[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Neljän I:n selitys uuden ajan talouskasvulle

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Rami Nissilä <rami.nissila at gmail.com> VTM, jatko-opiskelija, Bryssel
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Schön, Lennart: Maailman taloushistoria – teollinen aika (Vår värld's
ekonomiska historia, Del 2: Den industriella tiden). Kääntänyt Paula Autio.
Osuuskunta Vastapaino, 2013. 542 sivua.


Neljän I:n selitys uuden ajan talouskasvulle
---------------------------------------------------------

Lennart Schön, taloushistorian professori Lundin yliopistosta laittaa maailman
taloushistorian vuosina 1800-2000 yksiin kansiin. Kirjattavaa riittääkin:
teolliset vallankumoukset, väestön kuusin- ja tuotannon 65-kertaistuminen,
höyrykoneet ja polttomoottorit sekä tietysti tietokoneet ja internetit.
Euroopan valta-asema siirtyi ensin Yhdysvaltoihin ja viime aikoina
voimistuneeseen Aasiaan. Yhteisiä talouskasvua selittäviä tekijöitäkin
löytyy. Teos alleviivaa poliittisten päätösten merkitystä. Historian
opetukset ovat yllättävän ajankohtaisia. Historiasta on myös opittu jotain.

 

Talouskasvun kolme I:tä

Schönin mukaan talouskasvun avaintekijöitä ovat kolme I:tä: instituutiot,
innovaatiot ja integraatio.

Instituutioihin Schön sisällyttää nykymuotoisen valtion toimialaan,
politiikkaan kuuluvia asioita (mm. omistusoikeus, rakennemuutokset).
Teollisuuskaupunkien synty,  sukupuoliroolien muutos, pankkilaitos ja
kauppapolitiikka kuuluvat myös tämän otsikon alle. Schön ei ole yksin
puhuessaan yllä mainituista seikoista: viime aikoina muun muassa Niall Ferguson
on kirjoittanut samoista asioista.

Schön alleviivaa monien taloushistorioitsijoiden tavoin tiedontuotannon,
teknisen kehityksen ja innovaatioiden merkitystä. Kolmea teollista
vallankumousta sivuaa kolmen merkittävän teknisen innovaation kehittyminen:
höyrykoneen keksiminen ja fossiilisen polttoaineen hyödyntäminen 1700-1800
luvun vaihteessa, sähkö- ja polttomoottorin kehittäminen 1800-1900-luvun
taitteessa ja mikroelektroniikan ja uuden tietotekniikan kehitys 1900-luvun
lopulla. Valtion (lue instituutioiden) rooli liittyy kirjassa vahvasti
innovaatioihin: erityisesti teknilliseen korkeakoulutukseen ja yleisesti
väestön koulutustason nostamiseen investoineet valtiot (mm. USA, Saksa,
Japani) ovat kahden viime vuosisadan kilpailukykyisiä menestyjiä.

Integraatio eli maailmantalouden yhdentyminen ja markkinoiden kasvaminen on
Schönin kolmas I. Teknologisen kehityksen, lennättimen, höyrykoneiden ja
polttomoottoreiden ansiosta markkinat kasvoivat 1800-luvulta alkaen.

Listaan voisi lisätä vielä neljännen I:n, Schöninkin mainitsemat
investoinnit. Maallisen rationalistisen elämänkatsomuksen vallatessa alaa
ihmisen maailmankuva muuttui. 1700- ja 1800-luvun vaihteessa
länsieurooppalainen ihminen alkoi luottaa omaan kykyynsä muokata
tulevaisuutta. Tämä näkyi tulevaisuuteen panostamisena, investoimisena.
1800-luvulla investoinnit kasvoivat vain parista prosentista kokonaistuloista
yli 10 prosenttiin, 1900-luvulla investointiaste kohosi jopa yli 30
prosenttiin. 

Hämmentäviä lukuja ja valtavaa kasvua



Kuva: Ford Madox Brown Work, 1852-63.

Schönin tarkastelujaksolla vuosina 1800-2000 maailman väestö on kasvanut
kuusinkertaiseksi. Samana aikana maailman tuotanto on kasvanut 65-kertaiseksi.
Myös yhteiskunnat talouksien ympärillä ovat muuttuneet. Maatalousvaltaisista
talouksista on ennemmin tai myöhemmin tullut teollisuuteen ja enenevässä
määrin palveluihin perustuvia talouksia. Valtaosa väestöstä on muuttanut
työn perässä maalta kaupunkiin. 

