[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tervaksinen Päätalo

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pekka Kaarninen <pekka.kaarninen at gmail.com> FT, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ylönen, Ritva: Tervaksinen toteemi. Kalle Päätalon Iijoki-sarjan vastaanotto
ja vaikutus. Tampere University Press, 2013. 467 sivua.


Tervaksinen Päätalo
---------------------------------------------------------

Kalle Päätalon kirjoittama omaelämäkerrallinen Iijoki-sarja sai Suomessa
aikoinaan ristiriitaisen vastaanoton. Kirjat olivat heti hyvin suosittuja, mutta
monet kriitikot suhtautuivat niihin kielteisesti. Myöhemmin kriitikkojen
suhtautuminen muuttui suopeammaksi ja lukijoiden suosio jatkui teossarjan
päättymiseen asti. Tätä ristiriitaista tilanne Ritva Ylönen selvittää
väitöskirjassaan Tervaksinen toteemi.

Ritva Ylönen käyttää Päätalon kirjojen vastaanottoa tutkiessaan
reseptioesteettistä lähestymistapaa. Saksalaisen Hans Robert Jaussin jo
1970-luvulla tunnetuksi tekemä tutkimustapa on ollut Suomessa yllättävän
vähän käytössä konkreettisessa tutkimuksessa.

Tutkimuksen tarkastelujakso on pitkä, sillä teossarja ilmestyi lähes kolmen
vuosikymmenen ajan. Sen vuoksi Päätalon teoksien vastaanotossa tapahtuneet
muutokset voidaan tuoda esiin. Tarkastelu tapahtuu vuosikymmenittäin. Kuitenkin
Päätalon kirjasarja jakaantuu Kallen elämänvaiheiden vuoksi selviin
jaksoihin, jotka olisivat tarjonneet hyvän mahdollisuuden vastaanoton
peridiodisointiin.

Päätalo oli tunnettu siitä, että hän mielellään laski kaikenlaisia
asioita hyvin tarkasti. Hän oli ”milli-Kalle”, joka pyrki
yksityiskohtaiseen tarkkuuteen. Myös Ritva Ylönen pyrkii esittämään
tutkimustuloksensa hyvin tarkasti. Hän käyttää apunaan tilastollisia
taulukoita ja kaavioita, jotka hän on laatinut kriitikkovastaanotosta ja
lukijavastaanotosta. Taulukkoja ja kuvioita on tekstin yhteydessä 32 ja
liitteinä 43. Ylönen pyrkii kuitenkin ymmärtämään tilastoja eikä nojaa
niihin kritiikittömästi, vaikka hän tavoitteleekin päätalomaista
tarkkuutta.

Kirjakerhot ja markettimyynti lisäsivät Päätalon suosiota

Ylönen liittää tarkastelun yhteiskunnalliseen kehitykseen ja ottaa huomioon
kirjakaupassa ja kirjallisuudessa tapahtuneet muutokset. Päätalo oli suosittu
jo ennen kuin hän alkoi kirjoittaa Iijoki-sarjaa. Suosio lisääntyi kuitenkin
huomattavasti sarjan alkaessa. Tässä vaiheessa kirjakaupassa tapahtui
muutoksia, kun kirjojen myynti tuli mahdolliseksi myös muualla kuin
kirjakaupoissa. Päätalolle markettien kautta tapahtuva myynti oli tärkeää
ja vaikka hän oli kirjojen painostilastojen mukaan myydyin kirjailija, ei hän
välttämättä ollut kirjakauppojen myynnin mukaan laadittujen listojen
kärjessä. Myös kirjakerhojen tulo lisäsi Päätalon kirjojen myyntiä ja
saatavuutta.

Kaikki kriitikot eivät kuitenkaan suhtautuneet Päätalon kirjoihin
kielteisesti. Jo sarjan alusta lähtien useat kriitikot arvostivat Päätalon
teoksia ja hän sai tukea näiltä. Jonkinlainen ero Etelä-Suomen ja pohjoisen
Suomen välillä voidaan havaita, sillä Päätalon ymmärtäjät olivat
pohjoisessa, jossa aluksi oli myös hänen lukijoidensa pääosa. Ylösen
tutkimuksessa korostuu Helsingin Sanomien asema, vaikka siinä ei aivan
jokaisesta Päätalon kirjasta julkaistukaan kritiikkiä. Kalle Päätalon oma
äänikin tulee esiin, sillä kirjassa on liitteessä julkaistu Päätalon
kirjoittamia kommentteja joihinkin lehtikritiikkeihin.

