[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Suomalaisen kestävyysjuoksun kultakausi

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Lauri Keskinen <lokesk at utu.fi> FT, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Vettenniemi, Erkki: Suomalaisen kestävyysjuoksun historia. SKS, 2014. 336
sivua.


Suomalaisen kestävyysjuoksun kultakausi
---------------------------------------------------------

Suomalaisen kestävyysjuoksun historia on napakasti kirjoitettu ja sujuvasti
etenevä teos ajasta, jolloin suomalaiset kestävyysjuoksijamiehet olivat rautaa
ja mitalit kultaa. Vettenniemi osoittaa kuinka pienestä oli kiinni, että
Suomessa ylipäätään innostuttiin juoksusta, ja toisaalta, kuinka harvojen
käsissä kestävyysjuoksun uusi kukoistuskausi oli 1970-luvulla.

 

Tuottelias tietokirjailija ja yhteiskuntatieteiden tohtori Erkki Vettenniemi on
käsitellyt suomalaisen urheilun syntyä, kestävyysjuoksua ja urheilun
medikalisoitumista useissa tietokirjoissa ja tieteellisissä esityksissä. Nyt
hän palaa ilmiselvään lempiaiheeseensa, kestävyysjuoksuun, jatkaen Joutavan
juoksun jäljillä: kestävyysjuoksun varhaisvaiheet Suomessa (2005) -teoksessa
aloitettua teemaa. Siinä missä Joutavan juoksun jäljillä oli suomalaisen
juoksuharrastuksen ja kilpailun varhaisvaiheet kartoittava tieteellinen teos –
tosin sellaiseksi poikkeuksellisen sujuvasti ja koukuttavasti kirjoitettu – on
nyt julkaistu teos laajemmalle lukevalle yleisölle suunnattu tietokirja
kilpajuoksun vaiheista 1900-luvulla.

Vettenniemi kommentoi ratkaisua toteamalla, että kyseessä on ”niin
sanoakseni yleissivistävä lukukirja vailla ensimmäistäkään viitettä.”
Hän jatkaa vielä: ”laskelmieni mukaan Suomessa on vain viisi
urheiluhistoriaan vakavassa mielessä suhtautuvaa henkilöä, eikä heistä kuin
kaksi tai kolme kaipaa tietyn sitaatin tai toteamuksen dokumentointia”. Erkin
kommentti, vaikka kärjistetty onkin, osoittaa urheiluhistorian haasteellisen
tilanteen; nuoria tutkijoita ei taida aihe kiinnostaa, eikä sitä myöskään
yliopistoissa juuri edistetä. Mutta ei kai meidän määräämme sentään
yhden käden sormilla lasketa!  

Kulta kullalta, mitali mitalilta



Kuva: Paavo Nurmi maratonin olympiakarsinnoissa Viipurissa 1932. Kuva
Urheilumuseo.

Nyt julkaistu kirja alkaa maratonmuodin saapumisesta Suomeen vuoden 1906 aikana
– siitä Vettenniemen mukaan alkaa kestävyysjuoksun ”melko moderni” aika.
Päätepisteenä puolestaan toimii 1980-luvun alku ja tarkemmin ottaen Moskovan
olympialaiset vuonna 1980. Vaikkei sitä kummemmin kirjassa korostetakaan, on
kyseessä siis ajanjakso, jolloin suomalaiset kestävyysjuoksijat nousivat
hallitsemaan kansainvälisiä kisakenttiä ja lopulta jäivät itse jalkoihin.
Kirjoittajan ei draaman kaaresta tarvitse huolehtia, sillä se on
sisäänrakennettuna suomalaisessa kestävyysjuoksussa. Eivätkä vain
urheiluhistorioitsijat sitä tunne, vaan – uskaltaisin väittää – on se
vähääkään suomalaista urheilua tuntevien tiedossa. Menneisyyden
painolastia, siis 1920- ja 30-lukujen kultasadetta ja siitä johtuvaa valtaisaa
menestyksennälkää ja epäonnistumisen pelkoa, on käsitelty esimerkiksi Miika
Nousiaisen Maaninkavaarassa. Vettenniemi muuten avasi kirjan taustoja
oivaltavasti Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirjassa 2013–14.
 http://www.suhs.fi/julkaisut/vuosikirja-2013-2014/

”Yleissivistävä lukukirja” on itse asiassa varsin hyvä kuvaus kirjasta,
joka ensimmäisenä kattaa suomalaisen kestävyysjuoksun ”kultaisen
historian” kokonaisuudessaan. Aihetta on aiemmin tarkastelu lähinnä
yksittäisten urheilijoiden urheilijaelämäkertojen näkökulmasta:
Juoksijasuuruudet kuten Martti Vainio (Ismo Mäkinen, Piikkareita ja
tanssikenkiä: Martti Vainion elämän tarina), Lasse Virén (Antero Raevuori ja
Pentti Vuorio toim., Kullatut piikkarit), Paavo Nurmi (Antero Raevuori, Paavo
Nurmi – Juoksijain kuningas ) ja Hannes Kolehmainen (Ossi Viita, Hymyilevä
Hannes) ovat elämäkertansa ansainneet.

