[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Näkökulma yleisten kirjastojen menestystarinaan

To toukokuu 8 13:51:21 EEST 2014

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Sofia Kotilainen <sofia.p.kotilainen at jyu.fi> FT, dosentti, Jyväskylän
yliopisto, historian ja etnologian laitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kekki, Kirsti; Jokitalo, Päivi (toim.): Menestystarina nimeltä kirjasto. Näin
sen koin.. Avain, 2013. 239 sivua.

Näkökulma yleisten kirjastojen menestystarinaan
---------------------------------------------------------

Menestystarina nimeltä kirjasto on Kirsti Kekin elämäntyöhön pohjautuva
teos suomalaisten yleisten kirjastojen lähihistoriasta. Tietokirja käy läpi
erityisesti viime vuosikymmenten aikana tapahtunutta kirjastoalan kehitystä ja
valottaa tehtyjen päätösten taustoja. Elämäkerrallisesta sävystään
johtuen kirja antaa lukijalle hyvin käytännönläheisen kuvan näistä
tapahtumista, ja tarjoaa samalla poikkeuksellisen laajan katsauksen siihen,
millaisena suomalaisten yleisten kirjastojen menestystarina on näyttäytynyt
hallinnon näkökulmasta tarkasteltuna. 

Kirsti Kekki valottaa pitkän elämäntyönsä ja sen kartuttamien kokemusten
kautta suomalaisten yleisten kirjastojen viime vuosikymmenen kehitystä.
Kirjoittaja on toiminut muun muassa kulttuuriasiainneuvoksena opetus- ja
kulttuuriministeriössä sekä muissa kirjastoalan asiantuntijatehtävissä. 
Teoksessaan Kekki on ottanut tehtäväkseen tarkastella kirjastojen ja valtion
kirjastopolitiikan historiaa alkaen ensimmäisestä kirjastolaista ja päättyen
hyvinvointiyhteiskunnan haasteisiin saakka. 

Takakansiteksti lupaa teoksen kertovan suomalaisen kirjastolaitoksen tarinan
alkuajoista saakka, mutta käytännössä esimerkiksi 1920-luvun kehitys
ohitetaan parilla kolmella sivulla, ja teos keskittyy lähinnä 1960-luvun
jälkeiseen aikaan, jolloin kirjastotyö liittyy teoksessa osaksi
hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista. Tarkastelu päättyy noin vuoteen 2010.
Kuten tekijä itsekin toteaa, teos ei muodosta niinkään kirjastohistorian
yleisteosta tai tutkimusta (tällainen perusteos on esimerkiksi 2009 ilmestynyt
Ilkka Mäkisen Suomen yleisten kirjastojen historia), vaan keskittyy paljolti
aikalaismuistelmien kautta nimenomaan hallinnollisiin ratkaisuihin ja niihin
perusperiaatteisiin, joiden avulla kirjastoalaa on Suomessa käytännössä
ohjattu. Näitä Kekki tarkastelee toimijana hallinnonalansa sisältä käsin.
Toki tekijä tuntee hyvin myös alan ohjeistuksen, säädökset,
kehittämisohjelmat ja strategiat, mutta teoksen kiinnostavinta antia on se
henkilökohtainen ja inhimillinen ääni, jonka Kekki kaikelle tälle
kehitystyölle antaa.

Kekin näkemyksen mukaan kirjastolaitoksen olemassaolon turvaaminen ja jatkuva
kehittäminen on ennen muuta kirjastoammattilaisten tehtävä, vaikka poliitikot
ja muut toimijat tarjoavatkin tähän merkittävän tuen. Kirjastoammattilaisten
on kuitenkin osattava hänen mukaansa kertoa päättäjille, kuinka
kirjastopalveluja tulee kunakin aikana kehittää ja millaisia resursseja tämä
tehtävä vaatii.

Tekijä tarkastelee varsin monipuolisesti viime vuosikymmenten suomalaista
kirjastopolitiikkaa ja tehtyjä ratkaisuja etenkin ministeriön näkökulmasta.
Kekki toteaa, että koska kirjastoalan lainsäädäntö ja hallinto ovat
menneinä vuosikymmeninä olleet luonteeltaan suhteellisen kevyitä, ovat
valtion kirjastohallinnossa työskennelleet ja alan koulutuksesta vastanneet
olleet valinnoillaan ja päätöksillään merkittävällä tavalla
vaikuttamassa koko maan kirjastolaitoksen kehitykseen. Lisäksi suomalaisten
yleisten kirjastojen kehittämiseen on sisältynyt myös merkittävää
kansainvälistä yhteistyötä. Kautta teoksen Kekki painottaa voimakkaasti
koulutetun henkilöstön merkitystä kirjastojen menestyksekkäässä
toiminnassa niiden tärkeimpänä sisällöllisenä resurssina.

Kuva: Mäntsälä kirjastossa 1920-30 –luvulla. Wanhaa Mäntsälää

Kirjassa on pieni mustavalkoinen kuvaliite keskeisistä teoksessa mainituista
toimijoista ja muutamista lehtiuutisista. Sitä täydentävät kirjan kansien
kuvat. Lukijalle jää kuvituksen perusteella se vaikutelma, että
vuosikymmenten varrelta olisi varmasti ollut käytettävissä paljon enemmänkin
kuvamateriaalia, mutta sen kaiken mukaan ottaminen taas olisi paisuttanut teosta
huomattavasti laajemmaksi.

Omien muistikuviensa lisäksi Kekki on liittänyt teokseen myös muiden
kirjastoalan vaikuttajien kokemuksia ja muistoja. Esille nousee kiinnostavia
anekdootteja muun muassa kirjastotarkastajien kokemuksista tarkastusmatkoillaan.
Kirjan kokoamisen yhteydessä karttunut muistitieto on tallennettu Suomen
kirjastomuseoon Vaasaan, mikä on erittäin arvokasta tieteellisen tutkimuksen
kannalta, sillä tällä tavoin aikalaiskertomukset palvelevat myös mahdollista
myöhempää tutkimusta aihepiiristä. Kekin elävä kerronta antaa teokselle
lähdearvoa aikalaisdokumenttina, joka avaa myös tulevien vuosikymmenten
lukijoille ikkunan 1900-luvun viimeisten vuosikymmenten ja vuosituhannen
vaihteen kirjastohallintoon. Kirja soveltuu myös esimerkiksi kirjastoalan
opiskelijoiden käyttöön.

Tekijä nostaa esipuheessaan esille myös muiden tekijöiden ansiot. Teoksen on
toimittanut Päivi Jokitalo ja osan luvuista on kirjoittanut Barbro
Wigell-Ryynänen, joka hänkin on toiminut kulttuuriasiainneuvoksena ja
kirjastotoimen tarkastajana, sekä monissa kirjastoalan keskeisissä
luottamustehtävissä Kekin tavoin.

Kirjan tekstin kautta välittyy Kirsti Kekin pitkä työhistoria kirjastoalan
asiantuntijana. Teos avaa uudenlaisen ikkunan kirjastoalan lähihistoriaan ja
tarjoaa tutustuttavaksi aikalaisnäkemyksen vuosikymmeniltä, joiden aikana
suomalainen kirjastolaitos vankisti asemaansa ja toiminta yhdenmukaistui
kaikkialla maassa.

Kuva: Jänönkujan kirjaston lastennurkkaus 1950-60 -luvulla, Jyväskylän
kaupunginkirjaston arkisto.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/