[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Informaation ei niin lyhyt eikä erityisesti suoraviivainen historia

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Isto Huvila <isto.huvila at abo.fi> Docent, akademilektor, Åbo Akademi
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Gleick, James: Informaatio (The Information: A History, a Theory, a Flood).
Kääntänyt Veli-Pekka Ketola. Art House, 2013. 526 sivua.


Informaation ei niin lyhyt eikä erityisesti suoraviivainen historia
---------------------------------------------------------

Mitä informaatio on, miksi siitä pitäisi lukea ja tietää jotakin? Kaikkihan
sen tietävät, vai tietävätkö. James Gleickin Informaatio ei anna vastauksia
aivan kaikkiin näihin kysymyksiin, mutta toimii erinomaisesti johdatuksena
teknisen ja luonnontieteellisen informaatiokeskustelun maailmaan.

Art House on julkaissut suomenkieliselle lukijakunnalle kiitettävän ripeällä
aikataululla James Gleickin maailmalla laajalti positiivista huomiota ja
tunnustusta keränneen teoksen The Information: A History, a Theory, a Flood
(2011) lyhyellä ja ytimekkäällä nimellä “Informaatio”. Kirjaa, joka on
kaikin puolin tukevasti populääritieteellinen esitys aiheestaan, on helppo
lähestyä ja lukea. Tarina etenee puoli-kronologisesti hyppien teemasta toiseen
menneisyydestä kohti tämän päivän instagramyhteiskuntaa, mutta pitää
otteessaan hyvin alusta loppuun. Tämä ei ole suinkaan itsestään selvää
ottaen huomioon, että kyseessä on teos, joka käsittelee niinkin vaikeasti
vangittavaa asiaa kuin informaatio ja tekee reilunmittaisen koukkauksen
tiedonvälityksen matemaattisiin ja fysikaalisiin perusteisiin.

Kukapa ei tietäisi jotakin informaatiosta ja olisi kuullut, että elämme
informaatio- ja tietoyhteiskunnassa. Tämä ei silti tarkoita sitä, että
informaatiosta olisi aivan helppoa puhua kiinnostavasti tai kirjoittaa
mukaansatempaavaa kirjaa. Tässä ainakin informaatiotieteen näkökulmasta
jossakin määrin puoli-mahdottomassa tehtävässä aiemmin Kaaos-teoksestaan
tunnettu useaan kertaan Pulitzer-palkittu tieteenpopularisoija Gleick onnistuu
enemmän kuin hyvin.



Eräänlainen punainen lanka Informaatiossa on niin kutsutun informaatioteorian
(oikeammin toki matemaattisen kommunikaatioteorian) isän Claude Shannonin työ.
Samalla matka kuitenkin kulkee afrikkalaisista rummuista, kielten kehityksestä
matematiikkaan, Charles Babbageen, lady Ada Lovelaceen, 1800-luvun lopun
lennättimiin, kvanttifysiikkaan ja Wikipediaan. Ottaen huomioon, että Gleick
visusti varoo kertomasta tarkasti kirjan alussa mikä kirjan juoni, ajatus tai
päämäärä on, eri lukujen temaattinen poukkoilu ja tarinan (jos sitä nyt
edes kovin perinteisessä mielessä on olemassa) epäjatkumo häiritsee
yllättävän vähän.

Vahvimmillaan kirjoittaja on popularisoidessaan luonnontieteitä, uppoutuessaan
tieteen ja teknologian historiaan. Vähemmän vakuuttavaksi teksti muuttuu
kirjan loppupuolella, jolloin Gleick siirtyy pohtimaan “merkityksen”
merkitystä informaatiolle ja sellaisia kysymyksiä kuten tiedonorganisointia ja
informaation digitalisoitumista. Väittäisin, että tämä ei pelkästään
johdu allekirjoittaneen omasta tutkimusalasta, vaan siitä että Gleick on
vahvimmillaan juuri luonnontieteen popularisoijana. Samalla on ilmeistä, että
Informaatio ei ole informaatiohistorian kokonaisesitys, vaan käsittelee yhtä
nimenomaista jatkumoa, joka liittyy informaation tekniseen käsittelyyn ja
informaatioon fysikaalisena ilmiönä.

Vaikka populaariesityksenä Informaatio onkin monissa suhteissa verrattain
ainutlaatuinen, on se helppo liittää osaksi laajempaa populääriä että
tieteellistä informaatiohistoriallista keskustelua. Yhteiskuntatieteellisesti
ja humanistisesti orientoitunut informaation, informaatiokulttuurin ja
teknologian tutkimus on nostanut päätään viimeisten vuosien aikana.
Informaatioteknologian historiaa on valutettu tieteen ja teknologian tutkimuksen
parissa. Tiedonhallintaa ja sen kulttuurihistoriaa ovat tutkineet niin
informaatiohistorioitsija Alistair Black kuin vaikkapa Susan Leigh Star ja
Geoffrey Bowker vuosituhannen vaihteessa ilmestyneessä kirjassaan Sorting
things out. Toni Welleron kehittänyt laajempaa informaatiohistoriallista
(information history) näkökulmaa unohtamatta sellaisia tiedon sosiaali- ja
kulttuurihistorian klassikoita kuten Peter Burken teosta A social history of
knowledge ja sen hiljattain ilmestynyttä toista osaa. Vaikka monet
informaatiohistorian perusteokset ovatkin ainakin akateemisesta näkökulmasta
verrattain mukaansatempaavia verrattuna moneen muuhun informaatiotieteelliseen
kirjallisuuteen, ehkä saamme kuitenkin vielä odottaa hetken James Gleickin
kollegaa, joka kirjoittaisi lentokentän lehtikioskin pokkarihyllyyn sopivan
esityksen informaatiohistoriasta nimenomaan merkityksen näkökulmasta.

Veli-Pekka Ketolan käännös Gleickin alkutekstistä on mainio ja tavoittaa
hyvin kirjan hengen olemalla sekä asiallinen että paikoitellen jopa asiaan
sopivalla tavalla hauska. Pakollisia painovirheitä eli tekstistä juuri löydä
vaan kirja on kaiken kaikkiaan hyvää työtä. Gleickin kirjaa voi helposti
suositella kevyehkönä mutta asiallisena välipalana informaation ja
informaatioteorian historiasta kiinnostuneille. Se sisältää melkoisen
annoksen sekä tiukkaa faktaa että hauskoja anekdootteja ja vaikkei
yleiskattava kokonaisesitys olekaan, toimii johdatuksena useampaankin
informaation, tiedon ja tiedonvälityksen historian kannalta mielenkiintoiseen
ilmiöön.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/