[H-verkko] Arvosteltavaksi: Territorium Wirmoënse: Gregorius Halleniuksen Mynämäen kihlakunnan kuvaus. Suomennos, johdanto ja selitykse

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi   
Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)

Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia   
osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan   
nimen ja kustantajan sekä postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot  
toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele  
lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen  kirjan.
***
Katsaus varsinaissuomalaiseen kulttuurimaisemaan kolmen vuosisadan  
takaa. Gregorius Halleniuksen Mynämäen kihlakunnan kuvauksen  
kommentoitu suomennos.

Toivo Viljamaa, Territorium Wirmoënse:
Gregorius Halleniuksen Mynämäen kihlakunnan kuvaus. Suomennos,  
johdanto ja selitykset (248 s.).
Saaren Kartanon julkaisuja 2. Hämeenlinna, Karisto 2012, Maahenki Oy www.maahenki.fi
  ISBN 978-952-67496-1-7 | ISSN 1799-4667 [Latinankielinen alkuteos:  
Hallenius, Gregorius A., Wirmoënsis in Finlandia territo­rii memo­ra­ 
bilia I, II.  Aboae 1738, 1741]


Suomennoksen ja kommentoinnin kohteena on mynämäkeläisen Gregorius  
Halleniuksen kaksiosainen latinankielinen väitöskirja Wirmo­ënsis in  
Finlandia territorii memorabilia (Aboae 1738, 1741). Nimensä  
mukaisesti teos on Mynä­mäen kihlakunnan (territorium Wirmo­ënse)  
historiallis-taloudellinen paikalliskuvaus. Kuvattu alue käsittää Mynä­ 
mäen (Virmo), Lemun, Merimaskun, Korppoon ja Nauvon pitäjät. Kuvauksen  
sisältönä on alueen luonto, historia, rakennus- ja kirk­ko­historia,  
väestö ja elinkeinot sekä kulttuuri ja merkkihenkilöt.  
Rakennushistorian keskeisiä kohteita ovat kirkot ja kartanot: Mynämäen  
pääkirkko, Mietoisten kappelikirkko, Saaren kartano, Lemun P. Olavin  
kirkko, Askaisten kappeli, Louhisaaren kartanolinna, Merimaskun,  
Rymättylän ja Nauvon kirkot. Rakennushistoriassa Hallenius painottaa  
Flemingien työtä ja kuvaa yksityiskohtaisen tarkasti Mynämäen P.  
Laurin kirkkoa ja Mietoisten kappelikirkkoa.

Teos on 1700-luvulle tyypillinen paikallishistoria. Lähempi tarkastelu  
kuitenkin osoittaa, että se on erilainen kuin esimerkiksi tunnetumman  
mynämäkeläisen Daniel Jusle­niuksen Suomi-aatteen värittämä Vanha ja  
uusi Turku. Halleniuksen teos sisältää huomattavan määrän  
historiallista, kirkkohistoriallista ja kansatieteellistä asiatietoa,  
jota ilman Ruotsin vallan aikaisen Suomen historian tuntemus olisi  
puutteellista. Teos on hyödyn aikakauden tuote.  Ruotsiin oli 1666  
perustettu erityinen muinaismuistoyhdistys organi­soimaan  
muinaismuistojen keruuta, ja valtiovalta edellytti muun muassa, että  
yliopiston professorit ohjaisivat oppilaansa valit­semaan  
tutkimusaiheensa kotiseutunsa piiristä, koska tällaiset työt  
koituisivat ”sekä valtakunnan ja isänmaan kunniaksi kuin myös suureksi  
yleiseksi hyödyksi ja eduksi”. Tämän kehotuksen mukaisesti Hallenius  
keräsi professorien Algot Scarinin ja Henrik Hasselin ohjauksessa  
kotiseutunsa menneisyydestä kertovaa tietoa pelastettavaksi  
jälkimaailmalle tutkimuksen käyttöön. Tämän tehtävän ansiokas  
suorittaminen tekee Halleniuksen Mynämäen historiasta edukseen  
poikkeavan muiden saman ajan historiikkien joukossa. Ikivanhojen  
tarinoitten, etymologioitten ja oppineilta otettujen siteerausten  
sijasta Halleniuksella ovat pääosassa arkistolähteet, kirkkojen  
inventointi­kertomukset, arkeologiset muistomerkit, aikalaisten  
kertomukset ja omakohtaiset havainnot. Eikä siinä kaikki. Hallenius  
kuvaa perusteellisesti Mynämäen seudun asukkaiden elinkeinoja,  
maanviljelystä, karjanhoitoa, kalastusta ja kauppaa, käsitöitä ja  
teollisuutta.. Halleniuksen laajoissa kuvauksissa on erittäin paljon  
kansatieteellistä aineistoa ja tapakulttuuria koskevaa tietoa, joka  
ilman hänen historiateostaan olisi jäänyt menneisyyden tutkijoitten  
tavoittamattomaksi. Mukaan mahtuu vielä merkittävien sukujen, kuten  
Tavast, Fleming ja Juslenius, henkilöhistoriaa ja sotahistoriaa, jonka  
viimeisimmän vaiheen, isonvihan, Halolan talollisen poika Gregorius  
oli itse saanut lapsuudessaan kokea.

