[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kepeästi kuusnelosesta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Markku Reunanen <markku.reunanen at iki.fi> TkL, TaM, lehtori, Aalto-yliopiston
taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Wilhelmsson, Jimmy; Grönwall, Kenneth: Generation 64: Commodore 64 gjorde mig
till den jag är. Bokfabriken, 2014. 181 sivua.


Kepeästi kuusnelosesta
---------------------------------------------------------

Commodore 64 oli 1980-luvun puolivälin suosituin kotitietokone, jonka vaikutus
tuntui voimakkaana myös Pohjoismaissa. Jimmy Wilhelmssonin ja Kenneth
Grönwallin teos on värikäs katsaus "kuusnelosen" peleihin ja demoihin, sekä
laitteen ympärille Ruotsissa syntyneeseen monimuotoiseen harrastuskulttuuriin.
Lyhyissä haastatteluissa ääneen pääsevät Ruotsin media-, peli- ja IT-alan
vaikuttajat, joiden uralle Commodore 64 antoi alkusysäyksen.

Vuonna 1982 esitelty Commodore 64 nousi aikansa suosituimmaksi kotitietokoneeksi
ja kosketti miljoonien innokkaiden harrastajien elämää 1980-luvulla.
Historiallisesta merkittävyydestään huolimatta "kuusnelosen" historiasta ei
ole sanottavasti kirjallisuutta: toistaiseksi kattavin teos on Brian Bagnallin
Commodore: A Company on the Edge (2005), joka kuitenkin keskittyy Commodoren
historiaan yrityksenä sekä laitevalmistajana, ja sivuuttaa harrastuskulttuurin
kokonaan. Aihetta on sivuttu jonkin verran tutkimuskirjallisuudessa, kuten Petri
Saarikosken väitöskirjassa Koneen lumo (2004), sekä muistelmissa, joista
tässä mainittakoon Rob O'Haran Commodork: Sordid Tales from a BBS Junkie
(2006) ja Michael Tomczykin aikalaisteos The Home Computer Wars (1984).



Kuva: Daves Old Computers - Commodore 64

Ruotsalaisnäkökulmaa

Saksa ja Pohjoismaat olivat 1980-luvun nk. mikrokuumeen aikaan Commodoren
mikrojen vahvinta markkina-aluetta Euroopassa. Suomessakin Commodore 64:ää
mainostettiin ylpeästi "tasavallan tietokoneena", ja se hallitsikin
kotitietokonemarkkinoita lähes suvereenisti. Muualla suositut laitteet, kuten
Spectravideo ja Sinclair Spectrum jäivät käytännössä marginaaliin.
VIC-20:stä vuonna 1980 alkanut menestys jatkui 1990-luvun alkuun saakka C-64:n
ja Amigan siivittämänä, kunnes sisäiset ongelmat sekä markkinatilanteen
kääntyminen PC-koneiden eduksi johtivat valmistajan konkurssiin 1994.

Jimmy Wilhelmssonin ja Kenneth Grönwallin Generation 64 kertoo nimensä
mukaisesti Commodore 64 -sukupolvesta, eli niistä 1980-luvun
tietokoneharrastajista, joiden elämää ikoninen laite tavalla tai toisella
kosketti. Laitetekniikka ja markkinatilanteiden heilahtelut, joita on jo
käsitelty muissa teoksissa, on jätetty siten perustellusti taka-alalle, ja
pääpaino on peleissä, demoissa ja C-64:n ympärille syntyneessä
kulttuurissa. Tekijät ovat ruotsalaisia ja kirja keskittyy Ruotsiin, mutta
useimmat esiin nostettavat ilmiöt peliteollisuudesta chip-musiikkiin ovat yhtä
lailla tuttuja myös täällä. Näin ollen Generation 64 mahdollistaa myös
tietyn vertailun naapurimaiden välillä sekä tarjoaa kurkistusikkunan
1980-luvun kansankodin elämään.

Kirjan keskeisintä sisältöä ovat lukuisat haastattelut: ääneen pääsevät
niin media-, peli- kuin IT-alankin ruotsalaiset vaikuttajat. Haastateltavien
kirjo on melkoinen, mutta kaikkia yhdistää henkilökohtainen, lapsuudessa tai
varhaisnuoruudessa syntynyt konesuhde Commodore 64:ään. Monen kohdalla
kotitietokone on viitoittanut myöhempää uraa; musiikinopettaja Therese
Stridberg opetteli lapsena soittamaan kuusneloseen kytketyllä koskettimistolla,
muusikko Simon Gärdenfors on ottanut vaikutteita pelien äänimaailmasta, ja
pelituottaja Kim Nordström päätyi alalle C-64-demoskenen kautta.

