[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Lääkettä fanaattisuutta vastaan

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Outi Lauhakangas <outi.lauhakangas at sci.fi> VTT, tutkija ja tietokirjailija,
Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Voltaire: Filosofinen sanakirja eli järki aakkosissa (Dictionnaire
Philosophique [1769]). Kääntänyt Erkki Salo. Vastapaino, 2013. 526 sivua.


Lääkettä fanaattisuutta vastaan
---------------------------------------------------------

Voltairen Filosofinen sanakirja edustaa hitaasti, mutta toivottavasti varmasti,
etenevää kirjallisuuden klassikoiden suomennosten urakkaa. Vastapainon
kaltaisten pienkustantamojen kulttuuriteot edellyttävät, että maassamme ei
kuole sukupuuttoon asiaansa antautuva, vaikeuksia pelkäämätön pieni
intellektuellien populaatio. Sellaiseen katsoi Voltairekin 1700-luvulla
kuuluvansa. Järki on tämän aakkosissa etenevän esseekirjan pääosassa.
Voltairen pureva huumori, suvereeni kirjallisuuden tuntemus ja yllättävät
oivallukset tekevät valistuksesta pirullisen iloista filosofiaa.

François-Marie Arouet kirjailijanimeltään Voltaire (1694–1778) tunnetaan
parhaiten G. W. Leibnizin metafyysisen optimismin filosofiaan kohdistuneesta
satiirista Candide, eli optimismi(1759). Pieni kirja ilmestyi ensimmäisen
kerran suomeksi L. Onervan käännöksenä vuonna 1914, jolloin optimismi oli
korvattu alaotsikolla Avosydämisen ja vilpittömän nuoren miehen ihmeelliset
seikkailut. Candide-satiiriin tarttui uudelleen kääntäjä J. August Hollo ja
Tammi kustansi sen vuonna 1953. Suomennos ilmestyi uudelleen Hollon kuolinvuonna
1967 ja jälleen 1973 ja 1998. Jaana Seppänen suomensi kirjasen
Suvaitsevuudesta: Jean Calas'n kuoleman johdosta (1763) vuonna 2012.
Uskonnonvapaus ja suvaitsevaisuus ovat tärkeitä teemoja myös tuoreimmassa ja
mittavimmassa Voltaire-suomennoksessa.



Ei ole yllätys, että Järki aakkosissa kiellettiin heti sen ilmestymistä
seuraavana vuonna ja poltettiin roviolla, sillä Voltairen suhde uskontoon tulee
vahvasti esiin tässä Filosofisessa sanakirjassa(1763, laajennettu painos
1769). Valistuksen mies näkee, että Jumalan olemassaolo perustui järkeen ja
havaintoihin. Hän on teisti, jolle Jumala ei ole uskon asia. Välttämätön,
ikuinen, ylittämätön ja älyllinen Luoja oli ensisijainen uskonnollisiin
instituutioihin nähden. Samankaltainen ihmisten rakentamat instituutiot
ylittävä moraalinen oikeustaju oli amerikkalaisella filosofi-kirjailija Henry
David Thoreaulla (1817–1862). Hänen Kansalaistottelemattomuudesta-esseensä
(1849) pohdinnat ovat tosin vailla Voltairen satiirisuutta.

