[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kuvitellut kirjeet

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kontula, Anna: Kirjeitä oikealle. Into Kustannus Oy, 2014. 135 sivua.


Kuvitellut kirjeet
---------------------------------------------------------

Tutkija ja kansanedustaja Anna Kontula on julkaissut Punainen eksodus
-väitöskirjansa jälkeen pikavauhtia useita pamfletteja. Kirjeitä oikealle
heijastelee kansanedustajan työhön liittyvää toimintaa, rajanvetoa
nykyoikeiston ja vasemmiston välillä. Vieläkö ideologiat vaikuttavat
suomalaisen politiikan teossa vai onko tuo raja hämärtymässä? Entä
eroavatko oikeistolaisten ja vasemmistolaisten vapaus- tai valtakäsitteet
toisistaan?

 

Anna Kontulan pamflettien aihepiirit vaihtelevat yhteiskunnallisesta ja
kantaaottavasta Näkymätön kylä -raportista (2010) uskonnolliseen Mistä ei
voi puhua -tunnustukselliseen avaukseen (2012). Kontulan kohua herättänyt
Punainen eksodus (2008)
http://annakontula.fi/wp-content/uploads/2012/08/Punainen-eksodus.pdf oli
uraauurtava tutkimus suomalaisesta prostituutiosta. Uusin Into-pamfletti
Kirjeitä oikealle (2014) ei ole tasoltaan yhtä hyvä kuin Kontulan parhaat
kirjoitukset tai yhteiskunnalliset aloitteet.

Vasemmistolainen kansanedustaja kirjoittaa kuviteltuja kirjeitä tuntemattomalle
oikeistolaiselle. Pamfletin mainosteksteistä voisi olettaa, että tämä
oikeistolainen olisi Matti Apunen, Risto E. J. Penttilä tai Björn Wahlroos.
Ainakin tämän tason oikeistolaista maailmankuvaa Kontula pyrkii kritisoimaan,
mutta toisaalta myös ymmärtämään. Nämä markkinatalouden mainos- ja
ankkurimiehet eivät ole sittenkään oikeasti Kontulan kirjeenvaihtotovereita.
Ehkä kävi niin, että kukaan ei halunnut ryhtyä kirjeitse pohtimaan
maailmankuvaansa älykkäänä keskustelijana tunnetun Kontulan kanssa?

Vastapelurin loputon ymmärtäminen ja ”kuviteltujen kirjeiden”
kohtaamattomuus, koska kukaan ei niihin vastaa, vie pohjaa kuitenkin siltä
yhteiskunta-analyysilta, johon Kontula kenties pyrkii. Kirjeistä tulee
yksipuolista julistusta ja tietyllä tavalla myös flirttailua oikeistolaisen
”kirjekumppanin” kanssa. Juuri tämä vastapelurin hyväksyvä
myötäsukaisuus ja miltei mielistelevä ymmärtäminen vie uskottavuutta. Aivan
selvästi kirjeet sisältävät myös tiettyä henkilökohtaista intiimiä:
lukija tulee helposti sellaiseen johtopäätökseen, että Kontula viehättyy
(kuvitellusta) kirjeenvaihtoystävästään. Välillä hän allekirjoittaa
kirjeensä jopa näin: ”Annasi”. Niin kai yleisesti teemme kun kirjoitamme
rakkaallemme? Tämän intiimin painotuksen muuten panee merkille myös Tuula
Kärki kirja-arviossaan ”Kontula flirttailee oikeistolle”
http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kirjat/3145207/kontula-flirttailee-oikeistolle
(KU 28.3.2014).

Oikeiston ja vasemmiston eroista ja yhtäläisyyksistä

Kirjeitä oikeistolle sisältää kuitenkin paljon omaperäistä havainnointia
nykyoikeiston ja vasemmiston yhtäläisyyksistä jos eroistakin. Pamfletti on
tietyllä tavalla pinnallisen ja viihteellistyneen politiikan kritiikkiä, jossa
on aimo annos historiallista tietämystä myös vasemmistolaisuuden juurista.

Tekijä peräänkuuluttaa aitoa keskustelua! Kirjan neljä perusosaa muodostuvat
kirjeistä seuraavien otsakkeiden alla: omistus, vapaus, työ, valta. Ne ovat
tärkeitä osa-alueita ihmiselämässä ja ideologis-poliittisissa
kamppailuissa. Minusta esimerkiksi omistusoikeudesta vasemmistossa puhutaan
aivan liian vähän. Yksityisomistus ja peritty riisto-oikeus ei enää herätä
sen kummempaa kritiikkiä nyky-yhteiskunnassa. Pääomakin on ihan jotakin muuta
kuin termi vielä käsitettiin muutama vuosikymmen sitten. Vähän samalla
tolalla ovat asiat kirkko ja valtio -suhteessa. Kovin harvoin esitetään
vakavasti valtiokirkon asemaan tähtääviä muutoksia Suomessa.

Vapaudesta Kontula tilittää kysymällä eräässä kuvitelluista kirjeistä
näin:

”Sukupolvi sitten oli tapana vitsailla, että oikeisto vaatii talouden
vapautta ja seksin tiukkaa säätelyä, vasemmisto taas päinvastoin. Toisinaan
minusta tuntuu, että jako toimii edelleen...”. 

Niin toimii, vapaus-käsitteen eroavuudet ovat yhä paljolti tuolla asteikolla.

Työn kohdalla Kontula kirjoittaa muodikkaasta downshiftauksesta ja perustaa
monia näkemyksiään jo unholaan vaipuneen
http://en.wikipedia.org/wiki/Andr%C3%A9_Gorz Andre Gortzin teorioihin. En ihan
usko, että Gortz olisi palaamassa päivänvaloon prekarisaation kasvun myötä.
Kansalaispalkka- tai perustulonäkemykset kumpuavat jo muista lähtökohdista
kuin Gortzilla 30 vuotta sitten.

Valta-analyysissa Kontula palaa mielestäni ansiokkaasti hegemonia
-käsitteeseen ja italialaisen http://fi.wikipedia.org/wiki/Antonio_Gramsci
Antonio Gramscin teorioihin. Kannattaa todella miettiä juuri sitä, miksi
nykyvasemmisto on menettänyt niin paljon ideologisen aloitteellisen
keskustelijan roolistaan. Ja oliko vasemmistolla ylipäänsä jokin
hegemonia-asema vaikkapa 1970-luvulla? Kuinka on mahdollista, että vasemmiston
rooli yhteiskunnassa on muuttunut pikavauhtia lähimain näkymättömäksi? Jopa
perinteinen humanistinen kulttuurikäsitys, hitaan luovan ajattelun ja työn
malli on nykyään väistymässä: panos ja tulos – muuten ulos!

Vaikka Anna Kontula ei kovin syvälle yhteiskunnan ja ideologioiden tai
teorioiden juurille ylläkään, Kirjeitä oikealle on tärkeä pamfletti, koska
siinä pyritään aitoon dialogiin ja vakavan poliittisen keskustelun
virittämiseen.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/