Vettenniemikin on aiemmin käsitellyt suomalaista kestävyysjuoksua muttei aina
historian näkökulmasta (Juoksun hurma ja tuska: suomalaisen kestävyysjuoksun
kuva. 1994, toim. Erkki Vettenniemi). Vanhemmista kokonaisesityksistä
mainittakoon Sulo Kolkan vuonna 1936 ilmestynyt Maantieltä maailmanmaineeseen:
kurkistelua suomalaisen kestävyysjuoksun vaiheisiin. Vettenniemen teokselle on
siis epäilemättä ollut tarve – urheilukirjalle, jonka lukemisesta voivat
nauttia muutkin kuin urheilusta kiinnostuneet. Taitavana kirjoittajana
Vettenniemi tietää, että kestävyysjuoksu ei ole vain tuloksia, vaan
kertomisen arvoista on pikemminkin kamppailu tiettyjen tulosten saavuttamiseksi,
kilpailijan tai olosuhteiden voittamiseksi, tai vaikkapa vähäpätöisiltä
kuulostavien kramppien selättämiseksi.



Kuva: Kuvassa Sulo Kolkka, Ville Ritolan ja Paavo Nurmi. Wikipedia.

Tässäkin teoksessa numeroita piisaa: kierrosaikoja, sijoituksia, ennätyksiä,
vuosilukuja ja niin edelleen. Ähkyä tai turhautumista ne eivät aiheuta,
sillä numerot tulevat sidotuiksi laajempaan, usein juoksijan henkilökohtaiseen
tarinaan, tai niitä kommentoidaan joko urheilijoiden tai kisaselostajien
suorilla sitaateilla. Juuri sitaattien määrässä näkyy Vettenniemen valtava
työ ja läpikäydyn aineiston määrä. Etenkin sanomalehdet, aikakauslehdet,
elämäkerrat ja muistelmat ovat olleet tarkassa luennassa, ja niiden avulla
lukija pääsee muiden juoksijoiden joukossa rataa kiertämään, maanteitä
kuluttamaan ja palkintopallille seisomaan yleisön osoittaessa suosiotaan.
Huomasin itsekin jännittäväni tiettyjen juoksijoiden puolesta, vaikka
lopputulokset olivatkin ennalta tiedossa.

Kirja etenee tiukan kronologisesti kisa kisalta keskittyen lähinnä
olympialaisiin. ”Väliajoilla” katsastetaan harjoittelumetodeja, juoksulle
ja kilpailuille annettuja merkityksiä, amatööri-ammattilainen -jakoa,
juoksijoiden lausuntoja mediassa ja lopussa myös dopingia. Vaikka kirjan
otsikossa suomalaisuus mainitaankin, on tutkimusote myös kansainvälisesti
varsin kattava. Ja näinhän pitääkin olla, sillä huippu-urheilu on
luonteeltaan globaalia.

Kiinnostavia pitkäkestoisia teemoja kirjassa ovat suomalaisjuoksijoiden tapa
harjoitellessa suosia kävelyä juoksun kustannuksella, josta Vettenniemi on
kirjoittanut aiemminkin. (Erkki Vettenniemi Why Did the ‘Flying Finns’ Walk?
A Footnote to the History of Athletics Training, The International Journal of
the History of Sport, Volume 29, Issue 7, 2012)

Juoksun kansallinen merkitys

Vettenniemi pohdiskelee teoksessaan myös sitä valtavaa kansallista
merkitystä, joka tietyillä matkoilla – lähinnä 5 000 ja 10 000 metriä
– kultamitaleille Suomessa annettiin. Paljonpuhuvaa oli vastaanotto, jonka
Viljo Heinon – aikansa ennakkosuosikki Emil Zátopekin ohella –
keskeyttäminen 10 000 metrin kisassa Lontoon olympialaisissa 1948 sai. Sulo
Kolkka kirjoitti asiasta näin:

”Tämäkö nyt on sitä maailmankuulua suomalaista sisua? Tämänkö miehen
pitäisi juosta maraton viikon kuluttua? Olympia-areenallako piti
maailmanmestarin uran surkeasti katketa?”



