[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tuulisissa paikoissa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Paavo Oinonen <paavo.oinonen at utu.fi> FT, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Istala, Päivi: Ristivetoa ja muita kertomuksia elämästä. Siltala, Helsinki,
2012. 536 sivua.


Tuulisissa paikoissa
---------------------------------------------------------

Päivi Istala (s. 1947) teki pitkän uran Yleisradion toimittajana. Jo
1960-luvun lopulla hän nousi kuuluisuuteen Ristivetoa-nimisen radio-ohjelman
tekijänä. Toimittajan leimasi Reporadion kiihkeimpinä aikoina provokaatioksi
tulkittu ohjelma, joka lopetettiin ohjelmaneuvoston päätöksellä. Istala on
kuitenkin paljon muutakin kuin yhden ohjelman myötä tunnettuuteen ponnahtanut
rähisijä. Hän valmistui dramaturgiksi Teatterikoulun korkeakouluosastolta ja
työskenteli myös teatterissa. Nyt on yhden suurten ikäluokkien äänen
muistelun aika.

Ristivetoa-nimiset muistelmat käynnistyvät 2000-luvun alkupuolella Ilomantsin
Ontronvaaralta, jossa tekijä potee tyhjän näytön kammoa. Kirjoittaminen
pitäisi saada käyntiin. Myöhemmin kirjoittamiselle tulee oikea hetki, ja
silloin alkavat suvun vaiheet keriytyä auki. Muistelijan varhaisille vuosille
on leimallista, että perheen asuinpaikat vaihtuvat tiuhaan, sillä isä on
kunnan virkamies, jonka töiden perässä ruokakunta etenee länsirannikon
paikkakunnilta kohti pohjoista ja päätyy lopulta Sallaan. Elämä ei ole aina
auvoista, kun vanhempien alkoholin käyttö saa yhä pitävämmän otteen
keskiluokkaistuvan perheen arjesta. Tyttö kasvaa aikuiseksi vanhempien
avioliiton rakoillessa ja itsenäistyy. Käy niin, että alkoholismi seuraa kuin
kirous, sillä Istalan aviomies näyttelijä Jussi Vilpponen sortuu viinaan ja
myöhemmin kirjoittaja itse alkaa ratkoa ongelmia samoin konstein.

Tästä alkaa Päivi Istalan kuvaama tie pohjalta ylöspäin ja tilinteko
menneen kanssa sekä asioiden selvittäminen tyttären kanssa. Rehellisen
oloinen avautuminen viinapaholaisen kuristusotteesta on muistelmien voimallista
antia. Se on kuitenkin vain yksi puoli yli viisisataasivuisesta niteestä, jossa
suurten ikäluokkien tarinat tulevat kiinnostavalla tavalla valaistuksi yhden
muistelijan perspektiivistä.

Tietysti tarina viinaan kaatumisesta, kuten kirjoittajan oma ilmaus kuuluu, on
myös laajemmin osa kostean sukupolven kokemusta. Ennen kaikkea muistelmat ovat
kiinnostava kokonaisuus siksi, että Istala toimi sekä teatterissa ja
Yleisradiossa. Molemmat ovat tärkeitä näköalapaikkoja 1960-luvun sukupolven
itseilmaisuun, kapinaan ja lopulta sen kilpistymiseen.

Uusi järjestys haussa

Teatteriopintojen lomassa Päivi Istala aloitti kesällä 1967 Sävelradion
toimittajana. Sävelradio oli Yleisradion vastaus nuoren kuulijakunnan
vaatimuksiin saada kuultavaksi enemmän kevyttä musiikkia. Yleisradion vanhempi
väki saattoi pitää poppia ohjelmissaan soittavia sävelradiolaisia
hampuuseina, mutta tosiasiassa nämä sivistivät kuuntelijoita yleisradiolaisen
perinteen mukaisesti. Ohjelmansa he toimittivat huolella ja esittelivät kevyen
musiikin lajien kirjoa. Tarkoituksena oli yllättää kuulijat ja tarjota
vaihtoehtoja.

Yllätyksiä radion kuuntelijoille ja tv:n katselijoille tuli lisää, kun
1960-luvun murros muuntui toiminnaksi. Taite oli tietenkin monen osatekijän
summa. Viestintäympäristön osalta keskeinen elementti oli
vasemmistopuolueiden saavuttama eduskunnan enemmistö vuoden 1966 vaaleissa.
Parlamentaarisesti valvotun Yleisradion pääjohtajaksi kohonnut Eino S. Repo
tuli tehtäväänsä Keskustapuolueen tuella, mutta rekrytoi nuoria
uusvasemmistolaisia. Monet radikalisoituivat vasemmiston nosteessa, kuten
tavallaan Repo itsekin.

Tuore pääjohtaja halusi tuoda yhteiskunnallisesta keskustelusta syrjässä
pysytelleen Yleisradion vaikuttajaksi ja haastajaksi. Yleisradion
ääniaalloilla ja aloittelevassa televisiossa alkoi perustarjonnan ohella
reipas tuuletus, jossa sodankokeneen sukupolven tunkkaisina pidetyt arvot
kyseenalaistettiin. Kun porvaria ärsytettiin, se provosoitui.
Sukupolvirintamaksi ymmärretyt suuret ikäluokat alkoivat sanoin ja teoin
kääntää oikeudettomaksi kokemaansa maailmaa uuteen järjestykseen.