Ammatillisten voittokulkujen ja nostalgisten muistelojen lisäksi mukaan on
mahtunut myös joitakin mutkikkaampia henkilökuvia, jopa soraääniä.
Esimerkiksi Triad-piraattiryhmässä toiminut Linus “King Fisher” Wallej
tunnetaan poliittisista kannanotoistaan, jotka alkoivat jo Commodore 64:llä ja
kumuloituivat manifestin omaiseen Copyright finns inte -verkkojulkaisuun. King
Fisherille mielenkiintoisen vastapainon luo niin ikään piraatti- eli
kräkkeripiireissä toiminut Tony “Strider” Krvaric, joka ryhtyi
Yhdysvaltoihin muutettuaan republikaanisen puolueen aktiiviksi.

Värikäs teos värikkäästä aiheesta

Vaikka ajan mainoksissa keksittiinkin (vanhempia silmällä pitäen)
kotitietokoneille mitä ylevimpiä käyttötarkoituksia koulunkäynnistä
tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan valmistautumiseen, oli pelaaminen laitteiden
ehdottomasti suosituin käyttötarkoitus. Pelejä ei ohita Generation 64:kään,
vaan niistä on mukana kansikuvia, henkilökohtaisia muistoja, sekä
haastattelujen kautta hieman tekijänäkökulmaakin. Ruutukaappaukset ja kannet
tarjoavat ilmeisen tilaisuuden jaetulle nostalgioinnille: “Muistatkos tuota?
Pelasitko tuota?”

Näyttäviä visuaalisia teoksia luovalle demoskenelle on omistettu joitakin
sivuja, mikä kertoo jälleen harrastajakulttuuriin keskittymisestä. Demot,
pelejä murtaneet kräkkerit ja Commodore 64 liittyvät läheisesti toisiinsa,
ja Commodoren eurooppalaiset ydinalueet olivatkin demokulttuurin keskeisiä
syntysijoja 1980-luvun puolivälin jälkeen. Populaarikirjalle tyypillisesti
nämä kehityskulut esitetään selkeänä jatkumona, vaikka tarinan kaarta
voisi perustellusti problematisoidakin.

Kirjan kuvitukseen sekä taittoon on nähty paljon vaivaa, ja rikas visuaalinen
sisältö onkin sen parasta antia. Henkilöhaastattelujen valokuvat ovat
laadukkaita, peleistä ja demoista on runsaasti ruutukaappauksia (jotka tosin
painettuina kadottavat kuvaputken taikahohteen) ja haastateltavien
valokuva-arkistoista on kaivettu esiin autenttista ajankuvaa 1980-luvun lapsista
ja nuorista tietokoneittensa äärellä. Eräs mielenkiintoinen havainto on
Ruotsissa ilmestyneiden mikrolehtien määrä; harrastajien rahoista kilpaili
useita kirjavia julkaisuja, siinä missä Suomessa valtamedian tarjonta
rajoittui lähinnä Printtiin, MikroBittiin ja sen sisarjulkaisuun, C-lehteen.



Kuva: Mikrobitin C-lehti

Generation 64 ei ole tutkimuskirja eikä sellaiseksi edes pyri: aihepiirin
käsittely on rehellisen populaaria ja usein suoranaisen ihannoivaa.
Kohdeyleisöä edustavat parhaiten etenkin 1980-luvun tietokonenikkarit, joille
teos tarjoaa runsaasti omakohtaista tarttumapintaa sekä nostalgisia muistoja
kolmenkymmenen vuoden takaa. Monipuolisuutensa vuoksi kirja sopii
helppolukuiseksi johdatukseksi mikrokuumeen aikaan muillekin aiheesta
kiinnostuneille. Ruotsinkielisyys rajaa kirjan potentiaalista lukijakuntaa
tuntuvasti – aihe kiinnostaisi epäilemättä maailmanlaajuistakin yleisöä
– joten myöhemmin tulossa ovat myös saksan- ja englanninkieliset
käännökset, jos vain Bokfabriken on ajatukselle myötämielinen.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/