[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Uutta itärintamalta – kurkistus sotiemme salaisuuksiin?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Olli Kleemola <owklee at utu.fi> Tutkija, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Tuomikoski, Pekka: Sensuroidut sotakirjoitukset. Otava, 2013. 153 sivua.


Uutta itärintamalta – kurkistus sotiemme salaisuuksiin?
---------------------------------------------------------

Kielletyt ja sensuroidut asiakirjat arkistojen kätköissä ovat aina omiaan
herättämään mielenkiintoa niin historioitsijoiden kuin maallikoiden
keskuudessa. Pekka Tuomikoski on valinnut Kansallisarkiston kokoelmista
parikymmentä TK-miesten kirjoittamaa tekstiä ja toimittanut ne kirjaksi.

 

Kansallisarkistossa on kaikkiaan parisenkymmentä mapillista suomalaisten
sodanaikaisten propagandayksiköiden eli niin sanottujen TK- eli
tiedotuskomppanioiden miesten tuottamia tekstejä, jotka olivat sodan aikana
jääneet eri syistä sensuurin seulaan eivätkä koskaan päätyneet
julkisuuteen. Kyse ei siis ole mistään ihan pienestä määrästä.
Liminkalainen tietokirjailija ja toimittaja Pekka Tuomikoski on tarttunut
tähän aineistoon ja valinnut kirjoitusten joukosta reilut parikymmentä
tekstiä, jotka hän on toimittanut kirjaksi. Kirja esittelee näiden tekstien
avulla sensuroitujen TK-tekstien moniulotteisuutta, mutta tutkimuksellisia
tavoitteita teoksella ei ole.

Tuomikoski mainitseekin johdannossa joitakin aihetta sivuavia tutkimuksia
lisälukemiseksi kiinnostuneille, tärkeimpänä niistä Helena Pilkkeen vuonna
2012 ilmestyneen teoksen Julkaiseminen kielletty, jossa tutkimuksen kohteena
ovat nimenomaan kielletyt TK-kirjoitukset.

Useimmat teokseen valituista teksteistä on valokuvattu tai skannattu suoraan
originaaleista ja painettu kirjaan sellaisenaan, kaikkine sensuurin
punakynämerkintöineen. Tämä tuo autenttisuuden tuntua, mutta lukumukavuus
kärsii hieman haalistunutta tekstiä ja marginaalin lyijykynämerkintöjä
tavaillessa. Jokaisen TK-tekstin alussa on Tuomikosken laatima lyhyt johdanto,
jossa kerrotaan lähinnä kirjoituksen laatijasta ja hänen myöhemmistä
vaiheistaan – TK -miehethän olivat kynänkäytön ammattilaisia, ja monet
heistä loivat sodanjälkeisessä Suomessa merkittävän uran. Tekstien
sitominen laajempaan sotahistorian kokonaisuuteen sen sijaan jää monin paikoin
hieman lukijan oman tietämyksen varaan, mikä on harmillista, etenkin kun
Tuomikosken tietämys sotahistoriasta käy ilmi hänen laatimistaan
esittelyteksteistä.



SA-kuva ja kuvateksti: "Matkalla Antreaan tavataan tietenkin tuhottuja
hyökkäysvaunuja, joista tässä yksi. TK-mies valitsi itselleen siitä sopivan
kirjoituspaikan.
Antrea 17.8.1941"

Oudoksuttavaa on Tuomikosken omista teksteistä kuultava pyrkimys arvioida
tekstien totuussisältöä: jo johdannossa hän toteaa TK-tekstien
”todistusarvon olevan omaa luokkaansa”, tekstit kun on laadittu
”tuoreeltaan”. Kainuun Sanomiin 6.5.2013 kirjoittamassaan artikkelissa
Tuomikoski toteaa kirjoitusten olevan jopa ”sotahistorian käsityksiä
muuttavia”. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä muistaa, että TK-miehet olivat
rintamalla propagandatehtävissä, ja vaikka suomalainen sotapropaganda oli
esimerkiksi saksalaista totuudenmukaisempaa, vaiettiin varmasti
meikäläisissäkin teksteissä epäedullisista seikoista ja liioiteltiin omia
voittoja. Joidenkin Tuomikosken valitsemien kirjoitusten kohdalla voidaan
perustellusti kysyä, olisiko sensuuri hyllyttänyt ne nimenomaan niiden
liiallisen totuudenmukaisuuden vuoksi. TK-miesten tuotoksista ei silti
kannattane ”rankelaiseen tyyliin” etsiä vastausta kysymykseen ”wie es
eigentlich gewesen ist”. Sen sijaan nämä kirjoitukset palvelevat lukijaa
kiinnostavana lähdemateriaalina esimerkiksi tutkittaessa, miten jatkosotaa
pyrittiin esittämään kansalle.

Tuomikosken teos ei ole tutkimus, eikä sitä pidä pyrkiä sellaisena
tarkastelemaan. Tämä selittää esimerkiksi lähdeluettelon puutteen, vaikka
monissa tietokirjoissa sellainen nykyään onkin. Tuomikoski tarjoaa kuitenkin
kiinnostuneelle lukijalle riittävästi vinkkejä lisäkirjallisuudesta.

Jos jättää huomiotta ”totuudenetsinnän” ja pienet terminologian
epätarkkuudet (TK tarkoittaa tiedotuskomppaniaa, ei taistelukuvausta), tarjoaa
Tuomikosken teos mielenkiintoista, tähän saakka arkistoihin unohtunutta
lukemista jatkosodan vuosilta. Suosittelen sitä ennen kaikkea
oheislukemistona  Helena Pilkkeen alussa mainitulle Julkaiseminen kielletty
-tutkimukselle. Tuomikosken valitsemat tekstit tempaisevat lukijan mukaansa ja
herättävät halun saada lisää tietoa, jota sitten Pilkkeen teos tarjoaa.



TK-mies valokuvaamassa etulinjassa. Kuvassa luutnantti P.Myllymäki,
Tienhaara kesäkuu 1944. (SA-kuva)

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/