[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Korkealta näkee paljon

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Leena Rossi <leeros at utu.fi> FL, Kulttuurihistoria, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Lahtinen, Rauno; Kemppainen, Seppo: Turku ilmasta: vanhoja ilmavalokuvia
arkistoista. Meseta, 2013. 80 sivua.


Korkealta näkee paljon
---------------------------------------------------------

Turku ilmasta: vanhoja ilmavalokuvia arkistoista on taas yksi pakollinen kirja
todellisen Turku-fanin kirjahyllyyn. Yli 60 ilmavalokuvan avulla se esittelee
kaupungin ruutukaavakeskustaa ja sen lähiympäristöä. FM Seppo Kemppainen on
huolehtinut teoksen kuvatoimituksesta eli hoitanut yhteydet arkistoihin ja
kulttuurihistorioitsija, dosentti Rauno Lahtinen on kirjoittanut kustakin
kohteesta esittelytekstin.

Rauno Lahtisen ja Seppo Kemppaisen teos Turku ilmasta on saanut alkunsa Kalevi
Sorin 1950-luvulla ottamista ilmakuvista, jotka kotiseutuharrastaja Kari Savola
on antanut tekijöiden käyttöön. Sorin 22 kuvan lisäksi Ilmavoimien
kuvapalvelusta on kirjaan saatu 20 ja Viestintäpalvelu Mesetasta 10 kuvaa.
Lisäksi useista muista arkistoista on saatu muutamia otoksia kustakin. Onpa
kirjoittaja Lahtinen itsekin uskaltautunut yläilmoihin kuvaamaan Turun
yliopiston aluetta. Kaikkiaan 67 kuvasta on 55 mustavalkoista ja 12
värillistä. (Takakannen kuvat löytyvät myös kirjan sisältä.) Suurin osa
kuvista on otettu lämpimään vuodenaikaan ja vain kolme lumen peittäessä
maata. Talvikuvat ovat Ilmavoimien kuvapalvelusta; ilmeisesti siviilejä ei ole
huvittanut lähteä kylmille kuvauslennoille. Mustavalkoisia kuvia on eniten
1950-luvulta, ja värikuvia on erityisesti 1970-luvulta.

1880-luvun kuvat antavat vertailukohtia

Kirjaan on poimittu kuvia Aurajoen kummaltakin puolelta, ja useissa kuvissa
näkyy sekä länsi- että itärantaa. Vanhin ilmakuva on vuodelta 1918
Vähä-Heikkilän lentoasemasta (Ilmavoimien kuvakokoelma), ja uusin kuva on
Aurajoen suupuolelta Airistolle päin kulttuuripääkaupunkivuoden Culture 2011
Regatta -tapahtuman ajoilta (Turun kaupungin kokoelma). Vanhimmat kuvat ovat
kuitenkin peräisin 1880-luvulta ja Åbo Akademin kuvakokoelmasta, mutta niitä
ei ole otettu ilmasta vaan muuten korkealta.

Lahtisen ja Kemppaisen kuvaretki alkaa kirjan kannesta, vuonna 1958 otetusta
kesäisen vehreästä yleiskuvasta, jonka alareunaa hallitsee tuomiokirkko sekä
Piispankatu arkkipiispan taloon ja fabriikkitaloihin asti, ja jonka takarajaus
ulottuu Kakolan vankilan, Mikaelinkirkon, ratapihan sekä Juhannuskukkulan
tuolle puolen. Kirjan sisällä 1880-luvun kuvat ovat heti alussa, mutta muuten
teos etenee kiintoisasta kohteesta toiseen vuosista ja vuosikymmenistä
välittämättä.

Ensimmäinen 1880-luvulla otettu kuva avaa näkymän Vartiovuorenmäeltä
Aurajoen toiselle puolelle Puolalanmäen palotornin suuntaan, ja sitä
hallitsevat Phoenix-hotelli (valm. 1878), Pyhän Alexandran kirkko (1846) ja
Cygnaeuksen koulu (1867). Muita korkeita rakennuksia ei tienoilla näy, mutta
yksi- ja kaksikerroksisia taloja näyttää olevan limittäin ja lomittain.
Toisen kuvan ottaja on tähdännyt kamerallaan tuomiokirkon tornista merelle
päin. Näkymä levittäytyy koko aukeaman laajuisena – muita yhtä isoja
kuvia ei kirjassa olekaan – ja ulottuu Vähätorilta Hirvensaloon, Turun
linnaan, Ruissaloon sekä Raision ja Naantalin suunnassa siintäville pelloille
ja metsiin. Åbo Svenska Teatern (1839) seisoo jokseenkin kuvan keskellä, ja
sen edessä aukeaa elämää kuhiseva kauppatori. Tässä kuvassa kaupungin
talot näyttävät vielä ihmisen mittaisilta, kun ne ovat valtaosin
kaksikerroksisia.



