaineiston muodostavat aiempi valokuvaa käsittelevä kirjallisuus,
valokuvan ja taiteen tutkimus, kotimaisten kameraseurojen uusia ideoita,
esteettisiä virtauksia ja koulutusta välittävä toiminta, valokuva-alan
lehdistö, sanomalehtikritiikki sekä  Suomen valokuvataiteen museon ja
Maaseudun Sivistysliiton kokoelmista koottu valokuva-aineisto, jotka yhdessä
muodostavat vuosisadan kuvallisen tarinan. Erinomaisesti valitut valokuvat
havainnollistavat tekstien teoreettiset pohdiskelut ja esteettiset
tyylisuuntaukset, tuovat ne konkreettisen tekemisen tasolle. Samalla kuvat
esittelevät useita kotimaisen valokuvan keskeisiä tekijöitä, heidän
tyyliään ja merkitystään vuosisadan mittaisessa historiallisessa
kehityksessä kohti valokuvataidetta. Tekstin ja kuvan toisiaan tukevat
merkitykset luovat tästä teoksesta ihanteellisen johdatuksen kotimaisen
valokuvataiteen esteettisiin kysymyksiin ja yhteiskunnalliseen merkitykseen.
Teos tarjoaa runsaasti kiinnostavia näkökulmia suomalaisen valokuvataiteen
keskeisten kysymysten jatkokehittelyyn ja esteettiseen pohdiskeluun.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/