[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kansallista sotahistoriaa monikansallisella sotanäyttämöllä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Jussi Jalonen <jussi.jalonen at uta.fi> FT, historiantutkija, Tampereen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Suistola, Jouni; Tiilikainen, Heikki: Sodassa vieraalla maalla. Suomalaiset
Turkin sodassa 1877–1878. Atena, 2014. 283 sivua.


Kansallista sotahistoriaa monikansallisella sotanäyttämöllä
---------------------------------------------------------

Venäjän vallan aika saattoi Suomen yhteyteen monikansallisen imperiumin
kanssa. Valtioyhteys eurooppalaiseen suurvaltaan osoittautui nuorelle
kansakunnalle ratkaisevaksi kansallisen kulttuurin ja valtiollisen kehityksen
kannalta. Samalla suomalaiset sotilaat ja upseerit tempautuivat mukaan sotiin ja
selkkauksiin tsaarin valtakunnan kaukaisilla reuna-alueilla. Parhaiten on
kansallisessa muistissa säilynyt Suomen kaartin kunnostautuminen Turkin
sodassa. Jouni Suistolan ja Heikki Tiilikaisen teos  on erinomainen tietokirja
sodasta, jota voi perustellusti pitää ensimmäisenä modernina sotana maamme
historiassa.

 

Venäjän vallan aikainen sotahistoria on kuluneen vuosikymmenen aikana elänyt
Suomessa hienoista renessanssia. Keisari-suuriruhtinaan lippujen alla
taistelleiden suomalaisten vaiheita on sivuttu niin akateemisissa tutkimuksissa
kuin populaareissa tietokirjoissa. Teuvo Laitilan vuonna 2003 ilmestynyt
väitöskirja The Finnish Guard in the Balkans oli tutkimuksessa suoranainen
edelläkävijä ja edusti niin sanottua ”uutta sotahistoriaa” jo ennen kuin
kukaan oli Suomessa vielä edes keksinyt käyttää mainittua nimitystä. Suomen
kaartin Balkanin-sotaretki on sittemmin tullut käsitellyksi myös Pirkko
Leino-Kaukiaisen teoksessa Tuntematon sotilas Turkin sodassa. Populaarihistorian
osalta maininnan arvoisia teoksia ovat Torsten Ekmanin värikäs Suomen kaarti
sekä verraten tuore Raoul Johnssonin ja Ilkka Malmbergin Kauhia Oolannin sota.
Yliopistollisissa väitöskirjoissa on käsitelty myös vähemmän tunnettuja
tsaarinvallan aikaisia sotaretkiä, kuten Venäjän armeijan suomalaisten
vapaaehtoisten osanottoa ensimmäiseen maailmansotaan tai Suomen kaartin roolia
Puolan marraskuun kansannousun kukistamisessa.

Jouni Suistola ja Heikki Tiilikainen jatkavat uudessa Sodassa vieraalla
maalla-teoksessaan onnistuneesti Suomen suuriruhtinaskunnan sotahistorian
elävöittämistä. Suurelle yleisölle suunnattu kirja on populaari esitys
suomalaisten sotilaiden vaiheista keisarillisen Venäjän ja osmanien
hallitseman Turkin välisessä sodassa vuosina 1877–1878. Atena-kustantamon
julkaisemalle tietokirjalle on annettava tunnustusta huolellisuuden ohella myös
viihdyttävyydestä, ja teos vangitsee kerronnassaan ja kuvituksessaan mainiosti
ajan hengen. Parhaimmillaan onnistuu 1800-luvun tunnelmaa huokuva
kronikanomainen kertomus eksoottisine maisemineen sekä teollistuvan maailman
kuvauksineen tavoittamaan Jules Vernen romaaneista tutun tunnelman.



Kuva: Euroopan poliittinen tilanne 1877, Frederick W. Rose (San Francisco
newsletter, National Library of Australia, Wikimedia Commons)

Suurvaltapolitiikkaa ja yksilötason kuvausta

Kirja tarkastelee sotaa kahdella eri tasolla. Teos kuvailee laveasti vuosien
1877–1878 suurpolitiikkaa ja yleisiä sotatapahtumia, ja kirjaa voikin
perustellusti pitää ensimmäisenä suomeksi laadittuna kattavana, yleisenä
tietoteoksena Venäjän ja Osmani-valtakunnan sodasta. Molempien imperiumien
sotalaitosten kehitys, yhteiskunnalliset olot sekä etnisyyden ja uskonnon
merkitys sodan syttymisessä on käsitelty kirjassa tarkoin ja sujuvasti.

