[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Heinrich Himmlerin yksityiselämä kirjeiden ja kalenterimerkintöjen valossa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Tommi Kotonen <tommi.kotonen at gmail.com> yhteiskuntatieteiden tohtori
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Himmler, Katrin; Wildt, Michael (toim.): Himmler privat. Briefe eines
Massenmörders. Piper Verlag, 2014. 400 sivua.
Moors, Markus; Pfeiffer, Moritz (toim.): Heinrich Himmlers Taschenkalender 1940.
Verlag Ferdinand Schöningh., 2013. 510 sivua.


Heinrich Himmlerin yksityiselämä kirjeiden ja kalenterimerkintöjen valossa
---------------------------------------------------------

Toisin kuin muista kolmannen valtakunnan johtajista, on Heinrich Himmlerin
(1900–1945) yksityisestä puolesta kertovia dokumentteja, niin sanottuja
egodokumentteja, melko runsaasti saatavilla. Uusia lähteitä putkahtelee myös
julki tasaiseen tahtiin. Viime vuonna julkaistiin Himmlerin taskukalenteri
vuodelta 1940, tänä vuonna ilmestyi valikoima hänen kirjeitään.

SS-johtaja ja holokaustin keskeinen toimeenpanija Heinrich Himmler (1900–1945)
kertoo nyt julkaistuissa yksityiskirjeissään arjestaan sekä matkoistaan
Hitlerin rinnalla. Kirjeet on kirjoitettu hänen kansallissosialistisen
maailmankuvansa jakaneelle vaimolleen, Margarete (Marga) Himmlerille
(1893–1967), sekä heidän tyttärelleen Gudrunille (1929–).

Tuore julkaisu pohjautuu erikoista kautta julkisuuteen päätyneeseen
aineistoon. Kirjeet ovat ilmeisesti olleet vuonna 1945 amerikkalaissotilaiden
Himmlereiden asunnosta sotasaaliina mukaansa ottamien asiakirjojen joukossa.
Tavalla, jota ei tiedetä, ne päätyivät myöhemmin Israeliin. Kirjeiden
autenttisuudesta ei kuitenkaan ole epäilystä ja sisällöllisesti ne vastaavat
jo aiemmin löydettyjä lähteitä.  

Yksityisen elämäpiirin kuvausta

Luonteeltaan kirjeet ovat yksityisiä ja Himmlereiden omaan elämänpiiriin
keskittyviä, eikä niissä ole juurikaan tietoja kansallissosialistien
politiikkaa koskien. Matkakuvauksissaan Himmler kertoo lähinnä paikoista
joilla hän vieraili, sekä kertoo keitä tapasi, muttei puhu tapaamisten
sisällöstä. Tämä koskee niin juutalaisvainoja koskevia seikkoja, kuin
muitakin politiikkaan liittyviä asioita.

Rinnakkaisen todellisuuden avaavat kirjeiden oheen liitetyt, toimittajien
laatimat kuvaukset Himmlerin työsarkaan kuuluvista seikoista, kuten
juutalaisten hävittämisestä sekä laajoista, ”ei-toivottujen”
väestönosien pakkosiirroista ja valloitettujen alueiden saksalaistamisesta.
Näistä toimista on kuitenkin yllättävänkin vähän viitteitä kirjeissä,
eivätkä ne avaudu ilman kirjan toimittajien tekemää taustoitusta.

Kirjeet kattavat ajanjakson Himmlereiden tutustumisesta vuonna 1927 aina sodan
lopulle vuoteen 1945 ja ne on kirjoitettu lähinnä Heinrich Himmlerin ollessa
pidemmillä työmatkoilla poissa kotoa. Kaikilta vuosilta kirjeitä ei ole.
Suurin aukko kirjeenvaihdossa koskee Hitlerin valtaantulon jälkeisiä vuosia
1933–1939, joita kattamaan toimittajat ovat käyttäneetkin pääasiassa muuta
löytynyttä yksityisaineistoa, erityisesti Margan päiväkirjoja.

Kalenteri kertoo tiiviistä yhteistyöstä Hitlerin kanssa



Kuva: Sivu Himmlerin taskukalenterista

Himmlerin taskukalenteri vahvistaa osaltaan niitä tietoja, mitä kirjeissäkin
kerrotaan. Toisaalta kalenteri tuo myös virallisen puolen laajemmin esille.
Merkinnät ovat kuitenkin hyvin suppeita, eivätkä avaudu ilman toimittajien
huolella tekemään taustoitusta. Kalenteriin on myös liitetty kirjekokoelmaa
selvästi laajempi johdanto-osio, missä eri alojen asiantuntijat nostavat
vuoden keskeisiä tapahtumia esille kytkien ne myös muuhun Himmleriin
liittyvään dokumentaatioon.

Dokumentti on päätynyt julki hieman samaan tapaan kuin kirjeenvaihtokin: se on
aiemmin ollut tuntemattomana pysyneen amerikkalaisen keräilijän hallussa, ja
ostettu huutokaupasta 2008 Wewelsburgin museon kokoelmiin. Luultavasti kalenteri
on alkujaan ollut osa amerikkalaissotilaiden keräämää ”sotasaalista”.  



