[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Auschwitzin ihmiskokeet uhrien näkökulmasta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Tommi Kotonen <tommi.kotonen at jyu.fi> yhteiskuntatieteiden tohtori, Jyväskylä
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Lang, Hans-Joachim: Parakki 10 - Naiset  Auschwitzin koe-eläiminä (Die Frauen
von Block 10 - Medizinische Versuche in Auschwitz). Kääntänyt Soro, Maikki.
Minerva, 2013. 259 sivua.


Auschwitzin ihmiskokeet uhrien näkökulmasta
---------------------------------------------------------

Keskitysleireillä tehdyt ihmiskokeet kuuluvat kolmannen valtakunnan historian
pahamaineisimpiin episodeihin. Silti niistä on julkaistu tutkimusta
yllättävän vähän, ja erityisesti suomeksi saatavilla ei tutkimusta juuri
ole. Tavallaan ihmiskokeet ovat jääneet kaasukammioiden varjoon yhtenä
huonosti tunnettuna vaikkakin usein viitattuna esimerkkinä natsien
barbaarisuudesta. Hans-Joachim Langin teos valottaa ihmiskokeita monipuolisesti
sekä tekijöiden että uhrien näkökulmasta.

Parakki 10 Auschwitzin keskitysleirillä, sen niin kutsutulla pääleirillä,
oli lukuisiin ihmiskokeisiin osallistumaan joutuneiden naisten sijoituspaikka
vuoden 1943 keväästä seuraavan vuoden kesään. Kyseessä on eräänlainen
Auschwitzin mikrohistoria, jossa kuvataan lähietäisyydeltä yhden parakin ja
sen vankien historiaa leirille saapumisesta aina vapautukseen ja sen jälkeisiin
tapahtumiin asti. Saksalainen journalisti ja tutkija Hans-Joachim Lang on
teostaan varten käyttänyt laajalti uhrien kertomuksia ja haastatellut heitä,
mutta hyödyntää myös muun muassa oikeudenkäyntien asiakirjoja ja leirin
arkistoja. Kuvasta muodostuu vivahteikas ja monipuolinen kuva leirin ja sen
vankien elämästä.

Teoksessa käsiteltyjen ihmiskokeiden uhrit olivat pääasiassa juutalaisia, ja
kokeet liittyivät sterilisaatioon ja kohdunkaulan syöpään. Lisäksi kokeiden
uhreilta otettiin verta tutkimuksia varten, ja heille tehtiin erilaisia
leikkauksia kehnoissa hygieenisissä oloissa ja huonosti nukutettuna tai
puudutettuna. Heidät jotka eivät kokeisiin suostuneet lähetettiin Birkenaun
leirille pakkotyöhön tai suoraan kaasukammioon.

Kokeita koeasemalla, parakissa 10, suoritti pääasiassa kaksi sterilisaatiota
tutkivaa lääkäriä: Carl Clauberg ja Horst Schumann. Parakin vankeja
käyttivät kokeisiinsa myös Eduard Wirths ja Hans Münch. Parakista koottiin
lisäksi vankeja ”antropologisiin” tarkoituksiin; Strassbourgin yliopiston
anatomian professori August Hirt halusi yliopiston kokoelmiin juutalaisia
luurankoja, ja tätä varten Auschwitzista lähetettiin joukko vankeja
kaasutettavaksi Natzweilerin leirille, josta ruumiit vietiin yliopistolle.
Natzweilerin tapahtumia Lang on tutkinut aiemmin teoksessaan Die Namen der
Nummern(2004).

Auschwitzin parakissa 10 suoritettujen kokeiden seurauksena useimmat uhreista
menettivät lopullisesti kykynsä saada lapsia, kärsivät loppuikänsä
erilaisista kivuista ja saivat vakavia psyykkisiä oireita. Osa uhreista myös
kuoli kokeiden ja leikkausten vuoksi jo Auschwitzissa. Toisaalta, kuten
esimerkiksi kokeita suorittanut lääkäri Carl Clauberg väitti, koeasemalle
valitut säästyivät vielä pahemmalta kohtalolta. Tämä voi osassa tapauksia
pitää jopa paikkansakin; elinajanodote pakkotyössä Birkenaussa saattoi olla
pahimmillaan vain muutamia viikkoja. Se ei silti muuta kokeiden rikollista
laatua, ja sitä että uhrit oli pakotettu lääkäreitten koekaniineiksi.

Kuvaus Claubergin toimien mahdollisista positiivisista vaikutuksista sen
suhteen, että tällä keinoin myös jotkut pelastuivat tuholta, kuuluu Primo
Levin tunnetuksi tekemään holokaustin ”harmaaseen alueeseen”. Tällä
tarkoitetaan sitä, ettei ole olemassa mitään yksiselitteisen pahaa, vaan
että sekä vankien että vangitsijoiden joukosta löytyy sekä hyviä että
pahoja, ja erityisesti sitä, että yksittäisen toimijankaan kohdalla on
mahdoton kaikissa tapauksissa tuomita tekoja selkeästi hyvän tai pahan
kategoriaan kuuluviksi. Myös vankien toiminnassa, tilanteissa joissa he
sinällään oikeutetustikin pyrkivät pelastautumaan vangitsijoiden
mielivallalta, voidaan nähdä muita vankeja vahingoittavaa yhteistoimintaa
vangitsijoiden kanssa. Tästä Langin teoksesta on keskeisenä esimerkkinä
vangittujen puolalaislääkäreitten avunanto muun muassa leikkauksissa ja
ihmiskokeissa. 



