[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Huvikseen hautuumaalla

Ke Maalis 13 11:26:23 EET 2013

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas <iirissarmas at hotmail.com> FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Teronen, Arto; Vuolle, Jouko: Taiteilijakukkulalla. Suomalaisia taiteen
tekijöitä. Kirjapaja, 2012. 230 sivua.

Huvikseen hautuumaalla
---------------------------------------------------------

Taiteilijakukkulalla on viihdyttävä ja perusinformaation tarjoava kirja
Helsingin Hietaniemen hautausmaalla sijaitsevalle Taiteilijamäelle haudatuista
kotimaisista taiteilijoista. Se tuo mieleen monia suomalaisen kulttuurin
tekijöitä, jotka ovat vähän jo jääneet taka-alalle nykyisessä
informaatiotulvassa. Pysähtymisen myötä voi kirjan myötä kokea mukavia
muistoja tai viihdyttäviä väläyksiä.

Hautausmaat ja hautamuistomerkit ovat herättäneet uutta mielenkiintoa
ihmisissä. Seurakuntien tarjoamat opastetut hautausmaakierrokset ovat hyvin
suosittuja ja itse asiassa aika hauskojakin. On mielenkiintoista kuulla alueen
historiaa ja myös henkilöhistoriaa elävästi kerrottuna viileässä ja
kauniissa suvi-illassa. Tähän kiinnostukseen sopii hyvin myös viime vuoden
lopulla ilmestynyt kirja Taiteilijakukkulalla Suomalaisia taiteentekijöitä,
jossa radiotoimittajat Arto Teronen ja Jouko Vuolle esittelevät Helsingin
Hietaniemen hautausmaalla sijaitsevaa hauta-aluetta, joka on pyhitetty eri
alojen taiteilijoille.

Kirjoittajat selventävät perusteita, joilla taiteilijamäelle voi tulla
haudatuksi. Lähtökohtana on aina anomus, joka esitellään kirkkoneuvostolle
ja joka tekee päätöksen hautapaikasta. Vaikka päätös olisi myönteinen,
lopullisen päätöksen tekevät kuitenkin omaiset. Edellytyksenä hautapaikalle
on määritelty, että taiteilijan tulee olla kansallisesti ja kansainvälisesti
tunnettu. Toiveena on ollut myös merkittävä taideteos hautamuistomerkiksi.
Nyt kaikki kukkulalle varatut hautapaikat ovat varattuja joko taiteilijalle
itselleen tai hänen puolisolleen. Hautapaikkoja kukkulalla on kaikkiaan 50.

Kukkulalle haudatut taiteilijat on esitelty ammattialoittain: näyttämötaide
ja elokuva (11 taiteilijaa), kirjallisuus (4), musiikki (15) sekä kuvataide,
arkkitehtuuri ja muotoilu (18).  Pariskunnat on esitelty yhdessä, vaikka
heillä omat ansionsa ja oikeutuksensa hautapaikkaan olisikin. Tulevat
hautapaikan saajat on listattu lopussa, mutta heistä ei vielä ole
ymmärrettävästi elämäkertatietoja. Ryhmittely on toimiva. Huomiota
herättää kirjailijoiden vähäinen lukumäärä. Hautausmaan ylipuutarhuri
Ari Pipatti muistuttaakin, että taiteilijakukkula on kuitenkin vain kapea otos
hautausmaalle kaikkiaan haudatuista taiteilijoista.

Kirjan kirjoittajien ammattitoiminta ”kuuluu” teksteissä. Voi hyvin
kuvitella kuulevansa tekstit radiosta, pituus on sopiva medialle, ilmaisu
kohtuullisen napakkaa ja toistot tulevat sopivin rytmein. Tekstiä ei ole
suunniteltu katsottavaksi, sillä siitä puuttuvat kuvat varsinaisesta aiheesta
eli käsiteltävän taiteilijan haudasta.  Mukana olevista kuvistakin puuttuu
kaikki informaatio eli kuvatekstit. Kuvien seepiasävy sopii kerrontaan hyvin.
Teoksen kautta saa hyvän perusinfon kunkin taiteilijan elämästä, mutta
painotus on välillä omituinen. Toisten taiteilijoiden oikeutusta
taiteilijakukkulan hautapaikkaan pohditaan, vaikka ratkaisut on
kirkkoneuvostossa tehty jo, joidenkin taiteilijoiden kohdalla juututaan vain
yhteen asiaan tai teokseen, josta taiteilija on tullut tunnetuksi. Myös
ystävien ja muiden haastateltavien osuus nousee toisinaan melko hallitsevaksi
ja puheena oleva taiteilija katoaa taustalle. Koin aika monta kummastusta kirjan
tekstiä lukiessani. Voisin ajatella toimittajien metsästäneen
mielenkiintoisia anekdootteja tai jotain ennen kertomatonta, mutta jos sellaista
ei löydy, niin olisi parempi pysytellä kuivasti asialinjalla.

Teoksen mielenkiintoisimmaksi anniksi nousivat kerrontaan sisällytetyt
elämänohjeet, joita keräsin sivuilta. Välillä niitä oli runsaastikin,
välillä ohjeet katosivat. Tässä valikoima ”suurmiesten ja –naisten”
elämänviisauksia. Käyttökelpoisia tavallisillekin kansalaisille.

Mika Waltari: ”Täytyy uskaltaa tarttua suuriin aiheisiin. Joskus
epäonnistuminen suuressa yrityksessä voi olla parempi kuin menestyminen
pienemmässä!” s.73

Åke Lindman: ”Rakkaus on suurimmaksi osaksi sietämistä, taitoa osata
unohtaa itsensä, taitoa rakastaa, ei omistaa.” s.58

Petri Liski isästään Paavo ”Rokka” Liskistä: Hän ei tuominnut ihmisiä
ja heidän tekemisiään voimassa olevien muotien perusteella, vaan toimissa
korostui se, että kaikki käy jos vain yrittää tosissaan ja kulkee omaa
tietään, yrittää tehdä hyvin työnsä omassa tyylilajissaan.” s.53

Yrjö Jyrinkoski: ”Mielestäni on kuitenkin paljon parempi kehua itseään
kuin haukkua muita.” s.22

Eeva-Kaarina Volanen: Toisten huomioiminen ja tilan antaminen parantaa omaakin
onnistumista.” s.36

Mauri Favén: ”On osattava muutakin kuin manifestoida itseään. Omien
neronleimausten sijasta on keskityttävä tekemään ympäristöä
miellyttäväksi muille.” s. 200

Mauri Favén: ” Oli kiva olla tekemisissä nuorten kanssa. Nyt voin
kokemuksesta sanoa, ettei kukaan voi opettaa kenellekään mitään. Voi vain
osoittaa asioita, tarjota ja kysyä kiinnostaako.” s.203

Timo Sarpanevan lapset isästään Eeva-lehden haastattelussa 2009: ”Timo
tiesi, ettei kukaan selviä yksin. Jos otat ihmiset mukaan ja saat heidät
tuntemaan, että tämä on meidän yhteinen työmme, saat myös ihmiset
ylittämään omat rajansa.” s.206

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/