[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kulttuurista moninaisuutta ja politiikkaa eurooppalaisittain

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Marjut Anttonen <marjut.anttonen at utu.fi> FT, KM, dosentti, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Vertovec, Steven; Susanne Wessendorf (toim.): The Multiculturalism Backlash.
European discourses, policies and practices. Routledge, 2010. 210 sivua.
Triandafyllidou, Anna; Modood, Tariq; Meer, Nasar (toim.): European
Multiculturalisms. Cultural, Religious and Ethnic Challenges. Edinburgh
University Press, 2012. 241 sivua.


Kulttuurista moninaisuutta ja politiikkaa eurooppalaisittain
---------------------------------------------------------







”Multiculturalism is dead” nousi brittiläisen Daily Mail -lehden otsikoksi
Lontoon pommi-iskujen ensimmäisenä vuosipäivänä vuonna 2006. Tästä alkoi
vuosia jatkunut poleeminen keskustelu, jonka mukaan Britanniassa 1970-luvulta
lähtien vallalla ollut liberaali monikulttuurisuusideologia oli surkeasti
epäonnistunut. Sen arveltiin lisäävän marginalisoitumista ja segregaatiota
sekä luovan rinnakkaisyhteiskuntia. Sen sanottiin myös mahdollistaneen
islamilaisen terrorismin ujuttautumisen maahan. Samantyyppinen kritiikki on
lisääntynyt monissa muissakin maissa. Kulttuurista erilaisuutta korostavan
politiikan on alettu pelätä syövyttävän ja rapauttavan yhteiskuntaa, mikä
tarkoittaisi että se on kääntynyt itseään vastaan.

Arvioitavana olevat kirjat tarkastelevat monikulttuurisuuden poliittisesta
kriisistä, epäonnistumisesta ja kuolemasta esitettyjä väitteitä ja niihin
liittyvää keskustelua sekä esittelevät laveasti eri maiden todellista
maahanmuutto- ja integraatiopoliittista tilannetta. 

Ajankohtaisia aiheita

Molemmat kirjat käsittelevät toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä
Eurooppaan suuntautuneen laajamittaisen siirtolaisuuden seurauksia ja eri maiden
hyvinkin erilaisia integraatiopoliittisia toimintamalleja.
Monikulttuurisuuskysymykset liittyvät tietysti yhtä lailla myös kansallisiin
ja muihin vähemmistöihin sekä alkuperäiskansoihin – unohtamatta niin
sanottujen pääväestöjen tarkastelua näistä näkökulmista – mutta
näissä kirjoissa käsitellään nimenomaan maahanmuuton seurauksia. Kummankin
kirjan lähtökohta on sama, mutta rakenteessa ja sisällön painopisteissä on
eroja.

Vuonna 2010 ilmestyneen The Multiculturalism Backlash. European discourses,
policies and practices -kirjan ovat toimittaneet professori Steven Vertovec ja
post doc -tutkija Susanne Wessendorf Max Planck Instituutista. Keskeisenä
teemana on monikulttuurisuuteen ja siihen liittyvään politiikkaan kohdistunut
kritiikki, jonka retoriikkaa tekijät analysoivat johdantoluvussa. Will Kymlicka
puolestaan arvioi monikulttuurisuuden ”nousua ja tuhoa” sekä pohtii
integraation ja kansalaisuuden kysymyksiä.  Muut kirjoittajat tarkastelevat
luvuittain Alankomaiden, Britannian, Espanjan, Ranskan, Saksan, Sveitsin ja
Tanskan maahanmuutto- ja integraatiopoliittisia kysymyksiä ja ratkaisuja.
Lopussa on myös kanadalainen näkökulma populistiseen keskusteluun.

Vuonna 2012 ilmestyi professorien Anna Triandafyllidou ja Tariq Modood sekä
lehtori Nasar Meerin toimittama European Multiculturalisms. Cultural, Religious
and Ethnic Challenges. Kirja on EU:n 6. puiteohjelmasta rahoitetun
EMILIE-tutkimushankkeen lopputulos, ja siinä tarkastellaan monikulttuurisuuteen
liittyviä kysymyksiä Belgian, Britannian, Espanjan, Kreikan, Ranskan, Saksan
ja Tanskan osalta maita keskenään vertaillen. Tutkimushankkeessa olivat mukana
myös Puola ja Latvia, joiden tilannetta käsitellään kirjassa jonkin verran,
mutta muita maita vähemmän. Kirjan luvuissa aiheita käsitellään
teemoittain, joiden sisällä eri maita vertaillaan. Kansalaisuus- ja
integraatiokysymykset ovat keskeisiä aiheita, ja erityistä huomiota 
kiinnitetään muslimien asemaan ja heistä käytyyn keskusteluun.

