[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Runoilijan lähikuva

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Liisa-Maria Hakala-Zilliacus <hakalazilliacus at gmail.com> FT, Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Seppälä, Mikko-Olavi; Seppälä, Riitta: Aale Tynni. Hymyily, kyynel, laulu..
WSOY, 2013. 489 sivua.


Runoilijan lähikuva
---------------------------------------------------------

Aale Tynnin tyttären ja tyttärenpojan yhdessä kirjoittama elämäkerta on
lähikuva maamme kulttuurielämässä vuosikymmeniä vahvasti vaikuttaneen
runoilijan ja kääntäjän elämästä ja teoksista. Yhden taiteilijan
tarinasta teos laajenee isoksi palaksi Suomen 1900-luvun kulttuurihistoriaa. 



Kuva: Aale Tynni kesäkotinsa terassilla 1948. (Wikimedia Commons)

Omalle sukupolvelleni, 1950- ja 60-lukujen koululaisille, Aale Tynni
(1913–1997) on tuttu aapisten tekijä ja kunnianarvoisa runoilija ja
lastenkirjailija. Hän kuuluu niihin kansan sivistäjiin, joiden ymmärsimme
luovan ja turvaavan kotiin, uskontoon ja isänmaahan liittyviä arvoja.
Mielikuva hänestä oli etäinen ja perinteinen: korrektilla kirjailijalla oli
suuri sielu ja korkea henki.

”Ruumiittomalla” ja ”puhtaalla” Aale Tynnillä oli kuitenkin myös
toinen – salattu ja ”pimeä” – puolensa, jota ovat valottaneet ensin
hänen toisen miehensä Martti Haavion tyttären Katarina Eskolan kirjat, muun
muassa Autius lehtipuissa (2003) ja sitten hänen omat postuumit tekstinsä
(Kuva kaivattuni, 2005, toim. Riitta Seppälä) ja nyt myös hänen tyttärensä
Riitta Seppälän ja tyttärenpoikansa Mikko-Olavi Seppälän
Tynni-elämäkerta. Runollisen nimen Hymyily, kyynel, laulu saanut teos
julkaistiin, kun tuli kuluneeksi 100 vuotta Aale Tynnin syntymästä. Tynnin
perillisten kirjoittama elämäkerta on kaunis kunnianosoitus äidille ja
isoäidille, ja samalla avoimen ja rehellisen tuntuinen tilitys tämän
elämästä.

Olympiavoittaja

Inkeriläissyntyinen Aale Tynni opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan
kotimainen kirjallisuus, valmistui maisteriksi ja sai ensimmäisen
runokokoelmansa julkaistuksi vuonna 1938. Hän avioitui vuonna 1940
kirkkohistorioitsija Kauko Pirisen – koulukirjojemme tekijä hänkin –
kanssa ja sai kolme lasta. Tynni oli myös arvostettu ja laaja-alainen
kääntäjä sekä suomalainen olympiavoittaja. Vuoden 1948 Lontoon
olympialaisiin liittyneissä taidekisoissa hän voitti kultaa lyriikkasarjassa
runollaan Hellaan laakeri. Tynnin runojen vastaanotto oli yleensäkin suopea.

1940-luvun lopulla runoilijan elämä ja kirjallinen tuotanto saivat uuden
sävyn. Kuvaan astui 14 vuotta vanhempi mies kansakunnan kaapin päältä,
Martti Haavio, jonka Tynni ”häikäisi”. Yliopistomies oli naimisissa
tutkijakollegansa Elsa Enäjärvi-Haavion kanssa, ja heillä oli viisi lasta.
Haavio oli myös tunnettu runoilija P. Mustapää ja Tynnin kustantajan WSOY:n
kirjallinen johtaja. Runoilija–kääntäjä–perheenäidistä tuli toinen
nainen, ja syntyi helsinkiläisiä kulttuuripiirejä kuohuttanut ja pitkään
jatkunut skandaali. Aikakauden moraalisäännöt olivat ahtaat: avioliitto oli
pyhä ja aviorikos synti. Vuosikausia rakastavaiset joutuivat tapaamaan toisiaan
Helsingin kaduilla, puistoissa ja kahviloissa. Nelikenttä supistui
kolmiodraamaksi, kun Elsa Enäjärvi-Haavio kuoli vuonna 1951. Piristen
avioliitto jatkui.

