[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Hirviö ja sen luoja

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Merja Leppälahti <meleppa(at)utu.fi> FL, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Mazzarella, Merete: Sielun pimeä puoli (Själens nattsida – Om Mary Shelley
och hennes Frankenstein). Kääntänyt Raija Rintamäki. Tammi, 2014. 245 sivua.


Hirviö ja sen luoja
---------------------------------------------------------

Mary Shelleyn vuonna 1818 ilmestynyt romaani Frankenstein on sekä kauhu- että
tieteiskirjallisuuden klassikko. Teos ja sen keskeiset hahmot, Victor
Frankenstein ja hänen luomansa hirviö, elävät edelleen populaarikulttuurissa
lähes kaksisataa vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen.

Merete Mazzarellan Sielun pimeä puoli kuvaa Mary Shelleyn elämänvaiheiden
lisäksi Frankensteinia, kirjan vastaanottoa, tulkintoja ja lähteitä.
Mazzarella muistuttaa, että Frankenstein ei ollut hirviön nimi, vaan miehen,
joka loi hirviön. Olento oli nimetön ja sen luoja hylkäsi lapsensa
kauhistuneena. Pelottava ulkonäkö sai jokaisen uskomaan, että luomus oli
hirviö, ja hirviö siitä tulikin.

Mary Shelleyn traaginen elämä

Mary Shelleyn elämä oli värikäs ja monivaiheinen, vaikka ei välttämättä
kovin onnellinen.

Mary Shelleyn äiti Mary Wollstonecraft oli tunnettu feminismin uranuurtaja ja
isä William Godwinin oli filosofinen anarkisti. Kumpikaan ei uskonut
avioliittoon, mutta he menivät kuitenkin naimisiin, kun Mary tuli raskaaksi.
Marylla oli entisestä suhteestaan jo tytär, Fanny. Vanhemmat kutsuivat
syntymätöntä lastaan ”nuoriherra Williamiksi”, mutta 29.8.1797 syntyikin
tyttö, Mary. Synnytys oli vaikea, ja sen jälkeen äiti sairastui
lapsivuodekuumeeseen ja kuoli muutaman päivän kuluttua. Muutaman vuoden
kuluttua William Godwin meni naimisiin naisen kanssa, jolla oli ennestään
kaksi lasta, Charles ja Jane. Pariskunta sai vielä yhden yhteisen lapsen, joka
sai nimen William.

Nuori Percy Bysshe Shelley ihaili sekä Mary Wollstonecraftin että William
Godwinin kirjoituksia. Hän vieraili Godwinien kodissa, jossa Mazzarellan
arvelun mukaan kaikki kolme tytärtä, Fanny, Mary ja Jane, ihastuivat häneen.
Shelley oli tuolloin naimisissa ja aluksi hänen vaimonsa Harrietkin oli joskus
mukana vierailuilla. Shelley kuitenkin jätti toista lastaan odottavan Harrietin
ja karkasi 16-vuotiaan Maryn kanssa. Mukaan karkumatkalle lähti Maryn kanssa
samanikäinen sisarpuoli Jane, joka samalla muutti etunimensä Claireksi.

Kesällä 1816 tapahtui kartanossa Genevenjärven rannalla tuo jälkipolvien
muistama tilanne, jolloin lordi Byron ehdotti seurueelleen kauhukertomusten
kirjoittamista ja Mary Godwin alkoi ideoida Frankenstein-tarinaa. Byron oli
matkustanut paikalle lääkärinsä John Polidorin kanssa eikä Mazzarellan
tietojen mukaan tuntenut ennestään Percy Shelleytä eikä Mary Godwinia,
ainoastaan Clairen, jonka kanssa hänellä oli ollut lyhyt suhde. Byron kaipasi
seuraa ja toivotti Shelleyn naisseuralaisineen tervetulleeksi.

Lokakuussa 1816 Maryn sisarpuoli Fanny teki itsemurhan, hänet haudattiin
hiljaisuudessa nimettömään hautaan, jotta perhe säästyisi skandaalilta.
Joulukuussa kolmatta lastaan odottava Harriet Shelley hukuttautui. Skandaalin
pelossa myös hänet haudattiin hiljaisuudessa ja väärällä nimellä.  Mary
Godwin ja Percy Shelley avioituivat muutama päivä Harrietin kuoleman jälkeen.

