[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Suomi EU:n pakkopaidassa?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, projektitutkija, Itä-Suomen
yliopisto, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Seppänen, Esko: Emumunaus. Into Kustannus Oy, 2012. 216 sivua.


Suomi EU:n pakkopaidassa?
---------------------------------------------------------

Esko Seppäsen pamfletti Emumunaus on yhtä iskevä ja kielikuvallinen kuin
Seppäsen parhaat EU-puheet ja pakinat. Se on myös johdonmukainen ja kriittinen
analyysi siitä kehityskulusta, mikä johti viime vuoden joulukuun 18.
päivänä EU:n ”vakaus- eli budjettikurisopimuksen” hyväksymiseen Suomen
eduskunnassa. Ja tietenkin Emumunaus on tekijänsä näköinen, tuore ja
EU-kriittinen agitaatio.

 



Emutettu Suomi

Emumunaus ilmestyi jo alkusyksystä 2012, mutta sen suorasanaisella
kirjoittajalla ei ole minkään valtakunnan vaikeuksia ennustaa, mitä tapahtuu
loppuvuodesta. Ennustus toteutui, Suomen eduskunta hyväksyi 18.12.2012 EU:n
talous- ja rahaliiton vakautta koskevan sopimuksen. Se tunnetaan kriitikkojen
keskuudessa myös ”EU:n pakkopaitana” tai ”budjettikurisopimuksena”.
Hallituspuolueet ja keskusta hyväksyivät talous- ja rahaliiton vakautta
koskevan sopimuksen äänin 139–38. Perussuomalaiset äänestivät tyhjää.

Esko Seppäsen ja monen muunkin EU-kriittisen mielestä sopimus sitoo Suomen
velkavastuuseen niidenkin maiden taloudesta, jotka ovat jo pahasti hunningolla.
Se tarkoittaa myös rautaista budjettikuria, koska siirtää kansallisvaltioiden
omaa budjettimääräysvaltaa EU-komissiolle. Eikä tässä kaikki:
EU-rahaliitosta alkaa kehkeytyä kiihtyvällä vauhdilla finanssi- eli
talousliitto. Seppänen vetää yhteen tämän kehityskulun hengästyttävällä
vauhdilla, mutta suhteellisen selkokielisesti – ollakseen ex-meppi, peräti 13
vuoden ajan (1996-2009). Kapulakieli ei ole häneen tarttunut Brysselin
käytävillä ja jo siitä pitää antaa monta pistettä.

Emumunauksen ensimmäisessä ja ainoassa alaviitteessä Seppänen kirjoittaa,
että Hannu Taanila on ”... kätilöinyt ja hyväksynyt tämän kirjan ja
antanut sille julkaisuluvan ...”. Se on paljon sanottu, myös miesten
keskinäissuhteista: onhan Taanila EU-kriittisenä verbaalikkona välistä jopa
asteen Seppästä kovempi ja ainakin humoristisempi. Molemmilla on myös vankka
toimittajatausta. Työhuoneetkin taisivat olla Yle:n Kesäkadun toimitalossa
samalla käytävällä, joskus reilut 30 vuotta sitten.

Paljon on Suomessa muuttunut noista ajoista ja itäisen naapurin imperiumikin
hajonnut, mutta Seppäsen-Taanilan EU-kriittinen linja ainakin on yhä betoniin
valettu. Se on ja pysyy ja parivaljakko osaa myös irvimisen ja satiirin keinot
saadakseen sanomansa esiin. Ja oikeastaan, EU-Suomi olisi
teoreettis-älyllisessä katsannossa miltei konsensus-maa ellei näitä
historia- ja kulttuuritietoisia kokeneita pioneerikriitikkoja olisi.

Joutsenlaulun aika

Jos Esko Seppästä on uskominen elämme EU:n joutsenlaulun aikaa. Yhteisestä
rahaunionista ollaan siirtymässä talousunioniin – finanssiunionin kautta.
Nyt on päästy jo siihen, että EU-valtioiden tulo- ja menoarviot päätetään
viime kädessä Brysselissä. Näin pankki- ja pörssikriisit seuraavat
toisiaan. Velkaa otetaan velalle ja virtuaalirahan voimin rakennetaan silti
liittovaltiota. Tässä ei Suomen tulisi olla Seppäsen mielestä mukana.
”Kreikkalaisesta murhenäytelmästä” pitäisi jo oppia. Sanoma on lähellä
Timo Soinin ja perussuomalaisten populismia, mutta on huomattava, että
Seppänen hallitsee niin talousteoriat kuin EU:n talouspoliittiset kiemuratkin
paljon Soinia paremmin.

Emumunauksessa Seppäsen kieli on välillä talouspoliittisen koukeroista ja on
pakko pysähtyä miettimään mitä tuli luettua, mitä tällä tarkoitetaan.
Asiat sanotaan varmuuden vuoksi pariin kolmeenkin kertaan, kuten hyvässä
agitaatiotekstissä pitääkin. Silti Seppänen osaa iskeä tässä ehkä
tavallistakin värikkäämmin. Kuunnelkaapa tätä:

”Ihmiskunta seisoo historian suurimman velkavuoren huipulla päälaellaan,
jalat tukevasti ilmassa.” - ”Jos ei saada aikaan kapitalismia parempaa,
tulkoon edes parempaa kapitalismia”.

Mitä? Tarkoittaako jälkimmäinen irvailu sitä, että Seppänen olisi
menettänyt uskon muutokseen, kapitalismin jälkeiseen kehitykseen? Enpä usko,
kyky kritiikkiin ja vaihtoehtoisten mallien perusteluun on ainakin tallella.
Sitä paitsi, Esko Seppänen on rankoista elämänkokemuksistaan huolimatta
säilyttänyt humoristisen otteen kirjoitustyöhön. Se tekee Emumunauksesta
vietävän luettavan kirjan.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/