[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: J.R.R. Tolkien eli parhaat palat vanhoista elämäkerroista

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Lauri Keskinen <lokesk at utu.fi> Filosofian tohtori, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Duriez, Colin: Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien (J.R.R. Tolkien. The making of a
Legend). Kääntänyt Jere Saarainen. Minerva Kustannus Oy, 2012. 248 sivua.


J.R.R. Tolkien eli parhaat palat vanhoista elämäkerroista
---------------------------------------------------------

Hobitti-elokuvatrilogian toinen osa tulee teattereihin joulukuussa. Jos J.R.R.
Tolkienin elämä kiinnostaa tai hänen kirjojensa juonet ovat päässeet
unohtumaan, voi ne nyt kätevästi kerrata keveästä elämäkerrasta Legenda
nimeltä J.R.R. Tolkien. Syvällistä lukukokemusta toivovat älkööt
vaivautuko; kirja sopii pikemminkin laiturinnokassa ahmaistavaksi.

Luin sattumalta samanaikaisesti kahta elämäkertaa: tässä arvosteltavaa
kirjaa ja Walter Isaacsonin kirjoittamaa Steve Jobsia. Tarkoitukseni ei ollut
etsiä kosmisia yhteensattumia kahden hyvin erilaisen hahmon välillä, jotka
olivat samanaikaisesti elossa 18 vuoden ajan. Lopulta kuitenkin huomasin
vertailevani teoksia. Jobssyntyi samana vuonna – 1955 – kun Tolkien julkaisi
Taru sormusten herrasta -trilogiansa viimeisen osan, Kuninkaan paluu.
Samanaikaisesti kun Tolkien ensin hämmentyi trilogiansa saamasta huomiosta ja
lopulta päätyi hyväksymään uuden asemansa sekä sen myötä mukanaan tuoman
varallisuuden, Jobs syntyi, adoptoitiin, vietti nuoruutensa Bob Dylania
kuunnellen ja etsi henkistä valaistumista muun muassa LSD:n avulla.
Elämäkerrat osoittautuivat yhtä erilaisiksi kuin niiden päähenkilöt.
Siinä missä Isaacsonin Steve Jobs on elämänläheinen, yksityiskohdiltaan
rikas ja selkeästi vaivaa teettänyt teos – kirjoittaja teki yli 100
haastattelua! –, fantasiakirjallisuuteen erikoistuneen toimittaja ja
tietokirjailija Colin Duriezin Tolkien-elämäkerta on vahvasti aiempiin
elämäkertoihin tukeutuva, vähän uutta tarjoava, kevyt ja yksiulotteinen
teos. Luin kirjan loppuun helteisessä Turussa, ja kesälukemisena kirja onkin
ihan toimiva.  

Duriez, joka on aiemmin kirjoittanut muun muassa C.S. Lewisiin, Narnian
fantasiamaailmaan ja Harry Potter -ilmiöön liittyen useita ensyklopedioita,
oppaita ja käsikirjoja, tarttui valmiiksi loppuun kaluttuun aiheeseen.
Tolkienin virallinen elämäkerta ilmestyi jo vuonna 1977, neljä vuotta hänen
kuolemansa jälkeen. Sen jälkeen on ilmestynyt vähintään parikymmentä
Tolkienin elämää kuvaavaa teosta, jotka löytyvät myös Duriezin kirjan
lähdeluettelosta. Lienee väärin sanoa aihetta loppuun kalutuksi, sillä
ainahan aiheesta voi kirjoittaa uudesta näkökulmasta tai oman aikansa
ilmiöiden kautta tulkittuna. Duriezilla ei ole varsinaista näkökulmaa, sillä
hän tavoittelee – ja siinä hyvin onnistuukin – perinteistä kaikenkattavaa
elämäkertaa, jossa käsitellään niin perhetausta, parisuhde ja työelämä
kuin teot, niiden vastaanotto ja julkisuuskin. Duriezin tukeutuminen jo olemassa
oleviin elämäkertoihin näkyy erityisesti siinä, ettei teoksessa vaikuta
olevan yhtään uutta haastattelua saatikka jaksoa, josta voisi kokea
kirjoittajan innostuksen hänen paljastaessaan jotain uutta ja merkittävää
tai tehdessään uudenlaisen tulkinnan.