Kaikki Schönin käyttämät indikaattorit todistavat sekä tuotannon että
tehokkuuden valtavasta kasvusta. Selittäviä tekijöitä ovat väestön eli
työvoiman kasvun lisäksi yleinen työn rationalisoiminen, koneellistuminen ja
automaatio. Myös markkinat ovat laajentuneet liikennevälineiden ja
kommunikaation myötä. Yhtenä, ehkä kestävimpänä kasvua selittävänä
tekijänä Schön listaa väestön koulutustason nousun ja tiedon
lisääntymisen: tieteellinen tieto ja sen sovellutukset, innovaatiot ovat
nostaneet tuotannon ihmiskunnan historian mittasuhteissa ennätyksellisiin
ulottuvuuksiin.

Erilainen kehitys eri mantereilla

Kasvu on jakautunut epätasaisesti eri maiden kesken. Vuonna 1700 sekä nykyisen
USA:n että Latinalaisen Amerikan BKT:ksi on arvioitu 527 dollaria per henki,
Afrikan osalta luku on 421 (v. 1990 dollareina laskettuna). Jo vuonna 1820 erot
alkavat näkyä: USA 1257, Latinalainen Amerikka 691 ja Afrikka 420 dollaria per
henki. Nykypäivänä alueiden väliset erot ovat tunnetusti moninkertaisia.

Kaikki entiset köyhät maat eivät kuitenkaan enää ole köyhiä. Vielä
1940-50-luvulla rutiköyhä Kiina on noussut maailman johtavien talouksien
joukkoon. Vastaavasti monet ennen varakkaat maat, usein käytettyinä
esimerkkeinä Argentiina ja Uruguay, ovat taantuneet ja jääneet oikealta ja
vasemmalta ohittaneiden nousevien talouksien jälkeen.

Mistä nämä valtavat erot eri maiden talouskasvussa johtuvat? Politiikka,
ihmisten tekemät päätökset löytyvät jokaisen kansantalouden hyvien ja
huonojen ratkaisuiden taustalta. Valtioiden investoinnit infrastruktuuriin,
yhteiskuntaan, kansalaisten osaamiseen, tiedon tuottamiseen ja innovaatioihin
selittävät talouskasvua. Toisaalla hirvittävät kommunistiset
yhteiskuntakokeilut rautaesiripusta itään veivät kasvun eväät monelta
sukupolvelta. Politiikalla on merkitystä.

Kuka lukee ja siteeraa mitäkin

Lennart Schönin esitys on kattava ja monipuolinen. Yleistajuinen tyyli tekee
kirjasta monikäyttöisen ja runsaat tilastot palvelevat vaativampaakin lukijaa.
Kirja on sujuvasti kirjoitettu, sivut kääntyvät kuin itsestään. Suomentaja
Paula Autio on tehnyt hienoa työtä, itse en kertaakaan pysähtynyt
miettimään käännöstekstin semantiikkaa.

Sen sijaan Schönin käyttämä lähdekirjallisuus herättää 1990-luvulla
Turussa opiskelleen mielessä kysymyksiä. Schön kirjoittaa vuolaasti
talouskasvun sosiaalisesta ulottuvuudesta, mutta esimerkiksi ahkerasti
lukemiamme Eric Hobsbawnin ”The Age of…” –sarjaa ja Paul Kennedyn
bestselleriä ei löydy käytettyjen lähteiden luettelosta. Niall Fergusonin
Civilization. The West and the Rest (julkaistu 2011), joka pitkälti käsittelee
samaa tematiikkaa Schönin teoksen kanssa, ei sisällä viitteitä Schönin
vuotta aiemmin julkaistuun teokseen. Syynä voi tosin olla englanninkielisen
käännöksen puuttuminen. Fergusoninkaan lähdeluettelosta ei löydy
Hobsbawnia. Olemmeko me ”turkulaiset” lukeneet ”vääriä” kirjoja? Onko
aika ajanut Hobsbawnin ohi? Vai kuuluuko tämän genren kirjoittamiseen se,
että toisilta ”kiteyttäjiltä” ei aleta lainata, oma synteesi tehdään
alusta loppuun?

Lopuksi: Historiasta voi oppia, ja on opittu

Tarkastelemalla molempien maailmansotien jälkeisiä poliittisia ratkaisuja
avautuu valtavia eroavaisuuksia. Siinä missä 1920-30-luvulla ajauduttiin
talouskriiseihin ja totalitarismin nousuun, 1950-70-luvulla koettiin
maailmanhistorian suurin talouskasvun kausi. Kivikauteen pommitetut Saksa ja
Japani olivat 1900-luvun jälkipuoliskon kirkkaimpia tähtiä. Euroopan
yhtenäistymisprosessi on todistanut elinvoimansa sitoessaan entiset vihamiehet
yhtenäisen Euroopan hyvinvoinnin takuumiehiksi. 

***

Arvostelusta on julkaistu lyhennetty versio Kanava-lehdessä 8/2013.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/