[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: \"Savikiekon\" historia

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Osmo Kekäläinen <osmo.kekalainen at elisanet.fi> FL, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Gronow, Pekka: 78 kierrosta minuutissa - Äänilevyn historia 1877-1960. Suomen
Pop & Jazz Arkisto, 2013. 328 sivua.


"Savikiekon" historia
---------------------------------------------------------

Koska ja missä tehtiin ensimmäinen äänentallennus? Voitiinko tuolloin
tallennettu ääni toistaakin? Kuinka ääniteteknologia tuosta kehittyi
edelleen? Miten äänitteiden, aluksi lieriöitten, myöhemmin "savikiekkojen"
tuotanto, markkinointi ja kysyntä kasvoivat? Entä mihin muihin tarkoituksiin
kuin musiikin taltioimiseen äänitysteknologian tarjoamia mahdollisuuksia
käytettiin? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaa Pekka Gronowin tutkimus
78 kierrosta minuutissa - Äänilevyn historia 1877-1960.

Äänentallennuksen historia alkoi vuonna 1857 ranskalaisen Èdouard-Léon Scott
de Martinvillen patentoimasta fonoautografista. Se pystyi muuttamaan ja
tallentamaan ääniaallot graafiseen muotoon, jonka avulla tutkijat saattoivat
havainnoida ääniaaltojen värähtelyä ja tarjosi mahdollisuuden verrata eri
äänitaajuuksia toisiinsa, mutta ei pystynyt toistamaan taltioimaansa
"ääntä". Vasta Edisonin vuonna 1877 esittelemästä fonografista alkoi
äänen tallennus niin, että se pystyttiin myös toistamaan. Näin äänite- ja
viihdeteollisuuden synty sijoittuu vuosien 1870-1913, ns. toisen teollisen
vallankumouksen aikaan.

Fonografit

Näistä lähtökohdasta Gronow johdattelee lukijan äänilevyn kiehtovaan
historiaan. Hän kertoo kuinka ja minkälaisia tarpeita fonografit palvelivat,
musiikin tallentamisen lisäksi sitä käytettiin moniin muihinkin
tarkoituksiin. Amerikkalaiset kansanperinteen tutkijat havaitsivat pian sen
mahdollisuudet perinnetietouden keräämisessä, tallentamisessa ja
arkistoinnissa. Myös kielten tutkimuksessa virisi halu tutkia ja tallentaa
intiaanikieliä. Puutteistaan huolimatta se oli ihanteellinen ja oivallinen
väline myös vaikeiden eksoottisten kielten ääntämisen opiskelussa. Idea
levisi pian Eurooppaankin. Itävallan tiedeakatemia perusti maailman
ensimmäisen ääniarkiston jo vuonna 1899. Fonografista tuli sanelukone
yrityksille, missä tehtävässä sen syrjäytti ääninauhaa
tallennusformaattina käyttävä magnetofoni vasta 1950-luvulla. Kun tyhjät
lieriöt tulivat markkinoille alkoi myös kotitallennus.

Tallennusformaattina fonografi käytti vahalla pinnoitettua lieriötä, johon
ääniaallot kaiverrettiin. Sen rinnalle kehitetty gramofoni vähitellen
syrjäytti sen ja lähes kymmenen vuoden rinnakkaiselon jälkeen äänilevy
voitti kilpailun tallennusformaatista. Se edut tulivat selkeästi esille. Se oli
laadullisesti parempi, siihen mahtui kaksi kertaa kolme minuuttia ääntä ja
sille taltioitiin pääasiassa kuuluisien esittäjien korkeatasoisia esityksiä.