Tolkienin syntymä Etelä-Afrikassa, muutto Englantiin, varhainen orvoksi
jääminen ja köyhät kotiolot kuvataan asiallisesti, mutta missään vaiheessa
ainakaan tämä lukija ei alkanut sääliä John Ronald Reuelia ja hänen
nuorempaa veljeään Hilary Arthur Reuelia. Jo tässä vaiheessa elämäkerta
tuntui etenevän kiskoilla kohti Tolkienin fantasiakirjailijan uraa ja suuria
läpimurtoteoksia, ikään kuin kaikki aiemmin tapahtunut olisi vain
esinäytöstä myöhemmälle. Tässä elämäkerta erehtyy pahemman kerran,
sillä ei Tolkien elänyt elämäänsä vain tullakseen maailmankuuluksi
kirjailijaksi. Mieleenpainuvimmat elämäkerrat koostuvatkin kohteen kokemista
”nykyhetkistä”, jolloin kaikenlaiset tulevaisuudet ovat vielä mahdollisia.
 

Tolkienin varhainen kiinnostus kieliin ja muinaisiin tarustoihin sekä niistä
alkunsa saanut akateeminen ura kuvataan tarkkaan, sillä näiden vaikutus näkyi
vahvana myös hänen kaunokirjallisessa julkaisutoiminnassaan. Elämäkerrassa,
kuten epäilemättä myös Tolkienin elämässä, näyttelevät isoa osaa
kirjallisuuspiirit, tunnetuimpana Oxfordin yliopistossa kokoontunut
Inklings-ryhmä. Ryhmän parissa Tolkien esitteli Keski-Maahan sijoittuvia
tarinoitaan ja tutustui esimerkiksi C.S. Lewisiin, keskiajan ja renessanssin
kirjallisuuden professoriin ja Narnia-sarjan kirjoittajaan. Inklingsistä sekä
Lewisin ja Tolkienin välisestä ystävyydestä Duriez kirjoittaa tottuneesti;
hän on aiemmin julkaissut kaksi Lewisia käsittelevää teosta, yhden
kirjallisuuspiiristä ja vielä yhden Tolkien-Lewis -suhteesta. Vanhojen
tietojen kierrättäminen Inklings-osiossa kuvaa hyvin myös kirjan muita osia,
vaikka Duriezin puolustukseksi on toki sanottava, ettei tekstistä näy
päällepäin leipääntymistä – vaikkei suurta innostustakaan.

Tolkienin tärkeimmistä teoksista on tarjolla synopsikset. Teosten vastaanoton
kuvaaminen puolestaan on jäänyt keskeneräiseksi. Duriez kuittaa esimerkiksi
Taru sormusten herrasta -trilogian vastaanoton toteamalla: ”Jos haluaisin
kuvata Tolkienin teosten vastaanottoa kattavasti 1960-luvusta lähtien, minun
pitäisi kirjoittaa aiheesta toinen kirja.” Koska kriitikoiden vastaanotto on
esitetty elämäkerrassa hyvin typistetyssä muodossa, jää siitä mieleen
lähinnä se, että Taru sormusten herrasta sai niin kriittisiä kuin
ylistäviäkin lausuntoja. Duriezilta tuntuu muutenkin ehtyneen voimat
käsitellessään aikaa trilogian julkaisusta Tolkienin kuolemaan eli vuosia
1955–1973. Ne, eli lähes kaksikymmentä vuotta Tolkienin suurinta suosiota ja
julkista toimintaa, käsitellään 15 sivun aikana.

Entä minkälaisen vastaanoton sai itse elämäkerta? Goodreads.com -sivustolla,
jossa lukijat antavat kirjoille tähtiä ja halutessaan kirjallista kritiikkiä,
Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien on saanut 4,25 tähteä viidestä. Samalla
sivustolla suomalainen Markku Kesti antoi kirjalle kolme tähteä ja arvioi
sitä tavalla, jonka voin itsekin allekirjoittaa: ”Mukavaa luettavaa, mutta
syvällisyyttä ja uutta sanottavaa tai näkökulmaa jäin kaipaamaan.” Kirjaa
on eri yhteyksissä kuvattu myös helposti lähestyttäväksi, mikä kuvastaakin
hyvin eri lukijakuntien tarpeita. Niille, jotka tutustuivat Keski-Maahan
ensimmäistä kertaa ohjaaja Peter Jacksonin elokuvien myötä, kirja antaa
rutkasti uutta tietoa tiiviissä paketissa. Edistyneemmille lukijoille ja
niille, jotka haluavat viettää pidempään aikaa Tolkienin elämän parissa,
teos on kesäinen välipala ilman sen kummempaa jälkimakua.   

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/