[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kirjamies tähden valossa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Päivi Kosonen <paivi.kosonen[ätti]ajatusmatka.net> kirjallisuustieteen
dosentti, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Rajala, Panu: Lavatähti ja kirjamies. WSOY, 2013. 241 sivua.


Kirjamies tähden valossa
---------------------------------------------------------

Vaikka rakkauskertomuksen kirjoittajan itsensä motiivit eivät
ymmärrettävästikään ole kansalliset tai kulttuurihistorialliset, ajattelin
että kirja on lukemisen arvoinen. Minua kiinnosti tietää, millaisen kuvan
Rajala piirtää kirjassaan naistähdestä ja meistä suomalaisista tähdestä
heijastuvan valon kautta. 

Lavatähti ja kirjamies on herättänyt paljon keskustelua, kun tunnettu
elämäkertakirjailija on kajonnut Katri Helenaan, lähestulkoon viimeiseen
suomalais-kansalliseen ikoniin, jossa viattomuutta on vielä jäljellä. Omat
vapaamieliset ystävätkin pitävät kirjaa sopimattomana, sellaisetkin jotka
tuntevat teoksen vain valituista lainauksista iltapäivälehtien sivuilla.

Haluttiinpa tai ei, Katri Helena – ei ihmisenä, vaan julkisuuden henkilönä
– on kappale suomalaista kulttuurihistoriaa, niin kuin Sillanpää tai Mika
Waltari. Vaikka rakkauskertomuksen kirjoittajan itsensä motiivit eivät
ymmärrettävästikään ole kansalliset tai kulttuurihistorialliset, ajattelin
että kirja on lukemisen arvoinen. Minua kiinnosti tietää, millaisen kuvan
Rajala piirtää naistähdestä ja meistä suomalaisista tähdestä heijastuvan
valon kautta.

Tähtikuva on kiltti, tähden raamit ahtaat, eikä meistä suomalaisista luotu
kuva juurikaan yllätä. Paikoin kansallisen rekvisiitan kierrättäminen tuntuu
liian imelältä. 

Mutta Lavatähti ja kirjamies on enemmän omaelämäkerrallinen teos –
hyvässä ja pahassa. Rakkauskertomuksen päähenkilö on Panu Rajala eikä
Katri Helena. Tätä joidenkin on ehkä vaikea niellä. Minulle teoksen
omaelämäkerrallinen mieskertoja, Panu Rajalan oloinen professori ja
kirjailija, ilmeni jotenkin surullisena hahmona, ikuisena kulkijana ja onnen
etsijänä, jota kukaan ei saa valollaan talttumaan, vaan hänen on jatkettava
kulkuaan – ja kirjoittamistaan. 

Mutta kirjoittaa ja kertoa Panu Rajala osaa, vaikka tämä teos ei mikään
kaunokirjallisuuden klassikko olekaan. Lause on lyhyt, eloisa ja siivekäs. 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/