Gronow jakaa äänilevyn historian kolmeen aikajaksoon ja seurailee eri
juonteina sekä äänitealan toimijoiden syntymistä ja kehittymistä että
näitten julkaisupolitiikan tavoitteita eri maissa. Ensimmäinen jakso kertoo
kehityksestä ennen ensimmäistä maailmansotaa, jolloin  syntyivät suuret
levyfirmat, amerikkalaiset Columbia ja Victor, saksalainen Gramophone ja
ranskalainen Pathé. Kansallisen tuotannon lisäksi ne tekivät periaatteella
"jokaiselle jotakin" äänitysmatkoja eri alueille Eurooppaan ja Aasiaan ja
tuottivat äänitteitä erilaisille kuluttaja- ja kieliryhmille ja etnisille
vähemmistöille. Esimerkiksi Gramophone toi äänityslaitteensa Suomeen ja
samalla vierailulla äänitettiin useita esityksiä, jotka sitten prässättiin
Saksassa ja tuotiin takaisin Suomeen myytäväksi. Sisällöllisesti
oopperamusiikki oli tuotannon kärjessä ja tarkoitettu kansainväliselle
yleisölle, mutta sen lisäksi julkaistiin myös paikallista populaarimusiikkia.
Näin äänilevy saavutti etäisimmänkin maailmankolkan.

Gramofonikuume

Toinen jakso tarkastelee sotienvälistä aikaa. Mikrofoni keksitään vuonna
1925 ja sähköinen äänentallennus alkaa. 30-luvun laman jälkeen alkaa
äänilevyn uusi nousu ja aiheuttaa gramofonikuumeen. Äänilevyn historia on
myös musiikin historiaa. Kiinnostava juonne Gronowin esityksessä onkin
äänitallenteiden sisällön muuttuminen ja tallennusformaatin vaikutus
musiikin muotojen syntyyn ja kehittymiseen. Syntyvät suuret tanssiorkesterit ja
uudet musiikin muodot, moderni tanssimusiikki, esimerkiksi valssi ja foxtrot
päätyvät levylautaselle. Swing, ensimmäinen nuorisomusiikin muoto syntyy ja
valloittaa nopeasti koko maailman. Swingin jälkeen syntyi lukuisia
pienyhtyeitä, jotka esittivät eri musiikkityylejä. Klassinen musiikki eriytyi
omaksi alueekseen. Samalla myös radion merkitys musiikin levityksessä alkoi
kasvaa.

Levymarkkinoiden kasvaessa kehittyi myös musiikkilehdistö, joka
säännöllisesti julkaisi arvosteluja ja kommentteja levytarjonnasta. Myös
äänielokuva, erityisesti musiikkielokuva vauhditti äänilevyjen myyntiä.
Bing Crosby oli ensimmäinen laulava elokuvatähti, joka saavutti
maailmanlaajuisen maineen. Englannissa aloitettiin ensimmäiset julkiset
televisiolähetykset jo vuonna 1936 ja levy-yhtiö EMI tutki stereofonisen
äänen tallentamisen mahdollisuuttakin. Ääniteteollisuuden
kansainvälistyessä alkoi syntyä paikallisia levy-yhtiöitä. Suomeen
perustettiin vuonna 1938 turkulainen Sointu levy-yhtiö. Musiikin ohella
Suomessa julkaistiin äänilevyllä myös opettavaista ohjelmistoa, roomalaista
kirjallisuutta ja modernia runoutta.



Kolmas vaihe keskittyy toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan aina  vuoteen
1960-saakka, jolloin 45 kierrosta minuutissa pyörivä vinyylisingle ja 33
kierroksen LP jättivät "savikiekon" lopullisesti historiaan. Nyt äänityksien
tallentamiseen alettiin käyttää magnetofonia, joka tarjosi runsaammin
mahdollisuuksia äänitteiden editoimiseen ja äänityksestä tuli tapa luoda
musiikkia. Stereoääni kehittyi ja yleistyi vähitellen. Radio luopui omista
orkestereistaan ja ryhtyi soittamaan äänilevyjä, levylistat, kuten "mitä
Suomi soittaa" ja levyautomaatit tulevat. Yhdysvalloissa syntyi useita uusia
musiikin lajeja, esimerkiksi country and western ja rock and roll, jonka ohella
myös rhythm & blues nousi laajemman yleisön tietoisuuteen. Cover-versiot eli
paikallisten artistien tekemät versioita amerikkalaisista hitti-iskelmistä
yleistyvät. Pelkästään musiikkia lähettävien radioasemien kesken syntyi
kuitenkin epäterveeseen kilpailuun johtanut payola -skandaali, kun nämä
lahjuksia vastaan suostuivat ohjelmissaan suosimaan tiettyjä artisteja ja
heidän levyjään.

