[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Sadankomitealaiset muistelevat

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Sumuvuori, Johanna (toim.): Rauhan ytimessä. Into Kustannus Oy, 2013. 170
sivua.


Sadankomitealaiset muistelevat
---------------------------------------------------------

Järjestöjen ja yhdistysten juhla- ja vuosikirjat ovat usein suhteellisen
tylsiä, omaa suurenmoista menneisyyttä ylistävää luettavaa. Rauhan
ytimessä, Sadankomitean 50-vuotishistoriikki koostuu eri sukupolvien
aktivistien muistelmista – ja onnistuu välttämään pahimmat karikot. Se
antaa moniulotteisen kuvan Suomen Sadankomiteassa mukana olleista puurtajista
eri vuosikymmenillä.

 

Rauhan ytimessä –teoksen muistelot ja haastattelut ovat kovin eritasoisia,
mutta esimerkiksi Erkki Tuomioja, Kalevi Suomela ja Folke Sundman tekevät
mielenkiintoisia havaintoja menneestä. Kuten myös Ydin-lehden päätoimittaja
Arja Alho. Esillä on uuttakin tietoa Sadankomitean alkuhistoriasta,
60-lukulaisuudesta ja ristiriidoista suhteessa Rauhanpuolustajiin. Erityisen
kiinnostava tässä mielessä on Kauppalehden nykyisenä uutispäällikkönä
työskentelevän Mikko Metsämäen erittely ”Taistelu rauhasta - mihin
tarvitaan monia rauhanjärjestöjä?” Hannu Reime ja Kalle Sysikaski
valottavat Sadankomitea-näkökulmasta Lähi-idän ja Aasian kysymyksiä.
Nuorempi sukupolvi kertoo rauhanliikkeen nykytilanteesta.

Sadankomitea on historiansa ajan yrittänyt pysytellä suurvaltapolitiikan
ulkopuolella. Se ei ole ”liittoutunut” sen paremmin länteen kuin itään.
Rauhanaatteeksi on kirjan esipuheen mukaan määritelty idealistisesti
”realistinen pasifismi”. Toki pitää mainita, että Sadankomitea,
Suomessakin, on ollut pienten intellektuellipiirien liike. Se on aina ollut
enemmän ajatushautomo, enemmän akateeminen ja teoreettinen kuin käytännön
sodanvastainen massaliike. Sen aatteelliset gurut ovat useimmiten olleet rauhan
ja antimilitarismin keskeisiä toimijoita lännessä: Bertrand Russel ja Noam
Chomsky nyt vaikka etunenässä. Heihin viitataan Johanna Sumuvuoren
toimittamassa juhlakirjassakin.

Kalevi Suomelan artikkeli avaa komeasti Sadankomitean alkuvaihetta, 1960-luvun
pasifismia, johon liikkeen ideologiset juuret pohjaavat. Se on ehdottomasti
parasta Sadankomitean historiaa, mitä kirjoituskokoelma tarjoaa! Olen itse
pohtinut 60-lukulaisuutta itänaapurissa: Neuvostoliitossakin se vaihe elettiin,
tosin paljon näkymättömimmin kuin lännessä - ”suojasään” ja
kulttuuriliberalismin merkeissä.

Suomela näkee kauaksi menneisyyteen ja hänen 60-lukulaisuusanalyysinsä osuu
yksiin myös Arthur Marwickin mammuttitutkimuksen (The Sixties 1998, Oxford
University Press, 903 s.) päätelmien kanssa. Marwickin tutkimus, jonka ostin
Lontoon reissullani reilut 10 vuotta sitten, levittäytyy moneen maahan ja on
aivan ehdottomasti parasta tekstiä, mitä 60-lukulaisuudesta on ikinä
kirjoitettu. Kirjan suomentaminen olisi kulttuuriteko! Aivan liian monet
kuvittelevat tietävänsä mitä 60-lukulaisuus oli, mutta juuri Marwick
pistää asiat oikeisiin tutkimuksellisiin ja maailmanlaajuisiin puitteisiin.

Rauhan ytimessä päättyy nykyajan mietelmiin, professori Heikki Patomäen
aatoksiin. Hän linkittää ns. Tobinin veroa ajavan Attack-liikkeen
suoranaiseksi jatkoksi sadankomitealaisille ajatuksille. Samalla Patomäki
pohtii rauhankysymyksiä globaalin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja
demokratian näkökulmasta. Voi olla toki eri mieltäkin siitä, mitä Patomäki
päätelmineen tekee Sadankomitean juhlakirjassa. Kuuluvatko ne oikeasti
”realistisen pasifismin”-käsitteeseen?

Joka tapauksessa Johanna Sumuvuori on koonnut mielenkiintoisen
kirjoittajaporukan eri vuosikymmeniltä. Moni on jäänyt tai jättäytynyt
ulkopuolellekin. Kovasti olisin kaivannut mukaan vaikkapa ideapankki Ilkka
Taipaletta, jolla niinikään on ollut tärkeä rooli Sadankomitean ja
suomalaisen rauhanliikkeen uudemmassa historiassa.

ps. vakuutuin Ilkka Taipaleen roolista suomalaisessa rauhanliikkeessä joskus
vuonna 1980 kun olin järjestämässä muutaman kuukauden ajan Suomen
Rauhanliiton arkistoa Pasilassa. Taipale oli mitä inspiroivin työnantaja.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/