Yksityiskohtainen tausta pohjustaa varsinaisen narratiivin, joka keskittyy
yksilökeskeiseen sotakuvaukseen. Sodan etenemistä Balkanilla seurataan
pääasiassa kahden suomalaisen soturin, sotaretkellä haavoittuneen
kaartinsotilas Matti Kuulan ja rakuunaupseeri Victor Tuderuksen näkökulmasta.
Päähenkilöiden ohella perspektiiviä tuovat myös muiden suomalaisten
kaartilaisten kertomukset ja päiväkirjamerkinnät. Näiden rinnalla
esitellään kansainvälisiä sotakuvauksia, muun muassa venäläisten ja
brittien kertomuksia. Populaarina kokemushistoriallisena esityksenä tulos on
ensiluokkainen, ja suomalaisten rintamamiesten sotakokemus sitoutuu kerronnassa
onnistuneesti konfliktin laajempaan viitekehykseen. Tapahtumakuvauksessaan teos
yhdistää sujuvasti sodan ylikansallisen ja suomalaiskansallisen merkityksen,
ja tarkastelee loppuluvussaan myös sodan myöhempää historiallista
perintöä.

Kirjoittajien ammattitaito näkyy kautta kirjan. Keski-idän asiantuntijana
tunnettu Suistola on maalannut varsin värikkään panoraaman
Osmani-valtakunnasta ja sodanaikaisesta Balkanin niemimaasta. Kerronnassa
välähtelevät turkkilaiset saunat, balkanilainen maissiviina sekä
sotaleireissä kukoistanut mustan pörssin kauppa. Kirja vetää tarinointinsa
osalta hyvinkin vertoja vaikkapa Peter Englundin tuotannolle, mutta on
verrattomasti vähemmän paatoksellisempi. Lukija voi myös nauttia kerrontaa
ajoittain pippuroivista turkinkielisistä sanoista, jotka on selostettu
lukijalle sujuvasti tekstin yhteydessä. Kielellisenä tehokeinona ratkaisu on
verraton, ja sotanäyttämön monikulttuurisuus tulee näin lukijalle
konkreettisesti esille. Sotilastaustan omaavan Tiilikaisen ansioksi voinee lukea
perinpohjaiset, mutta samalla miellyttävän tiiviit selostukset sotakalustosta,
olivatpa kyseessä sitten osmanisoturien vipulukkoiset Winchester-kiväärit tai
Turun telakoilla Venäjän laivastolle rakennetut torpedoveneet. Yksityiskohdat
sulautuvat tyylikkääksi kuvaukseksi imperialismin ja teollistumisen
maailmasta, jossa myös Suomen suuriruhtinaskunnalla ja suomalaisilla sotilailla
oli oma roolinsa. Sodan myötä modernin ajan kynnykselle saapuneen maailman
tunnelmia peilataan sotilaiden kertomusten lisäksi aikakauden
joukkotiedotusvälineiden kautta. Sanomalehdistön ohella kirja kuvailee
värikkäästi myös arkkiveisuja, joita kirjoittajat luonnehtivat
kekseliäästi ja osuvasti ”oman aikansa sosiaaliseksi mediaksi”.



Kuva: Taistelu Ivanovo Chiflikissä lokakuussa 1877, Pavel Kovalevsky (Wikimedia
Commons)

Tuore näkökulma autonomian aikaan

Autonomian aika on liian usein mielletty Suomen historiassa pelkästään
pitkäksi rauhankaudeksi, ja 1800-lukua on meillä totuttu vanhastaan
käsittelemään enemmänkin valtiollisen kehityksen, kansallisen ja
kulttuurisen heräämisen, taloudellisen edistyksen tai yhteiskunnallisten
murrosten aikakautena. Se, että samaan aikakauteen kuului myös suomalaisten
sotilaiden taistelu Venäjän keisarinistuimen puolesta vierailla mailla, on
jäänyt liian vähälle huomiolle, ja 1800-luvun sotaretkiä on kohdeltu usein
vain pikku kuriositeetteina suuressa kansallisessa kertomuksessa. Oman aikamme
konfliktit tapahtuvat kuitenkin jälleen kerran etäällä kotimaastamme, ja
sodankäynti on uuden vuosituhannen aikana muuttunut jälleen entistä
ylikansallisemmaksi kokemukseksi. Tässäkin mielessä 1800-luvun merentakaisten
ja kaukomailla käytyjen sotaretkien tarkastelulla on meille kenties enemmän
annettavaa kuin usein ymmärrämme.

Näiltäkin osin Suistolan ja Tiilikaisen kirja puoltaa paikkaansa
erinomaisesti. Tietokirjana ja populaarihistoriana teos on asiasisältöinen,
tietorikas, leppeästi kirjoitettu, helppolukuinen ja vetävästi kuvitettu.
Myös kirjaan sisällytetyt lyhyet tietolaatikot puoltavat paikkaansa ja
täydentävät päätarinaa järkiperäisesti. Teos on hieno jatko Venäjän
vallan aikaisia sotia käsittelevässä kirjallisuudessa ja täyttää paremmin
kuin hyvin kansalliseen tietämykseen jäänyttä aukkoa Suomen 1800-luvun
sotahistoriasta.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/