Kunkin historiallisen kehitysvaiheen Gronow kuvaa alueittain eriteltynä.
Yhdysvallat, Englanti, Saksa, Ranska, Venäjä, Pohjoismaat ja Suomi, jossa
näiden alueiden ominaispiirteet tulevat esille. Lukijasta tämän
rakenteellisen käsittelytavan toistuminen alkaa tuntua tutulta, mutta silti se
tuntuu järkevältä ratkaisulta ja auttaa lukijaa, jos tämä haluaa seurata
äänitetuotannon kehitystä erityisesti tietyllä alueella. Tietolähteinään
Gronow käyttää levy-yhtiöiden julkaisuluetteloita, jotka tarjoavat runsaasti
kvantitatiivista tietoa äänitetuotannon volyymeista. Myös yksittäisiä
yhtiöitä käsittelevä lähdekirjallisuus ja artikkelit sekä alan
aikakauslehdet ja muut ammattijulkaisut sisältyvän tutkimuksen
lähdeaineistoon. Koska teos on yleisesitys, ei siinä yksityiskohtaisia lähde-
ja kirjallisuusviitteitä kuitenkaan ole käytetty.

Teoksesta huomaa, että kirjoittaja on hyvin perehtynyt laajaan aiheeseensa ja
aineistoonsa. Koulutukseltaan Gronow on musiikkisosiologi ja yksi maailman
tunnetuimmista äänilevyhistorian tutkijoista. Hänen kiinnostuksensa
äänilevyn historiaan on jatkunut jo kauan. Yhdessä Ilpo Saunion kanssa hän
julkaisi teoksen Äänilevytieto jo vuonna 1970. Tässä teoksessa pääosassa
on äänilevyille taltioitu musiikki ja sen tallennustekniikan kehitys kulkee
siinä ohessa. Teos sisältää listauksia eri musiikin lajien, klassinen, jazz
ja populaarimusiikin legendaarisista historiallisista levytyksistä ja on siten
musiikinharrastajan kannalta ajankohtainen yhä edelleenkin. Vuonna 1990 sama
kirjoittajapari julkaisi tutkimuksen Äänilevyn historia, jonka täydennetty
englanninkielinen painos An International History of the Recording Industry
ilmestyi 1998. Nyt käsiteltävänä oleva teos 78 kierrosta minuutissa on
kuitenkin näistä riippumaton itsenäinen tutkimus.

Kirjan kustantaja Suomen Jazz & Pop Arkisto kerää, tallentaa ja säilyttää
suomalaiseen populaarimusiikkiin liittyvää aineistoa ja täten vaalii
suomalaista musiikki- ja kulttuuriperintöä. Tuo aineisto on vapaasti kaikkien
tutkijoitten ja aihepiiristä muuten kiinnostuneitten käytettävissä.
Arvokasta työtä arkisto tekee myös digitoimalla analogisia tallenteita ja
julkaisemalla niitä mm. CD-formaatissa. Sen julkaisuluettelo sisältää jo
suomalaisen jazzin 8-osaisen CD-sarjan, joka kattaa vuodet 1929-69 ja lisää on
tulossa. Kun Gronowin äänilevyn historiaa käsittelevä tutkimus herättää
kiinnostuksen ja pakottavan halun kuulla varhaista suomalaista rytmimusiikkia,
niin ensimmäiseksi kannattaa tutustua tähän CD-kokoelmaan.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/