Voltairen valitut

Filosofi Lauri Mehtosen 13 sivun esipuhe auttaa sijoittamaan Voltairen keskelle
aikansa kiistoja. Raamatun keskeisyys näkyy 113 pienoisesseen aihevalinnoissa
ja sanakirjan hakusanoissa: Aadam, Abraham, Baabel, Daavid, Genesis, Helvetti,
Ilmestyskirja, Messias, Ylösnousemus. Raamatullisten otsikkojen poiminnan
rinnalle on tarjoiltava otos yleisfilosofisia tai nykynäkökulmasta myös
fysiikan ja psykologian käsitteitä: Aine, Aistiminen, Arkijärki, Dogmit,
Ennakkoluulot, Hyve, Idea, Kappale, Kunnia, Luonne, Tarkoitus ja
päämääräsyyt, Välttämätön. Hieman yllättäviä Järjen aakkosissa ovat
hakusanat: Kannibaalit, Konvulsiot eli kouristukset, Tulva, Ylellisyydestä.
Kiitos tekijöille erillisestä suomenkielisten hakusanojen aakkosellisesta
luettelosta. Siitä saa hyvän yleiskuvan Voltairen valinnoista. Mehtonen
huomaa, että Voltairen kirjoitustavalle ovat tyypillisiä nopeat aiheen ja
tyylilajin muutokset, mikä valistuksen hengen mukaisesti tuottaa ”huvia ja
opetusta”. Ehkä Voltairen valistava retoriikka herätteli porvariston alempia
kerrostumia, joiden ajatuksenjuoksusta hän oli kiinnostunut. Hän näki näiden
yrittävän jatkuvasti matkia ja omaksua ylempien kerrostumien tapoja,
elämäntyyliä ja muotia. Tarkkanäköisissä kamaripalvelijoissa oli
kumouksellista potentiaalia.

Uskaltakaa ajatella itse on Mehtosen esiin nostama Voltairen tunnuslause
Boldmind-hahmon repliikkinä (s. 360). Sivun alaviitteessä näytetään tämän
mietelauseen Horatius-tausta ja sen myöhempi tunnettuus Kantin
valistusfilosofian kautta. Voltaire ihaili sitoutumattomia intellektuelleja,
tosi oppineita, joita vainottiin.

Voltaire näki taikauskosta vapauttamisen toteutuvan vain ylhäältä alaspäin,
hallinnoidusti. Hän ei todellakaan ollut kansanvallan kannalla. Mehtonen nostaa
esipuheensa päätökseksi Taikausko-esseen loppulauseen, joka sopii
valitettavan hyvin omaankin aikaamme: ”Sanalla sanoen, vähemmän taikauskoa,
vähemmän fanaattisuutta; vähemmän fanaattisuutta, vähemmän kurjuutta.”

Näkökulman vaihtaminen

Voltaire näkee paljon vaivaa todistaakseen useaan otteeseen kuinka
israelilaiset olivat omaksuneet ja säilyttäneet suuren osan tavoistaan
entisiltä isänniltään egyptiläisiltä. Nykykorvin kuunnellen teksteissä on
jopa antisemitismiä, josta Voltairea on syytettykin. Kysymyksessä oli silti
pikemminkin yleinen uskonnollisen dogmaattisuuden järjettömäksi todistaminen.
Filosofiseen sanakirjaan tuntuu löytyneen aiheita, jotka kaipaavat järkevää
otetta. Järkiperustelut eivät estä Voltairea käyttämästä yhteistä
tarinavarastoa. Hän vetoaa usein Aisopoksen tai muihin opettavaisiin satuihin.
Filosofin historiantuntemus, varsinkin eri kansojen tarinoiden tuntemus, on omaa
luokkaansa. Enkeli-esseessään Voltaire analysoi perimätietoa ja tekee osuvia
yleistyksiä: ”... ihmisen alkuperäisimpiin ideoihin on aina kuulunut se,
että asetamme välittäviä olentoja jumaluuden ja itsemme välille” (s. 54).
Ihminen on tehnyt jumalat omaksi kuvakseen ja jumaluus on malli hallitsijalle,
joka ei alennu puhumaan suoraan kansalle.

Voltairen filosofisena tekniikkana on näkökulman vaihdos. Hän kirjoittaa
Ympärileikkaus-esseessään: ”Pariisilaisia hämmästyttää kuulla, että
hottentotit leikkaavat poikalapsiltaan toisen kiveksen. Ehkä hottentotteja
ihmetyttää, että pariisilaiset jättävät tallelle molemmat.” Voltairen
tärkeimpiä kirjoittamisen motiiveja on suvaitsevaisuuden puolesta puhuminen ja
oman edun tavoittelijoiden paljastaminen. Tosin hän katsoo aina intellektuellin
suunnasta hieman alaviistoon. Varsinkin paavien vallankäyttö on hänen
hampaissaan.