Kuva: Himmler perheineen.

Toisin kuin aiemmin julkaistu Himmlerin kalenteri vuosilta 1942 ja 1943,
taskukalenteri on kokonaisuudessaan Himmlerin itsensä kirjoittama. Hän piti
kalenteria ilmeisesti matkoillaankin mukanaan, ja merkitsi tapaamisia ja
aikatauluja muistiin käsin kirjoittaen.

Kalenterissa kiinnittää huomiota lukuisat terveydentilaan liittyvät
merkinnät. Hän merkitsi myös säännöllisesti painonsa kalenteriin.
Himmlerillä liikeni myös parhaimmillaan jopa päivittäin aikaa pelata
tennistä, mikä tapahtui yleensä hänen adjutanttinsa kanssa. Noin kerran
viikkoon Himmler oli Felix Kerstenin hierottavana.

Tapaamisista esiin nousevat luonnollisesti Hitlerin kanssa käydyt keskustelut.
Valitettavasti kalenterissa ei keskustelujen sisällöstä ole juuri mainintoja,
mutta kontaktin tiiviydestä se kyllä kertoo: tapaamisia oli lähes joka
päivä. Kalenterissa Hitleriin viitataan nimellä Führer. Myöskään omista
sisäisistä tunnoistaan Himmler ei kalenteriin ole tehnyt merkintöjä, eikä
päätöksiä ja niiden seurauksia puntaroida. Mielialoista esille nousevat vain
hajanaiset merkinnät joidenkin matkojen ikävyydestä.

Sota saa kalenterissa keskeisen paikkansa jo päiväyksessä: Himmler alkoi
numeroida sotapäivien kulkua kalenteriinsa sodan ensimmäisestä päivästä
lukien, 1.9.1939 alkaen. Himmler merkitsi usein myös ilmahälytykset
kalenteriinsa, sekä samoin jos näitä ei ollut.

Kirjeet ideologian kuvastajina

Valtakunnanjohtaja Himmlerin suhde Hitleriin oli kirjeiden valossa hyvin
läheinen. Jo 1920-luvun lopulta hän organisoi Hitlerin puhekiertueita, ja oli
sodan aikana ”pomon”, kuten Himmler tätä kirjeissä kutsuu, kanssa
yhteydessä liki päivittäin. Luonnekuvauksen tasolle viittaukset Hitlerin
toimiin eivät yllä, vaan kirjeet heijastelevat vankkumatonta uskoa tämän
kykyihin aivan loppuun asti.

Himmlerin vaimo Marga työskenteli vuonna 1928 tapahtuneeseen naimisiinmenoon
asti yksityisklinikalla, jonka osaomistaja hän oli yhdessä juutalaisen
lääkärin kanssa. Lääkäriä kutsutaan kirjeissä useimmiten halventavaan
sävyyn vain ilmaisulla ”juutalainen” tai hänet esitetään
”juutalaislauman” edustajana. Kirjeiden syntyajankohtana kummankin asenne
juutalaisia kohtaan näyttää siis olleen jo vakiintunut antisemiittiseksi.
Juutalaisvastaisuuttaan kumpikaan ei katso tarpeelliseksi perustella.

Oman kotinsa molemmat näkivät turvapaikkana, ”linnana”, mihin he voisivat
suojautua muun maailman ”saastalta”. Koti oli varattu keskinäiselle
yhteiselolle ja harvoille ja valituille vieraille. Himmlereiden tuttavapiiri
koostuikin pääasiassa vain kansallissosialistisessa liikkeessä jo pitkään
vaikuttaneista toimijoista ja heidän perheenjäsenistään.

Palvottu, holhottu, luotettu Marga



Kuva: Marga Himmler

Saasta ilmenee Himmlereiden ajattelussa yhtäaikaisesti sekä henkisenä että
fyysisenä; saastainen asuinympäristö heijastelee moraalista ja rodullistakin
turmeltumista. Kirjeet ilmentävät monin paikoin myös Himmlerin idealisoitua
naiskuvaa. Marga on samanaikaisesti ”korkea vaimo”, ”rakas lapsi” ja
”uskollinen toveri”; palvottu, holhottu ja luotettu.

Teoksessa julkaistujen Margan päiväkirjaotteidenkin perusteella voi
päätellä, ettei kotona kovin laajalti puhuttu politiikkaa, ja monet suuret,
pitkään valmistellut tapahtumat kuten Itävallan liittäminen Saksaan tai
hyökkäys Neuvostoliittoon tulivat Margalle yllätyksinä. Vaikka myös
Himmlerin vaimo sekä näiden molempien vanhemmat omaksuivat
kansallissosialistisen ideologian, ei aatteesta eikä erityisesti sen
toimeenpanosta puhuttu perheen parissa.