Langin kuvaus koeaseman toiminnasta on tasapainoinen, ja sisältää kokeiden
kuvausten ohella laajalti tietoja myös parakin arjesta. Henkireikänä
Auschwitzin oloissa toimivat muun muassa erilaiset kulttuuriharrastukset sekä
suhteet ympäröivän leirin miehiin, ja myös toisiin parakin naisiin. Useimmat
parakin vangeista olivat menettäneet lähes koko perheensä, mutta totuus
tästä paljastui kaikessa laajuudessaan heille vasta sodan jälkeen.
Koeasemalla moni unelmoikin paluusta tavalliseen perhe-elämään ja lastensa
näkemisestä.

Vangit joutuivat myös kilpailemaan toisiaan vastaan: erityisesti taistelu
ruoka-annoksista oli ankaraa. Vankien välistä kommunikaatiota vaikeutti se,
että vankeja oli lukuisista eri maista ja ainoa kaikkia yhdistävä kieli oli
vangitsijoiden käyttämä saksa. Eri puolilta läntistä Eurooppaa tulleet
juutalaiset saattoivat myös suhtautua alentuvasti sivistymättöminä
pitämiinsä itäisen Euroopan juutalaisiin. Toisaalta joissain tapauksissa
esimerkiksi puolalaiset pitivät läntisen Euroopan juutalaisia heikkoina ja
sinisilmäisinä.

Lääkärit edistivät uraansa

Koeaseman lääkäreistä pääasiassa vankien kuvausten perusteella laadittu
esitys jättää etäisemmän kuvan, sillä lääkärit pitivät tarkoituksella
etäisyyttä vankeihinsa. Lääkäreitten sielunmaisemaa valottavatkin paremmin
heidän työhistoriansa, perhe-elämänsä, sekä se mitä he kertoivat sodan
jälkeen kuulusteluissa. Erityisesti Lang kiinnittää huomiota Carl Claubergin
uraan ja elämään, todeten komennuksen Auschwitziin tulleen hänelle
erinomaisena mahdollisuutena paikallaan polkevan urakehityksen edistämiselle.
Auschwitz oli muillekin lääkäreille pikemmin mahdollisuus kuin ei toivottu
tai pelätty sijoituspaikka. Materiaalia ihmiskokeisiin oli jatkuvasti
saatavilla, ja kokeiden uhrien kärsimyksistä ei tarvinnut välittää. 

Seuratessaan parakkiin numero 10 päätyneitten kohtaloita Lang kiinnittää
myös huomiota siihen, miten Saksan valtio sodan jälkeen teki kaikkensa
välttyäkseen maksamasta korvauksia valtion edustajien uhreille. Lang näkee
erityisesti lääkärikunnan asenteissa samankaltaisuutta sodanaikaisen ja
myöhemmän toimijakaartin välillä. Myöskään virkamiesten toiminta ei
kestä aina päivänvaloa. Uhreja jopa vakoiltiin sen selvittämiseksi miten
hädänalaisessa asemassa nämä olivat, ja virkamiehet käyttivät kaikki
mahdolliset lakitekniset kikat korvausten saamisen epäämiseksi tai ainakin
maksamisen viivästyttämiseksi. Ihmisoikeuksien loukkaukset eivät siten
loppuneet vapautukseen keskitysleiriltä.

 

Koeaseman lääkärit onnistuivat eri tavoin pakenemaan vastuutaan: Wirths ja
Hirt tekivät itsemurhan vuonna 1945; Schumann toimi ensin vapaasti Saksassa ja
pakeni myöhemmin ulkomaille päätyäkseen vasta 1970 oikeuden eteen, jolloin
hänet vapautettiin terveydellisistä syistä; Münch sai vapauttavan tuomion
puolalaisessa oikeusistuimessa 1947; Clauberg kuoli sydänkohtaukseen ennen
häntä vastaan nostetun oikeusjutun käsittelyn alkamista vuonna 1957.  

Keskeistä Langin teoksessa on – hänen aiemman Natzweileria koskevan
tutkimuksensa tapaan – uhrien nimeäminen ja heidän tarinoidensa kertominen.
Tällä tavoin Lang tuo esille uhrien nimet, elämän ja persoonan ja pyrkii
pelastamaan heidät unohdukselta. Holokaustin tutkimuksessa, joka usein on
nojannut pelkästään saksalaisiin dokumenttitodisteisiin ja tekijöiden
kertomuksiin, jäävät uhrit ja heidän elämänsä sivurooliin. Kuten Lang
teoksen lopussa korostaa, on päästävä irti siitä ajatuksesta, että
holokausti oli niin käsittämätön tapahtuma, ettei sitä voi kukaan muu
ymmärtää kuin sen itse kokenut. Tarinoiden kautta se on tehtävissä
ymmärrettäväksi, ja tämä on myös välttämätöntä viimeistenkin
tapahtumat omakohtaisesti kokeneiden vähitellen poistuessa keskuudestamme.  



Parakki 10 Auschwitz, kuva: Wikipedia

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/