[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Pohdintoja matematiikasta ja muusta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Leena Riska-Campbell <riskacam[ät]mappi.helsinki.fi> Valtiotieteen tohtori,
Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Pekonen, Osmo: Joka paikan akateemikko. Enostone, 2012. 116 sivua.


Pohdintoja matematiikasta ja muusta
---------------------------------------------------------

Viime vuonna ilmestynyt Joka paikan akateemikko on tekijänsä näköinen
kirjanen. Sen kirjoittaja Osmo Pekonen on yhtäaikaa niin matemaatikko,
historioitsija kuin kirjailijakin. Kahdesti väitelleenä (matematiikasta
Jyväskylässä 1988 ja tieteenhistoriasta Rovaniemellä 2010) hänen
tuotantonsa käsittää niin tietokirjallisuutta, essee- ja runokokoelmia kuin
käännöksiäkin, joiden aihepiirit liikkuvat anglosaksisen muinaisrunouden
kääntämisen ja tieto- ja viestintäteknologian kehityksen arvioinnin
välillä.

Joka paikan akateemikko on kokoelma Helsingin Sanomien tiedesivuilla julkaistuja
kolumneja, joskin loppuun on lisätty muutama ennen julkaisematonkin essee.
Matemaattis-historialliset tarinat kuljettavat lukijaa
huippuyliopistoajatuksista huippuopetukseen ja –osaamiseen. Teknologistuvassa
maailmassa on virkistävää välillä lukea liitutaulun ylistyksestä,
keskustelevan metodin merkityksestä ja ajattelun arvosta. Pekonen liikkuu ison
tietomäärän keskuudessa yksittäisiä ihmisiä ja ajatuksia esitellen. Vaikka
tekstit ovat itsenäisiä, muodostavat ne tiedollisen kokonaisuuden, jota
kuitenkin on helppo selata sieltä täältä. Ensyklopedistin tekstit ovat
viihdyttäviä ja valaisevia ja saavat lukijan arvostamaan osaamisen
laaja-alaisuutta ja tiedollista avaruutta.

Yhteiskunnallisen kustannustehokkuusajattelun politiikkaa pohtivalle vaikutuksen
teki eritoten Pekosen varoitukset teknologian kaikkivoipaisuudesta ja
’matematiikkauskosta’ (s. 60). Vaikka Pekosen mielestä ripaus matematiikkaa
on hyödyksi alalla kuin alalla, niin tietokonemallinnuksista innostunutta
’tyhjää innovaatiopuhetta’ kuulee paljon (s. 46). Pekosen mielestä
laskennallisten tieteiden ei tulisi olla itsenäinen akateeminen oppiaine: ensin
tulee hallita niiden tieteenalojen perusteet, joilta uutta sovellusta haetaan.
Matemaatikon tärkeänä tehtävänä on auttaa tässä sovelluksen
formuloinnissa, sillä ’tietokoneen pirullisuus on siinä, että se väärin
ohjelmoituna tekee systemaattisen virheen, jota on mahdoton havaita’. Pekosen
sanoin (s. 103): ’matemaattisilla malleilla on rajansa. Tietokoneen ruudulla
tehty simulaatio ei välttämättä paljasta kaikkia ongelmia (sic)’ – ja
silti niihin perustetaan mm. päätökset ydinjätteen sijoituksesta. ’Pannan
kädet ristiin ja toivotaan että kaikki menee hyvin seuraavat sata tuhatta
vuotta’, vaikka päätös itse asissa on poliittinen ja moraalinen (s. 60).
Yhteiskuntatieteissä ja humanistisissa aineissa ei välttämättä tarvitse
palata liitutauluun, kunhan keskustelevan metodin ja arvopohjaisen ajattelun
merkitys tutkimuksessa ymmärrettäisiin. Pekosen elegantit esseet auttavat
tähän nälkään.

Pokkarikokoisen kirjasen selailu ja luettavuus olisi kuitenkin (taas kerran)
parantunut melkoisesti, jos kustantaja olisi nähnyt – tietoteknologian
mahdollistaman  – pienen vaivan hakemiston tekemiseen. Selailuun soveltuvien
tekstikokoelmien summittainen lehteily helpottuu merkittävästi hakemiston
avulla.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/