Marga Himmler ei kuitenkaan elänyt täysin pimennossa sodan todellisuudesta tai
poliittisten ja rodullisten vastustajien kohtelusta. Hän luki muun muassa
säännöllisesti miehensä puheita, joissa kerrottiin paikoin
suorasukaisestikin juutalaisten kohtalosta. Sodan aikana Marga työskenteli
Saksan Punaisessa Ristissä, ja näki sodan aiheuttamia tuhoja matkoillaan eri
puolilla Eurooppaa.

Heinrich Himmlerin ohella myös hänen perheensä vieraili keskitysleirillä
Dachaussa ainakin kahteen otteeseen. Keskitysleirivierailun painopiste vuonna
1941 oli Dachaun yrttipuutarhassa. Sekä Himmler että vaimonsa olivat
kiinnostuneita erilaisista terveyskasveista, ja muun muassa Dachaun ja
Auschwitzin leirillä tehtiin kasvitutkimuksia ja kokeita. Mukana Dachaun
vierailulla 1941 ollut Himmlereiden tuolloin 11-vuotias tytär Gudrun kommentoi
omassa päiväkirjassaan Dachausta, että ”kaunista on ollut”.



Kuva: SS-Reichsführer Heinrich Himmler poimimassa kukkia Dachaun
keskitysleirillä, 8.5.1936. Bundesarchiv. Himmler maistelee viiniä.

Himmlerin omakuva sotilaana

Sodasta Himmler kertoo kirjeissä hyvin yleisesti ja muun ohessa. Näin
esimerkiksi kirjeessä elokuulta 1941 jossa hän valittaa jatkuvia
vatsavaivojaan, jotka tekevät voimattomaksi, mutta ”voitot ovat kuitenkin
loistavia ja etelässä menee nyt erityisen hyvin” Ajoittain Himmler koki
hoitamansa asiat tylsinä ja pitkäveteisinäkin, tai ainakin kuvasi niitä
siten vaimolleen. Kumpikin kertoi säännöllisesti kirjeissään työstään,
ja korosti uurastustaan. Keskeistä oli velvollisuuksien tunnollinen
täyttäminen.

Himmler kuvasi itseään mielellään ”pahana” ja ”kovana”
palkkasoturina. Vaikkei Himmlerillä ollutkaan rintamakokemusta, hän muisteli
mielellään upseerinkoulutustaan ja sotilasaikojaan.

Himmlerin elämäkerran laatinut Peter Longerich on arvellut jo nuorena
ilmenneen sotilaallisuuden korostumisen johtuneen puutteellisen emotionaalisen
puolen korvaamisella kurilla ja rituaalinomaisella käyttäytymisellä.
Sotilaallinen maailma, sen yksityiskohtiin menevä organisointi, toteutti hänen
tarpeensa sääntöihin ja kontrollointiin. Tätä vasten ajateltuna ei liene
kovin yllättävää, että Himmleristä tuli taitava organisaattori.

Sekä Himmler että vaimonsa Marga kommentoivatkin vaikeuksia saada tunteitaan
kirjatuksi paperille. Kirjoitustyyliään Himmler kuvasi jo 1928 ”10 vuoden
ajan taistelussa kovettuneen palkkasoturin” tuotteeksi. Taistelu ja kamppailu
olivat hänelle keskeisiä metaforia työnsä kuvaamisessa alusta asti.

Kirjeet ovat paikoin lähes sisällöttömiä, vailla viitteitä muihin ihmisiin
tai heidän tapoihinsa ja tuntemuksiinsa, ja keskittyvät parin keskinäiseen
kielellä leikittelyyn. Kirjeiden kirjoittaminen näyttäytyy jokapäiväisenä
rituaalina, jossa tärkeintä on saada rivit täyteen sisällöstä riippumatta.
Marga kokee kirjeet usein ”elonmerkkinä”, ja pahastuu jos Himmler ei ehdi
työnsä vuoksi riittävän usein kirjoittamaan.

Himmler Suomessa

Yleiset huomiot pommituksista ja sodan kulusta limittyvät huoleen perheen
jaksamisesta ja elintarvikkeiden riittävyydestä. Elintarvikekysymysten
selvittelyä voi pitää jossain määrin yllättävänäkin: jopa Himmlereiden
taloudessa oli pulaa muun muassa sokerista, vaikka he epäilemättä olivat
monin tavoin etuoikeutetussa asemassa.



Suomea koskevia viittauksia ei kirjeissä eikä kalenterissa juuri ole. Vuoden
1942 Suomen vierailustaan Himmler kertoo vain lyhyesti, todeten että hänet
vastaanotettiin valtiojohdon puolelta ystävällisesti. Tuliaisiksi matkaltaan
Himmler toi muun muassa suomalaisia nukkeja tyttärelleen. Kalenterissa
suomalaisten tapaamisista mainitaan vain lyhyt, 15 minuuttia kestänyt
lähettiläs Kivimäen saama audienssi lokakuun lopussa 1940.

Kuva: Himmler ja pääministeri Jukka Rangell elokuussa 1942.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/