[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kapina vankileirien saaristossa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Rislakki, Jukka: Vorkuta! Vankileirien kapina ja sen suomalainen johtohahmo..
WSOY, 2013. 416 sivua.


Kapina vankileirien saaristossa
---------------------------------------------------------

Latviassa kymmenkunta vuotta asunut kirjailija-toimittaja Jukka Rislakki on
kirjoittanut upean tietoteoksen. Aihe on uusi ja lähimain tuntematon
suomalaiselle lukijalle: Vorkutan vankileirien kapina kesällä 1953.

Vorkutan laaja leirikapina Stalinin kuoleman (1953) jälkeen vaikutti
merkittävästi Neuvostoliiton Gulag-järjestelmän (= Gosudarstvennoje
upravlenije lagerei) vähittäiseen purkamiseen. Kapinan kymmenet tai jopa sadat
uhrit eivät olleet turhia ja muitakin kapinoita puhkesi pian eri puolilla
maata.

Kapinaliikkeen ja Stalinin kuolemaa seuranneen poliittisen
”suojasää”-vaiheen ansiosta olot vankileirien saaristossa muuttuivat
huomattavasti inhimillisempään suuntaan. Ja jo 1950-luvun puolivälissä
leireiltä vapautui useampi miljoona syyttömästi tuomittua. Gulag eli
leiriteollinen orjatyö oli tullut muutenkin matkansa päähän.

Kapinan uhrien lukumäärä on hukkunut historian hämärään. Vankileirin
asukki oli pelkkä numero, joka oli ommeltu vaatteisiin. Komissa sijaitsevan
Vorkutan joukkohautoihin peiteltiin paljon tuntemattomiakin vainajia – kuten
muuallakin vankileirien saaristossa. Vain kapinan johtajien ja ”pahimpien
agitaattorien” tai teloitettavaksi tuomittujen nimet jäivät aikakirjoihin.

Haastatteluja ja silminnäkijöiden kertomuksia

Vorkuta on mahdollisimman perusteellisen tutkimuksen tulos. Jukka Rislakki on
onnistunut jopa haastattelemaan leireiltä pelastautuneita ja vielä joku vuosi
sitten elossa olevia silminnäkijöitä. Muita lähteitä ovat olleet laaja
leirikirjallisuus ja tutkimus, viralliset arkistodokumentit, lehdet, kirjeet ja
muistelmat. Juuri tästä aineistosta nousee esiin myös Vorkutan kapinan
tuntematon suomalaisjohtaja Eino Prykä.

Vorkutan kapina liittyy historiallisesti Stalinin kuolemaan 1953, ja sitä
seuranneisiin toiveisiin vapautumisesta, työolojen paranemisesta ja
reagoinnista brutaaliin mielivaltaan kaivostyössä ja ankeissa leiriparakeissa.
Kapina alkoi lakkoilulla, kieltäytymisellä työstä, mutta sai sittemmin myös
selviä poliittisia mittasuhteita kun vaatimusten lista kasvoi uusilla
tavoitteilla. Mielenkiintoista on, että heinä-elokuun vaiheen keskeisinä
kapinapäivinä 1953 myös neuvoteltiin ja luvattiin puolin ja toisin
myönnytyksiä. Puoluepamput kävivät Moskovasta asti rauhoittelemassa
tilannetta ja ”asemasota”-vaihekin kesti pitkään. Tuhansia kapinallisia ei
noin vain voinut ampuakaan, koska kaivostoiminta olisi pahasti kärsinyt.

Vorkutan monikansallinen leiri

Vorkutan leirien erikoispiirre oli monikansallisuus. Kapinallisten joukossa ja
johdossa oli ukrainalaisia ”nationalisteja”, mutta erittäin paljon myös
latvialaisia, liettualaisia, puolalaisia, saksalaisia ja virolaisia. Monet oli
tuomittu vakoilijoina ja Amerikan asiamiehinä, mutta joukossa oli myös
tavallisia kriminaaleja, pappeja, upseereita, opettajia ja puolueen
jäseniäkin. Juuri tuo sivistyneistö pystyi laatimaan kapinalle myös
tavoitteet ja raportoimaan siitä Moskovaan sekä ulkomaille. Näin tieto levisi
ja liike sai käyttövoimaa.

Eino Prykä oli tässä joukossa ainoita suomalaisia. Hänen elämäntarinansa
on hyvin erikoinen ja periaatteessa Suomen viranomaiset ovat kohtalosta
osavastuussa: Prykä luovutettiin vastoin tahtoaan Neuvostoliittoon sodan
jälkiselvittelyissä vuoden 1944 lopulla. Muutamaa vuotta myöhemmin hän oli
sitten vakoilusta epäilty ja tie Vorkutan kärsimyksiin alkoi. Prykän rooli ei
kapinassa ollut suuren suuri. Hän todennäköisesti haavoittui loppuvaiheessa
pahasti jalkoihin ja kuoli myöhemmin joko amputaation tai tulehdusten
seurauksena. Vaimo, Petroskoin suomalaisen teatterin suosittu näyttelijä Jenny
Kemova ei koskaan selvinnyt tapahtuneen yli – eikä saanut eläessään
selvyyttä miehensä kuolemaan.

Jukka Rislakki arvioi Vorkuta -kirjansa viimeisillä sivuilla mielenkiintoisesti
myös käyttämäänsä lähdeaineistoa. Olen paljolti samaa mieltä hänen
kanssaan muun muassa siinä, että Neuvostoliiton kaltainen totalitaristinen
valtio jättää virallisiin dokumentteihinsa usein epäluotettavan ja hyvinkin
yksipuolisen jäljen. Näin ”siivotut” arkistolähteet voivat viedä
tutkijaa harhaan. Juuri se, että Rislakilla on käytössään myös
silminnäkijähavaintoja ja kertomuksia sekä haastatteluja, täydentää ja
lisää Vorkutan leirikapinatutkimuksen luotettavuutta.



Kuva: Hautausmaa kaivos numero 29:n lähellä 1953. Tänne haudattiin vankilakon
aikana ammutut vangit. Tomasz Kiznyn kokoelma.

Vorkutan kuvat, The Gulag sivusto. 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/