Suomennokseen liittyy kulttuurihistoriallinen kommentaari. Seuraavassa  
esimerkkejä laajemmista kommenteista: Katoliselta ajalta oleva  
Mynämäen pappilan inventaariasiakirja (erillinen artikkeli), Johannes  
Ulvichiuksen runot (erillinen artikkeli), Henrik Flemingin  
hautamonumentti, Tavast-sukuisten piispojen hautamuistomerkit ja  
antikviteettikollegion piirtäjän Elias Brennerin niistä tekemät  
piirroskopiot, Algot Scarinin sanomalehtiluennot ja Saaren kartanon  
”kuninkaallinen” alkuperä, Lehtisten kartanon historia, juutteihin  
liittyvät tarinat, killankedot, kansanrunouden käyttö historian  
lähteenä, P. Henrikin legenda, Nousiaisten Moision vanha kirkonpaikka,  
nuijasota ja Kaarle kuninkaan ja Sigismundin välienselvittely.

Johdannossa esitellään Gregorius Hallenius ja selvitetään niitä  
isonvihan jälkeisiä olosuh­teita, joista mynämäkeläisen talollisen  
poika lähti Turun opiskelijaksi ja päätyi kotiseutunsa muinaisuuden  
tutkijaksi. Toinen johdannon teema on paikallishistoriallisen  
tutkimuksen toteuttaminen. Halleniuksen ohjaajan Algot Scarinin  
harjoittamat metodit – alkuperäis­doku­ment­tien etsiminen ja  
muistomerkkien sekä rakennusten inventointityö – tekivät  
paikallishistorioista tieteellisiä ja itse asiassa malleja myöhemmille  
muinaismuistojen keruu­kerto­muksille.

Scarinin ja Halleniuksen inventointityön tuloksena oli myös todellisia  
löytöjä, esineitä, piirtokirjoituksia ja asiakirjoja, jotka ovat 1700- 
luvun jälkeen kadonneet kirkoista ja niiden arkistoista.  
Merkittävimmät näistä löydöistä ovat katoliseen aikaan ajoittuva  
Mynämäen pappilan omaisuuden inventaariasiakirja ja Johannes  
Ulvichiuksen Mietoisten kappelikirkon ja Henrik Flemingin kunniaksi  
kirjoittamat latinankieliset runot. Tähänastisessa tutkimuksessa ne on  
kuitenkin joko unohdettu täysin tai tulkittu väärin. Edellinen,  
inventaariasiakirja, antaa oikein tulkittuna merkittävästi uutta  
tietoa Mynämäen seurakunnan ja kirkkorakennuksen historiasta.  
Jälkimmäinen, Mietoisten kappelikirkon latinankielinen runotaulu ja  
taulun myöhempi historia, osoittaa erinomaisesti, kuinka oikeassa  
Hallenius oli sanoessaan, että ”tämä taulu, joka on säilynyt meille  
ehyenä viime vuosisadalta, ansaitsee mielestämme tulla julkaistuksi  
kokonaisuudessaan tässä kirjoituksessamme, jotteivät kohtalon kolhut  
sitä tulevaisuudessa hävittäisi”: ilman Halleniusta runotaulu ja  
runoilijakin olisivat jääneet lähes unohduksiin. Huolimatta  
Halleniuksen ansiokkaasta työstä jälkimaailma ei ole kuitenkaan  
osannut oikein arvostaa sitä.  Ulvichiusta koskevassa artikkelissa  
korjataan nyt nämä tutkijoitten laiminlyönnit. Artikkelissa  
rekonstruoidaan Mietoisten kirkossa vielä 1730-luvulla ollut runotaulu  
Halleniuksen tekstin ja uuden arkistoaineiston avulla.  Rekonstruktio  
korjaa merkittävästi niin runoilijapappi Ulvichiusta kuin Mietoisten  
kappelikirkkoakin koskevia tietojamme. Lisäksi se kertoo  
mielenkiintoisella tavalla, miten Henrik Flemingin, Lehtisten herran,  
perilliset vaalivat hänen Mietoisten kappelikirkkoon liittyvää  
muistoaan.
  ***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat   
vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et   
saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale   
Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen   
arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin   
julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös   
Agricolassa.

Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen   
Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/   
josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja   
julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut-  
listan tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja-  
arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-  
arvostelut/.