Kuva: Hannes Kolehmainen keräilykuvassa.

Kolkan kommentti sisusta liittyi tiiviisti aikansa – ja mikä ettei
nykyajankin? – uskomukseen siitä, että juuri sisu siivittää suomalaiset
huippujuoksijat voittoihin. Vettenniemi kuvailee kirjassaan sisun ohella myös
muita suomalaisjuoksijoiden ylivertaisuutta selittämään pyrkiviä
aikalaiskeskusteluita. Tunnetusti sauna, kylmä ilmanala, hiihtäminen,
ruokavalio ja tietty ”luonnossa ja sen ehdoilla eläminen” nähtiin
selittävinä tekijöinä ulkomaisten tiedotusvälineiden ja valmentajien
piirissä. Tällainen kontekstin luominen, joka ei kuitenkaan tunnu pakotetulta
tai päälle liimatulta, auttaa lukijaa yhtäältä ymmärtämään niitä
laajempia merkityksiä, joita juoksulle ja ylipäätään huippu-urheilulle
annettiin, mutta toisaalta se myös perustelee yksittäisten urheilusuoritusten
merkittävyyttä. Ennen kaikkea se on kuitenkin kiinnostavaa!

Juoksu hyytyy 1980-luvulla

Kirja etenee mukavan ripeään tahtiin, erityisesti tärkeiden kisojen
välisinä vuosina. Alussa tosin ihmettelin, miten Vettenniemi ehtii nivoa
kaikki tarinanlangat yhteen ja päästä 336 sivun aikana vuodesta 1906 vuoteen
2014. Kolehmaisten veljesten ja Paavo Nurmen tarinoita sekä ylipäätään
suomalaisten juoksijoiden kansainvälisen kisailun alkua käytiin sen verran
tarkkaan läpi, että puolivälissä kirjaa oltiin vielä 1940-luvulla.
Takakansi nimittäin antoi ymmärtää, että teos on ”kokonaisesitys
kotimaisen juoksu-urheilun satavuotisesta taipaleesta” ja siitä, ”onko
kestävyysjuoksulla tulevaisuutta 2000-luvun Suomessa”. Yksittäisten tulosten
ja kilpailuiden käsittely päättyy kuitenkin 1980-luvulle. Juoksijoiden,
etenkin naisten, edesottamuksista olisin lukenut mieluusti enemmänkin ja
lähemmäs nykyaikaa kurkotellen.    

Lasse Virénin ja vuoden 1972 kohdalla Vettenniemi pääsee kirjoittamaan
dopingista, tarkemmin ottaen veritankkauksesta. Ikään kuin kirjoittaja olisi
jo aiempia lukuja laatiessaan odotellut pääsemistä lempiaiheensa pariin –
siinä määrin on ote innostunut. Eikä tämä suinkaan ole moite; on vain
luonnollista, että kirjoittajan innostus näkyy yhdessä kohdassa selkeämmin
kuin toisessa. Vettenniemi kirjoittaa aiheesta samalla pieteetillä ja
asiantuntemuksella kuin muistakin teemoista. Kuitenkin kirjoittajan omat
mielipiteet näkyvät tässä kohden selvemmin kuin muualla, ja Vettenniemen
pitkäaikaiset kiinnostuksen kohteet – dopingin historia ja dopingin
kriminalisoinnin lopettaminen – tuntien, tämä osuus kirjasta vaikuttaa
tuttujen polkujen tallaamiselta ja kirjoittajan sanoman jatkokäsittelyltä.

Sujuvasanaista tietokirjaa, joka koukuttaa helposti ja loppuu liian äkisti, voi
suositella lämpimästi paitsi suomalaista kestävyysjuoksua tuntemattomille
lukijoille, mutta myös tilastonikkareille. Ensimmäiselle ryhmälle teos
tarjoaa helposti nieltävän rautaisannoksen aiheesta sekä sen liepeillä
vaikuttaneista sisun, häviämisen pelon ja dopingin ilmiöistä. Jälkimmäiset
puolestaan saavat mieleenpainuvista tarinoista ja runsain sitaatein
kuorrutetuista henkilöhistorioista lihaa tilastotietojen ympärille.
Kuvitukselle olisi suonut enemmän tilaa, ja epäilemättä kuvamateriaalia
olisi ollut tarjolla. Nyt kuvat ovat erillisessä kuvaliitteessä kirjan
keskellä. 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/