[H-verkko] Tampere, Väitös: Protection, Continuity and Gender: Craft trade culture in the Baltic Sea Region (14th-16th centuries)

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:
---------------------------------------------------------

Väitös: Protection, Continuity and Gender: Craft trade culture in the Baltic
Sea Region (14th-16th centuries)

Tampere, Kanslerinrinne 1
18.10.2014 klo 12:00
---------------------------------------------------------

FM Maija Ojalan historian alaan kuuluva väitöskirja

Protection, Continuity and Gender: Craft trade culture in the Baltic Sea Region
(14th-16th centuries) (Protektionismi, jatkuvuus ja sukupuoli: käsityöläisten
yrittäjäkulttuuri Itämeren alueella (1300-1500-luvuilla))

tarkastetaan 18.10.2014 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen
luentosalissa 1100, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Sabine von Heusinger (Kölnin yliopisto,
Saksa). Kustoksena toimii professori Christian Krötzl.

Käsityöläisten yrittäjäkulttuuri Itämeren alueen kaupungeissa 1350-1620

Väitöskirjassani tutkin käsityöläisten yrittäjäkulttuuria Itämeren
alueen kaupungeissa myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa. Käsityötuotanto
tapahtui kodin yhteydessä olevassa verstaassa ja se oli yleensä perheen
yhteinen bisnes. Käsityöläiset olivat järjestäytyneet ammattialoittain
ammattikuntiin, joilla jokaisella oli omat sääntönsä.
Käsityöläisammattikunnat läpäisivät elämän jokaisen osa-alueen: ne
hallitsivat työmarkkinoita, järjestivät ammatillista koulutusta,
osallistuivat kaupungin sotilaalliseen puolustukseen, huolehtivat osaltaan
oikeudenhoidosta ja monista hallinnollisista asioista, ylläpitivät
kaupunkirauhaa, järjestivät köyhäinhoitoa, tarjosivat jäsenilleen
sosiaalista yhdessäoloa sekä jopa mahdollisuuden uskonnollisen hartauden
osoittamiseen pitämällä yllä alttareita kirkoissa. Ammattikuntien merkitys
jokapäiväiselle elämälle oli kiistaton.

Tutkimuksessa selvitän, mitkä olivat yrittäjäkulttuurin keskeisimmät
elementit, arvot ja toimintatavat. Yrittäjäkulttuuria tarkastelen
käsityöläisleskien kautta: mitkä olivat käsityöläisleskien mahdollisuudet
jatkaa ammatissaan miehensä kuoltua ja käyttivätkö he näitä
mahdollisuuksia hyödykseen. Tutkimus keskittyy Tukholman, Tallinnan, Riian ja
Lyypekin kaupunkeihin noin vuosina 1350−1620.

Aiemmassa tutkimuksessa tuon ajan yrittäjäkulttuuri ja
ammattikuntalaitosjärjestelmä on nähty staattisena rakennelmana, joka ei
pystynyt sopeutumaan muutoksiin ja joka vahvisti patriarkaalista
yhteiskuntajärjestystä sekä pyrki rajoittamaan naisten työntekoa.
Tutkimukseni haastaa tämän näkemyksen ja tarjoaa uudenlaisen tulkinnan. Sen
mukaan ammattikunnat tarjosivat leskille useita mahdollisuuksia jatkaa
perheyrityksen pyörittämistä miesmestarin kuoltua. Yleisin ammattikunnan
tarjoamista mahdollisuuksista oli vuoden ja päivän aikaraja, jonka umpeuduttua
lesken olisi luovuttava ammatistaan tai siirrettävä mestarinoikeudet pojalleen
tai uudelle aviomiehelle. Monet lesket jatkoivat kuitenkin ammatissaan vuosia
piittaamatta virallisista säädöksistä. Tämä todistaa, että lesket olivat
kiinteä osa tuon ajan kaupunkien yrittäjäkulttuuria, eikä naisjohtoisia
käsityöläisverstaita pidetty mitenkään outoina.

Tutkimukseni myös paljasti, että oman edun tavoittelu meni usein ammattikunnan
edun edelle, vaikka aikakausi on mielletty kollektiivisuuden ajaksi.
Käsityöläisten yrittäjäkulttuuri olikin täynnä ristiriitoja: toisaalta
pyrittiin takaamaan samat edut ja ammatinharjoittamisen edellytykset kaikille
ammattikunnan jäsenille, mutta silti sosiaaliset erot ammattikunnan sisällä
saattoivat olla suuret. Ammattikunnat harjoittivat myös voimakasta
suojelupolitiikkaa, protektionismia, turvatakseen yhteiset edut. Toisaalta ne
loivat hyvin joustavia käytäntöjä ja sääntöjä, jotka tarjosivat
pelivaraa ja mahdollistivat kilpailun ammattikunnan sisällä. Kaikki nämä
toimet tähtäsivät tuotannon jatkuvuuteen; mestarin sukupuoli oli
toissijaista. Tutkimukseni tuo ilmi, että näinkin kaukainen
yrittäjäkulttuuri piti sisällään paljon sellaisia elementtejä, jotka
yleensä yhdistetään nykypäivän markkinatalousyhteiskuntiin eikä
myöhäiskeskiajan ja uuden ajan alun talousjärjestelmiin.  

Väitöskirjani tarjoaa ensimmäistä kertaa laajan vertailevan tutkimuksen
Itämeren alueen kaupunkien käsityöläiskulttuurista ja lesken asemasta.
Lisäksi se yhdistää eri näkökulmia uudella tavalla, sillä hansakaupunkien
käsityöläisiä ei aiemmin ole tarkasteltu yrittäjyyden, taloushistorian ja
sukupuolihistorian näkökulmista. Tutkimukseni tarjoaa täysin uuden
lähestymistavan hansa-alueen kaupunkihistoriaan, sillä aiempi hansatutkimus on
keskittynyt lähinnä tarkastelemaan hansaliittoa taloudellisena ja poliittisena
mahtina tai käsitellyt kauppiaita ja heidän verkostojaan.

                                              
******

Maija Ojala on syntynyt Helsingissä ja hän on suorittanut filosofian maisterin
tutkinnon Tampereen yliopistossa. Vuodesta 2008 lähtien hän on toiminut
tohtoriopiskelijana Tampereen yliopistossa.

Ojalan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1974,
Tampere University Press, Tampere 2014. ISBN 978-951-44-9573-1, ISSN 1455-1616.
Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica
Universitatis Tamperensis; 1461, Tampere University Press 2014. ISBN
978-951-44-9574-8, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.


---------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/