Monimerkityksistä käsitemylläkkää

Monikulttuurisuuden käsite on monimerkityksisyydessään hankala ja
kiistanalainen. Paitsi että sen nimissä voi sanoa tutkivansa melkeinpä mitä
vain, käytetään käsitettä epätarkasti ja määrittelemättä mitä
kulloinkin tarkoitetaan. Suomeksi kirjoitettaessa on kyse myös
englanninkielisen multiculturalism-sanan suomentamisesta; milloin
monikulttuurisuudella tarkoitetaan kulttuurista, kielellistä, uskonnollista,
etnistä ja muuta moninaisuutta ja monimuotoisuutta eli diversiteettiä, milloin
taas multikulturalismia eli edellä mainitun kulttuurisen ja muun moninaisuuden
huomioon ottavaa ja tunnustavaa politiikkaa. Merkitykset menevät usein
sekaisin. Englanniksikin multiculturalism aiheuttaa väärinkäsityksiä, kuten
näiden kirjojen kirjoittajat huomauttavat.

Käsitteet ovat sitä paitsi koko ajan liikkeessä; diversiteetin rinnalle tai
tilalle on jo tullut superdiversiteetti. Yksi tämänhetkisistä
keskustelunaiheista liittyy monikulttuurisuuden ja interkulttuurisuuden
välisiin eroihin. Aiheesta keskustellaan niin konferensseissa kuin
tieteellisissä julkaisuissa. European Multiculturalisms -kirjassa on Ruby
Gropasin ja Anna Triandafyllidoun kirjoittama luku kulttuurisen moninaisuuden
merkityksestä eri maiden koulutusjärjestelmissä. He tarkastelevat muun muassa
sitä, miten moni- tai interkulttuurisuuden käsitteitä käytetään eri maissa
koulutukseen liittyvissä keskusteluissa. Tulos oli arvattavissa; usein puhutaan
suurin piirtein samoista asioista, mutta käsitteissä on päällekkäisyyttä
ja epätarkkuutta.

Monikulttuurisuus/multiculturalism -käsitteen moniselkoisuus ja
väärinkäsitykset lienevät yhtenä syynä siihen miksi monet mieluimmin
luopuisivat sen käytöstä. Vieroksunnan syyksi on myös sanottu
monikulttuurisuuskäsitteen essentialistisuutta. Taustalla on tietysti vanha
tuttu kysymys siitä, miten itse kulttuurin käsite ymmärretään. Tämä
vaikuttaa myös siihen, miten erilaisten multi-, inter-, trans- ja muiden
kulttuurisuuksien käsitteitä käytetään ja mitä niillä tarkoitetaan.  

Madonluvut monikulttuurisuudelle

Vuosituhannen taitteeseen saakka monikulttuurisuuteen kohdistunut arvostelu oli
satunnaista, mutta sen jälkeen kriittiset äänet yhdistyivät kuoroksi, vaikka
tuskin lauloivat samoista nuoteista, kuten Vertovec ja Wessendorf mainiosti
toteavat.

Kriittisiä älähdyksiä oli itse asiassa kuulunut sieltä täältä jo
1980-luvun lopulla. Ensimmäisen kohun taisi aiheuttaa kirjailija Salman
Rushdien saama fatwa-tuomio vuonna 1989. Kanadassa alkoivat etnisten
vähemmistöjen edustajat itse kritisoida maansa monikulttuurisuuspolitiikkaa
1990-luvulla, koska he katsoivat kulttuurista erilaisuutta korostavan politiikan
aiheuttavan vähemmistöjen syrjäytymistä muusta yhteiskunnasta.

Uuden vuosituhannen ensimmäisiä vuosia väritti joukko dramaattisia
tapahtumia, joihin kummassakin kirjassa viitataan: New Yorkin kaksoistornien
iskut vuonna 2001, Madridin junapommit vuonna 2004, Lontoon pommi-iskut vuonna
2005, Hollannissa poliitikko Pim Fortuynin ja elokuvaohjaaja Theo van Goghin
murhat vuosina 2002 ja 2004, Ranskan lähiömellakat ja Tanskan
Muhammed-pilapiirrosjupakka seurauksineen vuonna 2005. Myös Ranskassa annettu
huntukielto ja monessa maassa käydyt huntujupakat kuuluvat samaan sarjaan.
Muistissa ovat myös muutaman vuoden takaiset eurooppalaisjohtajien lausunnot
monikulttuurisuuden ja/tai multikulturalismin epäonnistumisesta. Ankaraa
kritiikkiään esittivät niin Saksan liittokansleri Agneta Merkel, Britannian
pääministeri David Cameron kuin Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy. Heidän
lausuntojaan kommentoidaan näissäkin kirjoissa.   