Ylönen käyttää sosiologi J.P. Roosin määrittelemiä sukupolvia, kun hän
tarkastelee Päätalon lukijoita. Tämä on ongelmallista, koska sukupolvet
yleistävät liiaksi lukijoita, jotka kuitenkin ovat yksilöitä. Ylönen
käyttää hyväkseen myös muita lukijoiden taustatietoja, joita kirjeistä
löytyy. Päätalon lukijoilla on ollut runsaasti yhteistoimintaa ja
Päätalolle perustettiin nimikkoseura jo hänen elinaikanaan. Ylönen
tarkastelee lukijoita myös fanitutkimuksen näkökulmasta.

Kalle Päätalo oli erikoinen henkilö kotiseudullaan, missä useimmat ihmiset
eivät lukeneet kirjoja. Kalle sai nuoruudessaan kokea harrastuksensa vuoksi
häpeää ja ihmettelyä. Hänen kuvaamista ihmisistä vain harvat lukivat
kirjoja. Päätalon lukijoissa on runsaasti hänen kotiseutunsa asukkaita ja
ihmisiä, jotka ovat lähteneet hyvin samanlaisista olosuhteista. Suuri muutto
on Ylöselle tärkeä käsite, vaikka varsin monet ovat jääneet
kotiseudulleen.

Kritiikki ei vaikuttanut millään tavoin Päätalon kirjoihin, vaan hän
kirjoitti samanlaisella tyylillä samanlaisista tapahtumista. Hän oli oman
elämänsä vanki kirjoja tehdessään, minkä hän itsekin myönsi. Kritiikki
kuitenkin muuttui suopeammaksi. Ylönen tarkastelee kirjallisuudessa
tapahtuneita muutoksia, mutta ei tuo kovin hyvin esiin taidekritiikissä
tapahtuneita muutoksia, jotka 1990-luvulla tulivat esiin, kun lehdistössä
tapahtui suuria muutoksia ja lehtien määrä supistui. Se merkitsi usein
taidekritiikin määrän vähenemistä ja pinnallistumista. Samaan aikaan
Päätalo sai myös julkista arvostusta. Hän sai professorin arvon jo vuonna
1978 ja kunniatohtoriksi hän kohosi 1994.

Päätalo sai poikkeuksellisen runsaasti lukijakirjeitä, jotka on talletettu
Päätalo-instituuttiin Taivalkoskelle. Ylönen on käyttänyt otosta
lukijakirjeistä, koska ne hänen mukaansa ovat niin samankaltaisia, että
laajempi otos ei ole tarpeen. Otoksen vuoksi lukijakirjeitä on vähemmän kuin
kriitikkojen kirjoituksia.

Yllättävää on kirjeiden varsin täydellinen positiivinen suhtautuminen
Päätalon kirjoihin. Niissä ei juurikaan esitetä minkäänlaista kritiikkiä
Päätalon teoksiin. Kuitenkin Päätalo kertoo kirjoissaan, että varsinkin
uskovaiset suhtautuivat hänen ensimmäisiin kirjoihinsa hyvin kielteisesti.
Olisiko Päätalo hävittänyt kaikki haukkumakirjeet, vaikka hän muuten tuntuu
säilyttäneen kaiken kirjallisen aineiston?

Iijoki-sarja on omaperäinen kokonaisuus, josta kriitikot eivät ole tienneet
onko se romaani, omaelämäkerta, muistelma vai mikä. Ylönen tuo esiin
tämänkin kysymyksen ja suhtautumisen siihen eri vuosikymmeninä.
Väitöskirjan lopussa hän pohtii Päätalon suosion jatkuvuutta. Se on
hiipunut Päätalon elinajasta, mutta silti se jatkuu. Jatkon suhteen Ylönen
jättää kuitenkin vastauksen avoimeksi.

Kuva: Gummerus

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/