[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Hullaannuttavaa tietoa vodkasta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Makarevitsh, Andrei: Kiehtova päihdeoppi (Zanimatelnaja narkologija).
Kääntänyt Velipekka Makkonen. Nastamuumio, 2013. 115 sivua.


Hullaannuttavaa tietoa vodkasta
---------------------------------------------------------

Wiinan waaroista saa lukea usein raittiuskilpakirjoitusmaisia tarinoita, myös
selviytymiskertomuksia. Kiehtova päihdeoppi on ihan jotakin muuta. Siitä oppii
muun muassa sen, miksi venäläinen vodka on kaikesta huolimatta "juomien
juoma", vaikka ei hyvälle maistuisikaan.

Kustannusyhtiö Nastamuumio on kunnostautunut pienten marginaalisten, mutta
tuiki tärkeiden opusten suomentajana ja kustantajana. Hyvä niin! Kiehtova
päihdeoppi (ven. ”Zanimatelnaja narkologija”, ilm. 2005) on suppea,
subjektiivinen, mutta todella kiehtova johdatus päihdyttävän janojuoman eli
vodkan nautintoihin ja vähän historiaankin.

Asialla on venäläisen legendaarisen Mashina Vremeni -yhtyeen keulakuva ja
laulusolisti Andrei Makarevitsh. Hänellä on kosolti asiantuntemusta juomisen
ja juopumuksenkin alalta, mutta rockyhtyeen märkä historia ei ole sekoittanut
päätä kokonaan; sen verran viiltävän analyyttisesti ja hauskasti Makarevtsh
asiansa esittää. Häntä kommentoi ystävä, päihdelääkäri Mark Garber,
jolla on kirjan eri lukujen loppupuolella oma ”tieteellisempi”
puheenvuoronsa.

Vuoropuhelu on hedelmällistä kautta linjan. Suomentaja, elokuvatutkijana
paremmin tunnettu Velipekka Makkonen ei ole hänkään noviisi Venäjä- ja
vodkatuntemuksen alalla. Päihteisiin liittyvä terminologia ja Makarevitshin
lentävä kieli kääntyy sujuvasti. (Ensimmäinen luku - ”Vodkasta” - on
ilmestynyt tosin aikaisemminkin Idäntutkimus-lehdessä ja sen on suomentanut
Tomi Huttunen.)

Alussa mennään suoraan asiaan toteamalla, että juuri vodka on ”juomien
juoma”. Miksikö? No siksi, että ”se on tehty vain yhden ainoan ongelman
ratkaisemiseksi, humalaan pääsyn...”. Andrei Makarevitsh summaa kokemuksiaan
vähän yllättäen:

”Kaikki muut ihmiskunnan luomat juomat piileksivät häpeällisesti joidenkin
makuominaisuuksiensa takana. Mutta rehellisesti sanottuna: vodka itsessään on
pahaa. Hyvänmakuinen vodka on vodkista vastenmielisin.” Jatkossa tosin
opimme, että vodkan tekee toki siedettäväksi miellyttävä juomaseura, sopiva
annostus ja tietenkin asiaankuuluva kyytipoika eli zakuska. Näillä eväillä
pääsee pitkälle eikä välttämättä aina alkoholismiin tai
erakoitumiseenkaan. Vodkalla on hyvät humalluttavat ja rentouttavat puolensa.
Kukapa sitä aivan huvikseen ja ehdoin tahdoin muuten nauttisi. Termi
”alkoholi” arabinkielisenä versiona tarkoittaakin ”hullaannuttavaa”.

Kiehtova päihdeoppi sisältää pääsääntöisesti Andrei Makarevitshin
henkilökohtaisia kokemuksia ja muistikuvia vodkan tai joskus muidenkin
päihdyttävien aineiden parissa. Viiniäkin on tullut juoduksi jokunen
tynnyrillinen - milloin Mustalla merellä, milloin Chicagossa, Rolling Stonesien
seurassa. ”Opettavainen tarina Chicagosta, Mick Jaggerista ja
valkoviinistä” on päihdeopin hauskimpia muistoja ajalta jolloin
kumihuuli-Jagger alkoi huolehtia enemmän kunnostaan kuin seuraavasta paukusta
tai huumeannoksesta. Toinen Rolling Stonesien keulahahmo, Keith Richards muuten
kertoi jokunen vuosikymmen sitten mielijuomakseen juuri venäläisen vodkan,
jota ei siinä vaiheessa kulunut kuin pullollinen päivässä.

Vodkan ”isänmaan” oikeuksista kamppailevat niin Venäjä, Siperia, Suomi
kuin Puolakin. Mutta oikeasti ensimmäinen tislattu sprii tuotettiin tutkimusten
mukaan arabimaissa jo paljon ennen ajanlaskun alkua. Ensimmäisen
”lääkevodkan” esiasteen valmisti arabitohtori nimeltä Pares vuonna 860,
väittää ainakin Makarevitshia kommentoiva lääkäri Mark Garber.
Venäjällä päädyttiin sitten Katariina Suuren aikoihin sekoittamaan vettä
ja spriitä 40 % :n tuotteeksi, joka vasta - paljon myöhemmin - vuonna 1894
patentoitiin Venäjän kansallisjuomaksi nimellä ”Moskovan erikoisvodka”.
Vieläköhän tuota juomaa löytyisi jostakin Kremlin kellarista?

PS. Oma neuvostoajan suosikkijuomani, aito vehnävodka ”Pshenitsnaja” alkaa
muuten sekin olla jo harvinaisuus...

Arvosteu ilmestyi myös Kansan uutiset -verkkolehdessä 21.9.2013

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/