Seitsemän väitettä multikulturalismista

Vertovecin ja Wessendorfin mukaan multikulturalismiin kohdistuva kritiikki on
kautta Euroopan hyvin samantyyppistä ja todennäköisesti jopa toinen toiselta
omaksuttua riippumatta siitä, minkälaista kunkin maan
monikulttuurisuuspolitiikka todellisuudessa on. Kirjoittajat ovat koonneet
kriittiset väitteet seitsenkohtaiseksi luetteloksi, jonka tiivistän tähän.

Multikulturalismin väitetään 1) olevan yksittäinen oppi, doktriini tai
ideologia, jonka johdossa ovat vaaleaihoiset liberaalit ja etnisten
vähemmistöjen aktivistit, 2) tukahduttavan keskustelun poliittisen
korrektiuden vaatimusten vuoksi, 3) aiheuttavan yhteiskunnallista hajoamista ja
etnistä separaatiota, koska maahanmuuttajia ei kuulemma kiinnosta
integroituminen, ja viranomaisia puolestaan kiinnostaa enemmän erilaisten
identiteettien korostaminen kuin kansakunnan yhteisten arvojen edistäminen, 4)
kieltävän yhteisten arvojen olemassaolon, 5) kieltävän ongelmien
olemassaolon, koska maahanmuuttajiin ja etnisiin vähemmistöihin liittyviä
sosiaalisia ongelmia ei myönnetä, 6) kannattavan kulttuurirelativismiin
vedoten muun muassa pakkoavioliittoja, kunniamurhia ja tyttöjen
ympärileikkauksia sekä naisten epätasa-arvoista asemaa, 7) suojaavan
terroristeja, mikä radikaaliin islamiin liitettynä on räjähdysherkkä
yhdistelmä.  Eri maissa esitetyllä kritiikillä on siis sama sointi.

Alankomaiden suunnanmuutos

Yhtenä esimerkkinä monikulttuurisuuspolitiikan epäonnistumisesta on pidetty
Alankomaiden tilannetta, josta meilläkin saatiin viime kesänä kuulla Turussa
ETMU-päivien yhteydessä järjestetyssä NMRC-konferenssissa professori Leo
Lucassenin esitelmä ”The strange death of Dutch multiculturalism in
comparative perspective”.

Huomattava sikäläinen suunnanmuutos – ”kuoleman” metaforaa käytti myös
Lucassen esityksessään - on herättänyt paljon huomiota. Backlash-kirjassa
Baukje Prins ja Sawitri Saharso analysoivat muutoksen taustalla olevia syitä.
Yhtenä syynä pidetään muun muassa Fortuynin ja van Goghin poliittisia
murhia, jotka aloittivat monikulttuurisuuspolitiikkaa kritisoivan,
uudentyyppisen keskustelun. Siihen kietoutui myös somalialaissyntyiseen Ayaan
Hirsi Aliin liittynyt kohu. Aiemmin maahanmuuttoon sekä etniseen ja
kulttuuriseen erilaisuuteen kohdistunut suvaitsevaisuus on muuttunut lähes
päinvastaiseksi asennoitumiseksi, jossa on painotetaan muun muassa
hollantilaisten arvojen merkitystä.  

Kullakin maalla omat ratkaisunsa

Vaikka kritiikki on samankaltaisia kaikissa maissa, toteuttavat eri maat
maahanmuutto- ja integraatiopoliittisia ratkaisujaan omista lähtökohdistaan.
Tämä on kummankin kirjan keskeinen viesti.

Aihetta käsittelee Backlash-kirjassa myös David Ley, jonka mukaan kanadalainen
media kertoo ”Euroopan multikulturalismin kriisistä” yksinkertaistaen ja
yleistäen, mutta jättää kertomatta oleelliset seikat eri maiden
kansallisista eroista. Karkeiden yleistysten välttämiseksi olisi tarkasteltava
Euroopan eri valtioiden ja maahanmuutto- ja integraatiopolitiikkaa omina
kokonaisuuksinaan, korostaa Ley.

