[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kun Pankakoski takoi rautaa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Pääkkönen, Esa: Ruukin aikaan. Pankakosken harkkohytin historia 1820-1911..
Mediapinta, 2013. 332 sivua.


Kun Pankakoski takoi rautaa
---------------------------------------------------------

Esa Pääkkösen tietokirja Ruukin aikaan sijoittuu aikaan, jolloin Suomi kuului
Venäjään ja itäsuomalaiset ruukit hyödynsivät suo- ja järvimalmia.
"Pankakosken harkkohytin historia 1820-1911" alaotsikko paikallistaa tarinan
Lieksan Pankakoskelle, joka on eräs tyypillisimpiä, mutta myös
mielenkiintoisimpia tehdasyhdyskuntia maamme teollisuuden historiassa. Näitä
yhdyskuntia sietäisi tutkia enemmänkin.

 

Ruukin aikaan alkaa 1800-luvun Pankakosken tehdasyhdyskunnan syntyhistorialla.
Historiikki auttaa ymmärtämään, miksi alueelle kasvoi sittemmin niin
kiinteä kyläyhteisö puumassa- ja kartonkiteollisuuden aikakaudella.
Pankakoski ei muotoutunut merkittäväksi tehdasyhdyskunnaksi sattumalta: se
sijaitsi malmintuotannon kannalta sopivalla paikalla. Myös selluteollisuudelle
raaka-ainetta ja työvoimaa löytyi lähistöltä.

Lieksan Pankakosken taru ei ole vielä lopussa. Tarina jatkuu yhä 2000-luvulla,
vaikka tekniikka on toista maata, kyläläisten ja tehtaan työväen määrä on
supistunut huimasti ja monet palvelut lakkautettu. Kirjasto suljettiin viime
vuonna ja tuore uutinen on paljon puhuva: vanha koulurakennus myytiin
helmikuussa 2014 yhdellä eurolla.

Ruukin aikaanon pitkällisen tiedonkeruun ja tutkimustyön ansiokas lopputulos.
Ei ole vaikea arvata, että sen kirjoittaja on syntyjään Pankakoskelta.
Kysymyksessä ei ole puhtaasti akateeminen tutkimus, mutta kylläkin
perusteellinen tietokirja. Lähdeapparaatti ei ole kovin tarkka ja
lähdekritiikissäkin voisi olla petraamisen varaa. Esa Pääkkönen on
kuitenkin oivallisesti yhdistänyt tehdasyhdyskunnan ja kyläyhteisön kohtalot.
Vanhaa lehdistöaineistoa, asiakirjoja ja kirjeitä on hyödynnetty osaavasti
kuten valokuvamateriaaliakin. Valokuvamateriaali ja asiakirjojen suorat
lainaukset ansaitsevat erityismaininnan. Mukana on kosolti itäisen Suomen
teollisuushistoriaa ja monta mielenkiintoista henkilökuvaa, eikä tekstiä ole
kirjoitettu pelkästään omistaja-tehtailija-näkökulmasta.

Toki mahtimiehet ovat kirjan keskiössä. Pääkkönen toteaa hieman
nostalgisesti, että ”...yhtiö piti aina huolen omistaan”. Ei sentään
aina, ainakaan 1800-luvulla. Kun Johan Burmeister osti seisokkiin joutuneet
rautatehtaat loppuvuodesta 1891, hän hääti yli sata työläistä perheineen
tehtaan alueen hökkelimökeistä. Kun rauta ei käynyt kaupaksi, lama ja
nälänhätä iski myös itäiseen Suomeen ja siitä kärsi eniten työväki.
Myös huijariliikemiesten Carl Ekin ja James Lindgrenin vehkeilyt, petokset ja
öykkäröinti työläisiä kohtaan 1900-luvun ensi vuosina jättivät synkän
varjon Pankakosken ylle. Ei ihme, että työväki välillä kapinoi.

Ruukin aikaan kertoo menneestä maailmasta, jolloin Suomi kuului Venäjään ja
itäsuomalaiset ruukit hyödynsivät suo- ja järvimalmia. Pietarin
näkökulmasta nämä harkkohytit olivat myös strategisesti tärkeitä
rautamalmin tuottajia. Pankakoskella jalostettu rauta oli laadukasta ja
Pankajärvessä malmia riitti. Ruukin kulta-aika oli kuitenkin ohi jo 1900-luvun
alussa. Niin nousun kuin tuhon Pääkkönen kuvaa monesta näkökulmasta. Tämä
moninaisuus ja kyläyhteisön historia siinä sivussa ovat Ruukin aikaan -kirjan
suuria ansioita.



Kuva: I.K. Inha: Pankakoski, ruukki ja tullimylly, 1893. Museoviraston
kuva-arkisto, Suomenmuseotonline.fi.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/