Kuva: Näkymä Turusta 1880-luuvlta.

Useimmilla kirjan aukeamilla valokuva täyttää vasemman sivun, ja oikealla on
puolen sivun pituinen esittelyteksti  kuvauskohteesta. Paristakymmenestä
kohteesta on vielä yksi tai useampi pieni kuva lisäämässä informaatiota.
Sanallisissa esittelyissään Lahtisen kaupungin rakennuskannan historian
tuntemus pääsee oikeuksiinsa, ja utelias lukija olisikin halunnut tietää
maisemissa tapahtuneita muutoksista enemmänkin. Esittelyt on suunnattu
nimenomaan turkulaisille, eivätkä ne kaikki avaudu kaupunkia tuntemattomalle.
Vieras ei välttämättä tiedä edes, missä Wiklundin tavaratalo tai Juslenia
sijaitsee tai mikä on föri. Kaikki yksityiskohdat eivät avaudu minullekaan
uusturkulaiselle, joka olen asunut täällä vasta 40 vuotta. Sen sentään
tajusin, millaisia puutaloja on aikanaan ollut sen kammotuksen paikalla, jossa
nykyisin asun.



Kuva: Turun linja-autoasema 1950.

Täll puol ja tois puol jokke

Ilmasta näpsityt kuvat alkavat vuonna 1950 otetulla näkymällä tuomiokirkon
suunnasta Linnan- ja Eerikinkadun välisten korttelien kohdalta, joten sitä voi
hyvin verrata 1880-luvun panoraamaan. Kamera katsoo satamaan ja merelle päin ja
näyttää edellisen vuosisadan lopun jälkeen osin paljonkin muuttunutta
rakennuskantaa.



Kuva: Turun Saippua ja Pikku Berliini 1950

Kaupungin esittely jatkuu kohteesta toiseen; erityistä juonta en siinä
havainnut. Joen länsipuolelta on eniten näkymiä: on kauppatoria useaan
kertaan eri vuosikymmeniltä, VR:n konepajaa, Artukaisten lentokenttää,
Pikku-Berliiniä, linja-autoasemaa, ammattikoulua ja konserttitaloa. On linnaa
ja linnanpuistoa, satamaa, jokisuuta ja Aurajoen telakka-aluetta. Itäpuolelta
on Urheilupuistoa, Vähä-Heikkilää, Stålarminkatua, Tipulaa,
Yliopistonmäkeä, Sirkkalan kasarmia, Lääninsairaalaa; Kupittaan Savea,
ruotsalaistaloja ja puutarhakoulua. Varsinaisen fokuksen lisäksi kuvissa näkyy
paljon lähiympäristöä. Otokset kertovat pääasiassa ajasta, jolloin asuin-
ja liikerakennukset eivät vielä olleet levinneet keskustan läheisille
pelloille eivätkä vallanneet ruutukaavan laitamien ja jokisuun
teollisuusalueita. Kuvakavalkadi päättyy 1950-luvun Kupittaan
siirtolapuutarhaidylliin.

Kirjan useimmat ilmavalokuvat ovat laadultaan hyviä, jopa erinomaisia, mutta
surkeimmatkin otokset kertovat Turun historiasta asioita, joita sanat eivät
yksin pystyisi selvittämään ja joita ilman monet kaupungin kiintoisat vaiheet
saattaisivat jäädä kokonaan unholaan. Kuvaluettelo löytyy kirjan lopusta, ja
siellä on myös lyhyt kirjallisuusluettelokin. Sisällysluetteloa kirjasta ei
löydy, eikä sitä kovin moni kaivannekaan.

Turku ilmasta täydentää upeasti Rauno Lahtisen Turun puretut talot-sarjaa. Se
on nähtävä ja luettava.

P.S. Lempikuvani kirjassa on Ilmavoimien kuvapalvelun otos vuodelta 1928 sivulla
16. Siinä Kauppatorin laajalla aukiolla ei ole pytingin pytinkiä!

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/