Tyyppiesimerkkejä vastakkaisista ratkaisuista ovat Britannia ja Ranska, joista
edellinen on valinnut monikulttuurisuuspolitiikan ja jälkimmäinen
assimilaatiomallin.  Saksassa puolestaan ei ole koskaan ollut virallista
maahanmuuttopolitiikkaa siitä huolimatta, että sinne muutti sodanjälkeisinä
vuosikymmeninä valtava vierastyöläisten tulva. Heidän odotettiin palaavan
takaisin kotimaahansa, ja vasta viime vuosina Saksan tärkeimmät puolueet ovat
vastahakoisesti hyväksyneet maahanmuuton pysyväksi ilmiöksi. Sveitsi otti
aikanaan suuret määrät vierastyöläisiä, muttei kuitenkaan ole pitänyt
itseään maahanmuuttomaana ennen 1990-lukua. Nyttemmin sielläkin käydään
ristiriitaista keskustelua ja ideologista kamppailua maahanmuuttopolitiikasta.

Vertailukohdiksi sopivat myös naapurukset Tanska ja Ruotsi. Ulf Hedetoft
analysoi Backlash-kirjaan kirjoittamassaan luvussa Tanskan assimiloivaa linjaa
ja vertailee maata lopuksi naapuriin. Molemmilla pohjoismaisilla
hyvinvointivaltioilla on samantapainen historia, mutta maahanmuuttopolitiikassa
erilaiset ratkaisut. Ruotsi on toteuttanut virallista
monikulttuurisuuspolitiikkaansa yli 30 vuotta. Tanska saa paljon huomiota
molemmissa kirjoissa. Ruotsia käsitellään vain tämän maininnan verran.

Eteläeurooppalaisia esimerkkejä ovat Espanja ja Kreikka, jotka ovat vanhastaan
olleet siirtolaisia luovuttavia maita. Vasta viime vuosikymmeninä sinne on
alkanut tulla maahanmuuttajia, ja varsinkin laittoman maahanmuuton suuri osuus
aiheuttaa ongelmia. Tämänhetkisen taloudellisen kriisin vaikutus maastamuuton
lisääntymiseen tulee olemaan uusi kysymys, mutta se ei ole ehtinyt kumpaankaan
kirjaan.

Integraation ja kansalaisuuden merkityksestä  

Maahanmuuttajien integraatiokysymykset ovat tärkeitä kautta Euroopan; monet
hallitukset ovat käynnistäneet sitä varten erilaisia hankkeita ja ohjelmia.
Suomella on oma kotouttamisohjelmansa.

Frauke Miera analysoi integraation käsitteen kameleonttimaista luonnetta
European Multiculturalisms-kirjassa. Hänen mukaansa integraatiolla tarkoitetaan
eri asioita eri maissa, ja sen edistämiseen käytetään erilaisia keinoja.
Joka tapauksessa kyse on yhteiskuntaan kuulumisesta ja osallistumisen
mahdollisuuksista. Monessa maassa korostetaan sitä, että maahanmuuttajien ja
erilaisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden on myös itse osoitettava
haluavansa kuulua uuteen maahan. Sen vuoksi kansalaisuuden saamisen ehtoihin on
liitetty eriasteisia kielivaatimuksia sekä erilaisia kansalaisuuskursseja ja
–testejä.

Kansalaisuuden merkitys on nousussa, vaikka edellisillä vuosikymmenillä ehkä
olikin jo virinnyt ajatus sen merkityksen vähenemisestä.  Modood ja Meer
esittelevät teoreettisen mallin, jonka avulla he tarkastelevat Euroopan eri
maiden kansalaisuuskäytäntöjä European Multiculturalisms-kirjassa. Kirjassa
on myös Per Mouritsenin kirjoittama luku kansalaisuuden tutkimuksen
tämänhetkisistä näkymistä.

Samalla on kansallisen identiteetin merkitys tullut uudelleen puntaroitavaksi.
Kulttuuriselta taustaltaan moninaisen maahanmuuttajaväestön määrän
lisääntyessä kysytään sitä, miten kansalaisuuden käsitettä
lavennettaisiin niin, että myös uudet kansalaiset voisivat kokea mahtuvansa
mukaan. Minkälaisia ovat kansallisten identiteettien ja kansallisen
yhteenkuuluvaisuuden uudet muodot?

On aika palata alussa esitettyyn väitteeseen monikulttuurisuuden ja
multikulturalismin kuolemasta tai epäonnistumisesta. Kuten molemmat kirjat
vakuuttavasti osoittavat, ei ole olemassa yhtä monikulttuurisuutta tai
multikulturalismia – saati sen epäonnistumista tai kuolemaa - vaan
monenlaisia tapoja järjestää kulttuurisesti moninaisen yhteiskunnan
integraatiopolitiikkaa. Tähän viittaa myös toisen kirjan monikossa oleva nimi
European Multiculturalisms. Jokaisessa maassa riittää kysymyksiä
ratkaistavaksi. Siitä nämä ajankohtaiset kirjat kertovat niin teoreettisella,
käsitteellisellä kun empiiriselläkin tasolla.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/