Mary oli jo tätä ennen synnyttänyt tyttären, joka eli vain pari viikkoa,
sekä sen jälkeen pojan, joka sai nimen William. Kolmas lapsi, Clara, syntyi
kolme viikkoa sen jälkeen, kun Frankensteinin käsikirjoitus oli luovutettu
kustantajalle. Pikku Clara kuitenkin kuoli punatautiin jo vauvaiässä ja
William menehtyi malariaan kolmevuotiaana. Neljäs lapsi, Percy Florence, syntyi
Firenzessä marraskuussa 1819. Hän oli Mary ja Percy Shelleyn lapsista ainoa,
joka eli aikuiseksi. Percyn jälkeen Mary odotti vielä yhtä lasta, mutta sai
raskauden myöhäisessä vaiheessa keskenmenon, josta toipuminen kesti
pitkään.

Heinäkuussa 1822 Percy Shelley hukkui venematkalla. Ennen kuin oli täyttänyt
25 vuotta Mary Shelley jäi leskeksi; hän oli ehtinyt synnyttää neljä lasta
ja haudata näistä kolme. Kirja Frankenstein oli kylläkin menestys, mutta
myös paheksuttu. Miehensä kuoleman jälkeen Mary elätti itsensä ja poikansa
kirjoittamalla. Percy Shelleyn isä sir Timothy ei halunnut Maryn käyttävän
Shelleyn nimeä, joten hän käytti nimeä Mary Wollstonecraft Godwin. Mary
Shelley kuoli ilmeisesti aivokasvaimeen vuonna 1851.

 

Frankenstein ja hänen hirviönsä

Mary Shelleyn romaani Frankenstein, or, modern Prometheus ilmestyi ensimmäisen
kerran vuonna 1818, aluksi nimettömänä, kuten silloin usein oli tapana.
Mazzarella kuvaa kirjan herättämää huomiota, monia sen sisältö suorastaan
loukkasi. Kirjoittajaa uskottiin mieheksi; kirjaa olisi varmasti paheksuttu
vielä enemmän, jos olisi tiedetty se nuoren naisen kirjoittamaksi. Eräs
arvostelija pohti, onko kirjoittajalla sairaampi sydän vai pää. Moititusta
aiheesta huolimatta kirjoittajalla myönnettiin kyllä olevan kirjallisia
kykyjä.



Kuva: Frankensteinin vuonna 1818 ilmestyneen ensimmäisen version nimisivu. (New
York public library)

Mazzarella käsittelee Frankensteinin synnyn ajankuvaa. Sähkö oli uusi ja
jännittävä keksintö, josta ei vielä tiedetty, toisiko se hyvää vai pahaa.
Luonnontieteissä pyrittiin saamaan selville luonnon syvimmät salaisuudet.
Filosofisia keskusteluja käytiin siitä, mitkä ovat elämän rajat. Mazzarella
kirjoittaa, että Mary Shelleyllä oli kunnianhimoisia tavoitteita romaaninsa
suhteen. Hän halusi osoittautua kuuluisien vanhempiensa arvoiseksi tekemällä
myös oman nimensä tunnetuksi. Frankenstein ei olekaan tarkoitettu
pelkästään kauhukuvaelmaksi, vaan se sisältää kannanottoja ajan keskeisiin
filosofisiin keskusteluihin.  

Tarkastellessaan Victor Frankensteinin luomaa olentoa Merete Mazzarella kysyy:
”Mikä on hirviö? Ja ennen muuta: mikä tekee hirviöstä hirviön?” Toisin
päin käännettynä kysymys on siis ihmisen määrittelystä. Olento ei ollut
varsinaisesti ihminen, vaikka se oli koottu ihmisen osista. Se on kuitenkin
inhimillinen kaivatessaan seuraa ja kumppanuutta. Frankenstein leikki jumalaa
luomalla elämää, mutta hän ei sitten tiennyt, mitä hänen luomallaan
elämällä pitäisi tehdä. Lupauksestaan huolimatta Frankenstein lopultakaan
rakentanut olennolle kumppania eikä hän pitänyt sitä sen arvoisena, että
olisi antanut sille nimen. Onko ihme, että siitä tulee hirviö. Olento kysyy
itse: ”Enkö minä siis vihaisi niitä jotka kammoksuvat minua?”