Suvaitsevaisuuden kehittymisen Voltaire yhdistää kaupankäynnin syntyyn.
Valistuksen kriitikko, parikymmentä vuotta Voltairea nuorempi Jean-Jacques
Rousseau, uskoi luonnollisen alkuyhteisön rappeutumattoman ihmisen yleistahdon
arvoon. Tämä oli todella vastakkaista Voltairen sivistyseetokselle. ”Vain
hyvin harvoin ihmiset kykenevät hallitsemaan itseään”, hän kirjoitti. Sen
sijaan molemminpuolinen hyöty lisää suvaitsevaisuutta:

Kun zarathustralainen, hindu, juutalainen, muslimi, kiinalainen teisti,
bramiini, kreikan- tai roomanuskoinen kristitty, protestantti tai kveekari
käyvät keskenään kauppaa Amsterdamin, Lontoon, Suratin tai Basran
pörssissä, eivät he suinkaan käy tikari ojossa käännyttämään sieluja
omaan uskoonsa. (s. 492)

Sananlaskujen käytön motiiveja tutkineena minua kiinnostavat Voltairen
havainnot siitä, kuinka päätelmiä tekemällä käytetään valtaa. Hän
halveksii sananlaskujen ”viisautta” ja nimenomaan yleiseen mielipiteeseen
vetoamista. Autoritääristen lausahdusten avulla voidaan perustella lähes
mitä tahansa näkemystä. Voltaire osoittaa, mihin kaikkinainen saivartelu,
hiustenhalkominen ja rikkiviisaus voi johtaa. Sanakirja esittelee
”käsittämättömiä kysymyksiä, joiden takia ihmiset ovat rusikoineet
toisiaan kuoliaiksi”. Lahko-esseen Voltaire päättää valistuksen hengessä:

”Mistä tuomari kiistaan? Kuka ratkaisisi kahden raivopään riidan?
Varmaankin joku järkevä puolueeton ihminen, joka on tiedemies eikä
sananselittäjä. Ihminen, joka on vapaa ennakkoluuloista, joka harrastaa
totuutta ja oikeutta, sanalla sanoen ihminen, joka ei ole elikko eikä usko
olevansa enkeli. ”(s. 477)

Lukijaa, joka haluaa seikkailla lisätietojen lähteillä, ilahtuu kustantajan
valmiudesta näyttää heti leipätekstin yhteydessä koko alaviitteiden
apparaatti. Lisäksi suomentajaa tai kustannustoimittajaa on kiittäminen
hyvästä suomenkielisestä hakusanastosta, joka auttaa eri esseissä toistuvien
kysymysten löytämisessä ja aiheisiin myöhemmin palatessa. Harmi kyllä,
että hakemisto on joiltain osin epätarkka. Esimerkiksi hakusana
’juutalaiset’, joka osoittautuu kirjassa usein toistuvaksi, ei ohjaa
kaikille asiaa käsitellyille sivuille.

Erkki Salon suomennos on niin sujuvaa kieltä, että sanakirjan lukuja voisi
suositella luettaviksi vaikkapa radiosarjana. Suomentaja kiittää esipuheen
kirjoittanutta filosofi Lauri Mehtosta lukuisista huomautuksista ja
terminologisista neuvoista, joita hän on saanut työnsä aikana. Ilman
taustatietoa on maallikolle vaikea havaita piiloviestejä ja
inkvisitio-laitoksen aikaista kirjoittamisen vaatimaa rohkeutta.

P.S. Vasta kirjoitettuani norsunluutornissani tämän arvion, huomasin
ystäväni, filosofi Pekka Hongiston, kirjoittaman kirja-arvion ”Pääsy
kielletty jumalalta!” Tieteessä tapahtuu -lehdessä (1/2014). Toisen
näkökulman saadaksenne, lukekaa myös se!

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/