[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Topeliuksen poukkoileva matka Suomessa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Jan Kunnas <jan.kunnas at eui.eu> Ympäristö- ja taloushistorian tohtori
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Topelius, Zacharias (Utgiven av Katarina Pihlflyckt): En Resa i Finland -
Zacharias Topelius skrifter XIII. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2013.
173 sivua.


Topeliuksen poukkoileva matka Suomessa
---------------------------------------------------------

Topeliuksen En Resa i Finland -teos on saanut arvoisensa kohtelun. Samalla on
luotu kirja ja digitaalinen julkaisu, joilla on paljon annettavaa niin Suomen
kirjalllisuudesta, historiasta kuin kuvataiteesta kiinnostuneelle lukijalle. 

Zacharias Topelius Skrifter – hankkeellaan Svenska litteratursällskapet i
Finland on tekemässä valtaisaa kulttuuritekoa julkaisemalla Topeliuksen
kirjallisia teoksia ja muuta kirjallista jäämistöä kattavasti. Hankkeessa
pyritään mahdollisimman täydelliseen editioon, johon sisällytetään
Topeliuksen tunnettujen historiallisten romaanien, runojen, virsien, satujen ja
koulukirjojen ohella myös hänen päiväkirjansa, kirjeensä, luentonsa ja
sanomalehtikirjoituksensa. Kaiken aineiston julkaiseminen on kuitenkin
käytännössä mahdotonta, sillä Topelius eli 80-vuotiaaksi ja kirjoitti
päivittäin noin 70 vuoden ajan. Pelkästään julkaistut teokset koostuvat
yhteensä noin 15 700 painetusta sivusta. Teokset julkaistaan vapaasti saatavana
digitaalisena editiona Internetissä  ja monet osat ilmestyvät myös
painettuina.



Kuva: Bernhard Reinhold, Utsigt af Wiborg från nord-ost, En Resa i Finland,
SLS.

Olin saanut arvosteltavaksi sarjassa neljäntenä painettuna teoksena
ilmestyneen En Resa i Finland, joka ilmestyi alunperin 1872-1873 kahtenatoista
vihkona, jossa jokaisessa oli kolme maamme eturivin taiteilijoiden teosta varten
tekemiin maalauksiin perustuvaa teräskaiverrusta ja yhdestä viiteen
Topeliuksen kirjoittamaa lukua. Käsillä oleva kirja alkaa parinkymmenen sivun
taustoituksella, jossa käydään läpi teoksen tausta seikkaperäisesti alkaen
sen asemasta Topeliuksen tuotannon joukossa, hänen vaikutteistaan ja
tavoitteestaan valistaa maanmiehiään näkemään Suomen luonnon ja kansan
arvoa sekä ymmärtämään Suomen roolia historiassa.

Kirjahankkeen syntyä ja julkaisemisesta kertovasta osiosta käy ilmi, miten
kaksiosaiseksi tarkoitettu sarja supistui yhteen Etelä-Suomea esittelevään
osaan kustannusten ylittäessä tulot. Pohjois-Suomea esittelevä osa jäi
tekemättä, samoin kuin useimmat suunnitellut käännökset. Saamme vielä
selostuksen varsin vaihtelevasta aikalaiskritiikistä ja teoksen sivuuttamisesta
nykytutkimuksessa. Omasta mielestäni mielenkiintoisinta antia on kuitenkin
johdannon lopussa oleva selostus kirjan kuvituksen synnystä suomalaisen
maalaustaiteen murrosvaiheessa, jossa ranskalainen ulkoilmamaalaus on
syrjäyttämässä Düsseldorf-koulukunnan mukaista ateljeemaalausta.
Teräspiirrosten pohjana toimineiden öljyvärimaalausten tekijät esitellään
vielä erikseen koko teoksen lopussa.



Kuva: Adolf von Becker, Landtfolk från Wasa trakten, En Resa i Finland, SLS.

Perusteellinen taustoitus auttaa ymmärtämään alkuperäisen teoksen johdannon
aloittamista tarulla siitä, kuinka ruhtinatar Eurooppa antoi tyttärelleen
Suomelle lahjaksi yöttömän yön, kun muut lahjat olivat jo menneet muille
tyttärille. Samanlainen kevyt ote säilyy läpi kirjan, sillä taustoituksen
mukaan Topelius käytti kirjassa kaunokirjallista ja maalailevaa tyyliä
tavoittaakseen laajaa lukijakuntaa. Höyrylaiva puskee läpi tarujen ja
Pohjanmereltä kohti Suomen rannikkoa, samalla Topelius pääsee esittelemään
kuinka suolaisuus vähenee ja lajisto supistuu. Tekstin välityksellä lukija
saa tietää miten käyttää havumetsiä kompassina, välähdyksiä Suomen
historiasta ja maantieteestä. Taruja lukuun ottamatta Topelius pyrki kuitenkin
tieteelliseen tarkkuuteen, vaikka maankohoamisen syytä selostaessaan hän
tukeutuu edelleen vulkanistisen teoriaan, jonka mukaan maankohoaminen perustuu
maankuoren epätasaiseen jäähtymiseen maanalaisten tulenvuorenpurkausten
jälkeen. Tämä on tosin täysin ymmärrettävää, sillä Agassizin
jääkausiteoria sai kansainvälisen läpimurtonsa vasta kirjan ilmestymisen
aikoihin.