Vapaus vai kohtalo?



Kuva: Frankensteinin vuoden 1831 nimiösivu

Vuonna 1831 Frankensteinistajulkaistiin uusi versio, johon Mary Shelley oli
tehnyt runsaasti pieniä mutta merkityksellisiä muutoksia. Mazzarellan mukaan
erityisesti Elizabetin hahmo muuttui selvästi. Alkuperäisessä versiossa
Elizabeth on vilkas ja iloinen, hänellä on runsaasti mielipiteitä, joita hän
ei arkaile esittää. Uudistetussa versiossa Elizabeth on pyhimysmäinen kodin
enkeli, joka ei tavoittele mitään, vaan mukautuu toisten tarpeisiin. Alkujaan
ruskeahiuksinen neito muuttuu myös ulkonäöltään, nyt vaaleatukkaiseksi.

Toinen keskeinen muutos kahden version välillä koski kohtaloa: vuoden 1818
Frankenstein käsitteli vapaita valintoja, mutta uudessa versiossa kohtalon
vääjäämättömyys oli merkittävässä roolissa. Mazzarella toteaa, että
ajan henki oli muuttunut, ja että erityisesti Elizabethissa Mary Shelley teki
sille myönnytyksiä, vaikka ei ehkä tietoisesti. Tietoista myönnytystä ajan
hengelle oli kuitenkin se, että Frankensteinin vuoden 1831 version esipuheessa
Mary uskottelee olleensa jo naimisissa kuuluisan Sveitsin-matkan aikana, jolloin
Frankensteinin tarina sai alkunsa.

1800-luvun alun ajankuva

Sielun pimeä puoli antaa lukijalle kiinnostavan kuvan 1800-luvun alkupuolen
englantilaisen sivistyneistön elämänpiiristä. Samat ihmiset saattoivat olla
ajatuksissaan radikaaleja ja toiminnassaan epäsovinnaisia mutta kuitenkin
pelätä skandaaleja. Maryn elämään liittyvät asiat tulevat kirjassa esille
melko kronologisesti, mutta välillä palataan hetkeksi takaisin tai viitataan
aikaisempaan. Kun myös henkilöitä mainitaan paljon, ainakin itselleni
jonkinlainen Maryn elämän aikajana henkilöineen olisi voinut antaa tukea.
Jotkut asiat jäivät hämäriksi. Mietin esimerkiksi, oliko William-vauva
(ehkä hoitajineen) mukana Genevenjärvellä. Luultavasti oli, jos lapsi oli
syntynyt saman vuoden tammikuussa.

Mary Shelley alkoi pitää surupäiväkirjaksi kutsumaansa päiväkirjaa
miehensä kuoleman jälkeen. Vaikka hän on kirjoittanut päiväkirjaansa niin,
ettei kukaan saa sitä nähdä, hän ei kuitenkaan hävittänyt sitä eikä edes
kieltänyt päiväkirjansa julkaisemista. Mazzarella arveleekin, että Mary itse
halusi, että (edes) jälkimaailma saa nähdä hänen todellisen minänsä.

On aika tavallista, että teksteissä viitataan miehiin sukunimellä ja naisiin
etunimellä – myös Sielun pimeä puoli-teoksessa kerrotaan ”Shelleyn ja
Maryn” tehneet jotain.  Toisaalta Mary itse kirjoittaa päiväkirjassaan
”rakas Shelleyni”.

Sekä Mary että Percy Shelleystä on julkaistu useita elämäkertoja. Myös
Frankenstein-romaania ja siitä ja pohjalta tehtyjä kirjoja ja elokuvia on
analysoitu paljonkin. Frankenstein kuuluu yhä niin keskeisesti aikamme
populaarikulttuurin kuvastoon, että se kiinnostaa edelleen sekä lukijoita
että tutkijoita. Myös aikaisemmin tehtyjä tulkintoja ja analyyseja on hyvä
aika ajoin päivittää.

Frankenstein ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran vasta vuonna 1973; kirjan
käännökset pohjautuvat vuoden 1831 versioon.



Kuva James Whalen ohjaamasta elokuvasta Frankenstein, 1931.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/