Kahden lyyrikon yhteydenpito ja rakkauden tunnustukset tapahtuivat runojen
välityksellä. Vaikka runon kieli oli etäännytettyä ja verhottua, osasi
toinen lukea sen oikein ja avata salakielen verhot. Mustapään Ei rantaa ole,
oi Thetis (1948) ja Tynnin suosittu kokoelma Ylitse vuoren lasisen (1949) olivat
täynnä heidän yhteistä historiaansa ja piiloviestejä toisilleen.



1950-luvulla Tynni ja Haavio tekivät paljon yhteistyötä, muun muassa
koulukirjoja. Tynni oli Haavio–Mustapään muusa ja Haavio kansanrunouden
tutkimuksineen Tynnin runojen aiheiden antaja ja esilukija. Aale Tynni olisi
halunnut avioeron, mutta Kauko Pirinen ei suostunut siihen. Lopulta Tynni
rakennutti kotiin väliseinän. Lapsille tuli äidin puoli ja isän puoli,
joista valita. Avioeron oikeusprosessi oli pitkä ja kiusallinen. Pirinen vei
asian hovioikeuteen, jonka ”vapauttava päätös” tuli helmikuussa 1960, ja
jo samassa kuussa Aale Tynni solmi toisen avioliittonsa. Sen josta tuli hänen
mukaansa erittäin onnellinen. Onni loppui Martti Haavion kuolemaan vuonna 1973.

Seppälöiden kirjoittaman elämäkerran ansioita ei vähennä se, että jotkut
asiat kerrotaan useampaan kertaan. Teos käy läpi paitsi Aale Tynnin ja hänen
läheistensä henkilöhistoriaa, myös laajasti hänen kirjallista tuotantoaan
ja sen saamaa vastaanottoa. Tynnin runot olivat sekä perinteisiä että
moderneja. Monet kriitikot pitivät hänen runojensa hienostuneesta rytmistä ja
laulullisuudesta. Toisaalta Tynnille tärkeä mitta koettiin modernistien
piirissä vanhanaikaiseksi. Hänellä oli vahva asema lukijoiden suosikkina ja
kirjallisen kentän vaikuttajana, ja hän sai tärkeitä palkintoja: Pro
Finlandia -mitalin 1959 ja kunniatohtorin arvon 1977. Taiteen akateemikko
hänestä tuli 1982. Tynni oli myös järjestöihminen ja toimi pitkään muun
muassa Suomen kirjailijaliiton johtokunnassa. Hän oli konservatiivi, mutta teki
vanhemmalla iällä yhteistyötä myös vasemmistolaisen kulttuuriväen kanssa.
Toni Edelmann ja Kaj Chydenius sävelsivät hänen tekstejään.

Lähisukulainen elämäkerturina ei tietenkään ole ongelmatonta, ja usein
näkökulma on kohdetta kunnioittava. Aale Tynnin elämää ja teoksia
tarkastelevat jälkeläiset tuovat esiin kipeitäkin asioita ja kaappiin
piilotettuja luurankoja. Kirjoittajat tuntuvat puhuvan suoraan ja
silottelematta. Suorasukaisesti kirjassa kerrotaan myös Tynnin ja Pirisen
kahden lapsen mielenterveysongelmista ja kuolemasta.

Aale Tynni kirjoitti paljon ja hänestä on kirjoitettu paljon. Uusi
elämäkerta on jo löytänyt laajan lukijakunnan, ja luulen, etten ole ainoa,
joka tämän kirjan luettuaan haluaa lukea enemmän Tynnistä ja Tynniä.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/