Alkuperäisen vihkomuodon vaikutus rakenteeseen

Nykypäivän lukijankin kannalta lukukelpoisuutensa säilyttäneen johdannon
jälkeen kirjoitusten taso muuttuu ailahtelevammaksi. Yksi pääongelmista on jo
aikalaisten kritisoima kirjan jäsennys oikukkaaksi uneksi, jossa laskeudutaan
kotkan tavoin satunnaisesti huomionarvoisiin paikkoihin. Roineen rannoilta ei
siirrytä suoraan Tampereelle, vaan käydään välissä salapolttajien luona
Loviisan saaristossa, ja Imatran koskella käydään moneen otteeseen. Rakenne
johtunee siitä, että teos ilmestyi alunperin erillisinä vihkoina.
Valitettavasti sama satunnaisuus on myös tekstin tasossa, välillä teksti
liitää ylväästi kuin kotka, välillä kuin siipirikkoinen sotka, Topeliuksen
tyytyessä kirjoituspalkkionsa eteen vain mekaanisesti kuvailemaan sen mitä
taulustakin näkee. Omien kirjoitustensa kanssa tuskailevalle kirjoittajalle se,
ettei Topeliuskaan aina kirjoittanut ”kuin ruuneperi” tuo jonkinlaista
lohtua.

Jälkiviisaasti voidaan todeta, että näiden tekstien suurin merkitys on se,
että Runeberg kierrätti ja laajensi suurta osaa taulujen lyhyistä kuvailuista
vuonna 1876 ilmestyneeseen Maamme kirjaan (Boken om vårt land, 1875). Se onkin
useimmille lukijoille tutumpi, koska sitä luettiin kouluissa 1950-luvulle
saakka. Kierrättämisessä ei ollut Runebergille mitään uutta, sillä
vastaavasti hän oli kierrättänyt vanhoja tekstejään myös En resa i Finland
-kirjaan. Siihen aikaan ei käyty keskustelua itseplagioinnista.

Kirjan varsinaisen tekstiosion päättää Tilastollisen päätoimiston johtaja
K. E. F. Ignatiuksen lyhyt ja edelleen käyttökelpoinen tilastollinen katsaus
Suomesta 1870-luvulla. Tämän jälkeen seuraa kaikki 38 teräskaiverrusta
laadukkaasti yhdelle puolelle paperia painettuina kokosivukuvina. Topeliuksen
tekstien ja kuvien liittyessä niin kiinteästi yhteen, olisi tehnyt mieli
repäistä kuvat irti ja pitää niitä edessäni samalla kuin luin tekstiä,
jatkuvan edestakaisen selaamisen sijasta. Sivistyneempikin ratkaisu on olemassa,
sillä teoksen voi ladata luettavakseen myös netistä ja katsoa kuvat kirjasta,
tai toisinpäin.

Ideaalikuvauksia Suomesta

Kuvien jälkeen alkuperäismaalausten tekijöitä esitellään lyhyesti. Samalla
olisin suonut, että myös teoksia olisi esitelty tarkemmin. Missä määrin
teoksia voi pitää luotettavina kuvauksina siitä miltä maalausten kohteet
näyttivät todellisuudessa, tai missä määrin niitä olisi pikemminkin syytä
tarkastella ideaalikuvauksina suomalaisista maisemista ja ihmisistä
askareissaan. Miten uskollisesti kirjan kuvituksena käytetyt teräskaiverrukset
toistavat alkuperäismaalauksia?



Kuva:Berndt Lindholm, Salapolttimo Loviisan saaristossa. 1873. Öljy
kankaalle.  Berndt Adolf Lindholm, Lönnbränneri. Scène från Lovisa
skärgård, stålstick, En Resa i Finland, SLS.

Käsillä olevan teoksen päättävät puolentoista sivun tekstikriittinen
selostus, ja tusinan sivun pituinen seikkaperäinen tekstikommentaari, jossa mm.
avataan vanhat mittayksiköt ja vaikeimmat vanhat sanat nykylukijalle, kerrotaan
Topeliuksen lähteistä ja hänen muista teoksista joissa kerrotaan samoista
asioista. Teoksen julkaisijana on Katarina Pihlflyckt, joka on kirjoittanut
teoksen johdannon ja kommentaareja. Rainer Knapas esittelee teoksessa 1800-luvun
maisema- ja genremaalausta.

Zacharias Topelius Skrifter –hanke julkaisee kaikki parikymmentä osaa myös
digitaalisena versioina, joita on ilmestynyt vuodesta 2010 lähtien kuusi. 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/