Päivi Istala muistelee, miten hänen aikalaismittapuulla kieltämättä
provokatiivinen keskusteluohjelmansa Ristivetoa päätyi 1970-luvun alussa
myrskyn silmään. Ohjelmat käsittelivät aseistakieltäytyjiä, kirkkoa,
Persian shaahin vierailua ja lopulta ratkaisevaksi osoittautui vuokra-asumisen
pulmia käsitellyt lähetys. Kärjistykset ja sketsit harmittivat Yleisradion
ohjelmaneuvostossa niin paljon, että vastustajat saivat tahtonsa läpi.
Kausisuunnitelmaan merkitty ohjelma poistettiin äänestyspäätöksellä
kokonaan. Keskustelu jatkui ja paisui, ja tohinassa Päivi Istala sai
vasemmistolaisen ärsyttäjän maineen.

Politisoituva kapina

Tekijä käy lävitse tarkoin tapahtumankulkua ja pystyy jälkikäteen
ymmärtämään sukupolvikonfliktin syvyyttä. Ironisena hän pitää mainettaan
sotaveteraanien tekemän työn mitätöijänä. Oman arvionsa mukaan
sotaveteraanin lapsena hän oli kaukana taistolaisen äärivasemmiston
harjoittamasta historiatajuttomuudesta, jossa sota-ajan realiteetit kiellettiin.

Muistelmissa tulee esille, miten riemukas maailman muuttamisen eetos myrkyttyi
läpipolitisoituneeksi reviiritaisteluksi. Yleisradiossa tekemisen meininki
vaihtui kellontarkkaan politiikan tasapuoliseen annosteluun. Laitavasemmisto
jakautui enemmistöläisiin revareihin ja jyrkän linjan taistolaisiin. Istala
lukeutui revareihin. Ja vaikka on ollut puhetta, että taistolaisten
vallankäyttöä kulttuuripiireissä on liioiteltu, tämä muistelija kertoo
toisin. Istalan muistelmien mukaan vaikkapa Teatterikoulun aikana
taistolaisklikki todella pystyi kiusaamaan ja vaikuttamaan.

Pääkaupungin kulttuurimyrskyistä Päivi Istalan tie vei ensiksi Ouluun
näyttelijämiehen työn mukana. Sittemmin tekijä siirtyi kuudeksi vuodeksi
Kemin kaupunginteatterin ohjaajaksi ja toviksi johtajan sijaiseksi. Kemin
vuosina hän teki kaksitoista ohjausta, mutta myös yksityiselämä oli
vaiheikasta. Mies sairastui keuhkotuberkuloosiin, tuli raskaus ja lapsen
syntymä sekä avioero. Sittemmin Istala palasi Yleisradioon, ja hänestä tuli
kuukausipalkkainen toimittaja. Ylen 1990-luvun alun suuressa kanavauudistuksessa
hän ideoi Radio Suomen ohjelmakartalle Naisten tunnin, nimensä mukaisesti
naisten elämää, työtä ja toimintaa käsittelevän ohjelman. Naisten asian
ajaminen on keskeinen teema, jota muistelija haluaa korostaa.

Vakava sukupolvi

Ristiveto tarkoittaa yksiselitteisimmin läpivetoa, joka vaihtaa seisahtuneen
ilman. Päivi Istalan muistelmien nimeksi se sopii muutenkin kuin viittauksena
vanhaan radio-ohjelmaan. Tekijä ei ole kaihtanut reipasta tuulettamista ja
heittäytymistä myrskyn silmään, vaikkakin muistelijan mukaan tilanteet ovat
vieneet mukanaan. Toimittajalle luonteenomainen spontaanius ja poleemisuus ovat
tuottaneet persoonallisia radio-ohjelmia. Kärjistyksiä hän ei ole kaihtanut
ja suorasukaisuuden hintana on ollut arvostelijoiden joukko.

Toimittajavuosia painottavat muistelmat ovat vahvasti tunnustuksenomaiset, ja ne
kertovat tekijän vahvoista anti- ja sympatioista. Suku on joskus pahin, mutta
se on myös isovanhempia myöten rakas. Ja vaikka Istala arvostelee raskaasti
uuden Ylen liike-elämästä poimittuja johtamisoppeja, kritiikin ytimessäkin
pilkistää rakkaus radiotyöhön, itse välineeseen ja sen
sivistystehtävään. Tämän tunteen Päivi Istala tosiaan onnistuu
välittämään paikoin tummasävyisissä muistelmissaan. Vaikka
radiotoimittajan työ on teknisesti vuosien saatossa muuttunut, sen perusluonne
on säilynyt. Se on ihmisten kohtaamista, tunteiden välittämistä ja
kuuntelijoiden havahduttamista.

Jo kirjan alkupuolella Päivi Istala tulkitsee, että elämän vakavuus yhdisti
koko sodan jälkeen syntynyttä sukupolvea. Sodassa nuoruutensa menettäneet
vanhemmat onnistuivat siirtämään oman eetoksensa radikalisoituviin lapsiinsa.
Tämä kirja kertoo yhden vakavikon näkemyksen, jossa läpivalaistaan
kokonaista sukupolvikokemusta.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/