[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Menneisyys oli värillinen

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Johanna Frigård <johanna.frigard at utu.fi> apurahatutkija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Vuorenmaa, Tuomo-Juhani: Väri on valoa. Sergei Mihailovits Prokudin-Gorski
valokuvauksen unohdettu pioneeri. Gallen-Kallelan museo, 2013. 63 sivua.


Menneisyys oli värillinen
---------------------------------------------------------

Espoossa sijaitseva Gallen-Kallelan museo vie uskomattomassa värivalokuvien
näyttelyssään vieraansa 1900-luvun alun tunnelmiin. Esillä on venäläisen
valokuvaajan ja kemistin Sergei Prokudin-Gorskin värivalokuvia, mukana ovat mm.
ensimmäiset Suomessa otetut värivalokuvat vuodelta 1903. Ajankuvaa
täydentävät suomalaisten maisemien ja kansanperinteen tallentajana tunnetuksi
tulleen I. K. Inhan valokuvat ja kansallistaiteilijaksi nimetyn Akseli
Gallen-Kallelan maalaukset. Näyttelykirjaan Väri on valoa on koottu otos
Prokudin-Gorskin kuvia. Niiden yhteydessä on kirjoittajana, valokuvavedostajana
ja valokuvakirjojen julkaisijana tunnetun Tuomo-Juhani Vuorenmaan johdanto
Sergei Prokudin-Gorskin elämän vaiheisiin ja värivalokuvaukseen yleensä.

Värivalokuvauksen varhaisvaiheet esiin

Sergei Prokudin-Gorski (1863 - 1944) on jäänyt vähälle huomiolle
valokuvauksen historioissa. Siihen on epäilemättä osaltaan ollut syynä
kieli- ja kulttuurimuuri kuten  Tuomo-Juhani Vuorenmaa näyttelykirjan
johdannossa esittää, toisaalta syynä voi pitää värivalokuvauksen vaiheiden
vähäistä tutkimusta ylipäänsä. 2000-luvulle tultaessa kiinnostus värin
teknologioihin ja merkityksiin on herännyt useilla rintamilla.

Gallen-Kallelan museon näyttelyä ja siihen liittyvää kirjaa voidaan pitää
virinneestä kiinnostuksesta yhtenä osoituksena, samoin vuodesta 2008 alkaen
Prokudin-Gorskin tuotantoa ja elämänvaiheita kartoittanutta Svetlana Garaninan
johtamaa kansainvälistä tutkimushanketta, johon Vuorenmaakin kirjoituksessaan
viittaa. Lisätietoa kaipaavalle tutkimuksen nettisivut ovatkin oivallinen
lähde, sillä niiden sisältö on julkaistu pääasiassa myös englanniksi.

Johdantotekstissään Vuorenmaa esittelee tiivistetysti Prokudin-Gorskin
elämänvaiheet ja sijoittaa hänet osaksi värivalokuvauksen kansainvälistä
kehitystä. Lukija tutustuu eri menetelmien kehittäjiin ja eri tekniikoiden
ominaisuuksiin. Tekniset periaatteet on selitetty ymmärrettävästi: lukijalle
selviää mm. additiivisen ja subtraktiivisen värikuvan muodostuksen erot sekä
Prokudin-Gorskin menetelmän periaate selkeän kaavakuvan tukemana.

Valo on väriä

Ensimmäisistä valokuvista lähtien värien puuttuminen oli harmillinen puute,
jota pyrittiin korvaamaan valokuvia värittämällä. Ihmiskäden kuvaan
lisäämät värit eivät kuitenkaan tyydyttäneet niitä, jotka haaveilivat
luonnon omien värien tallentumista sellaisenaan, ilman ihmisen väliintuloa.



Kuva: Sergei Prokudin-Gorsky / Ostrecheny, 1909. Prokudin-Gorskii Collection,
Library of Congress.

Se, että valkoiselta näyttävä valo sisältää kaikki värit, oli ollut
tiedossa jo Isac Newtonin ajoista 1660-luvulta lähtien. Valon värillisyys oli
asia, jota eivät mustavalkoisenkaan valokuvateknologian kehittäjät voineet
sivuuttaa: ongelmana nimittäin oli se, että eri aallonpituudet valottuivat eri
tavoin. Kun kuvan sininen taivas valottui jo liikaa, punaiset värit valottuivat
liian vähän. Vasta 1870-luvulla käyttöön tulivat ortokromaattiset
kuvalevyt, jotka olivat sinivioletin lisäksi herkkiä myös vihreälle
valoalueelle. Käytännössä vasta tämä mahdollisti värikuvauksen.

Ensimmäisenä (pysyvänä) värivalokuvana pidetään skotlantilaisen fyysikon
James Clerk Maxwellin ja valokuvaaja Thomas Suttonin toteuttamaa kuvaa
monivärisestä ruusukenauhasta vuodelta 1861. Tuolloin käytössä ollut kuvan
muodostamisen menetelmä oli perusta myös myöhemmille värivalokuvauksen
menetelmille, mukaan lukien Prokudin-Gorskin käyttämä. Siinä värikuva
muodostuu siten, että kuvaaja valottaa kolme mustavalkoista kuvaa kunkin eri
värisen suotimen läpi: sinivioletin, vihreän ja punaisen. Kun mustavalkoiset,
eri valoalueiden mukaan valotetut kuvat sitten heijastettiin vastaavien
värisuotimien läpi tarkasti päällekkäin, muodostui alkuperäisen kohteen
värinen kuva. Berliinissä menetelmää kehitti Adolf Miethe, jonka opissa ja
työparina Prokudin-Gorski toimi 1900-luvun alkuvuosina.

 

 

Prokudin-Gorskin panos värivalokuvaukseen

Mietheen tutustuttuaan Prokudin-Gorski omistautui valokuvaukselle, luennoi,
julkaisi artikkeleita, järjesti koulutusta. Hän jatkoi kuvalevyjen
väriherkkyyden tutkimusta ja kehitti erityisesti värivalokuvien
painotekniikkaa. Vaikka vuodesta 1907 alkaen markkinoilla oli ensimmäinen
teollisesti tuotettu värikuvamateriaali Autochrome, Prokudin-Gorski jatkoi
menetelmänsä kehittämistä. Autochromeen verrattuna sen etuna oli
mahdollisuus tehdä lukemattomia kopioita mustavalkoisista osakuvista, joiden
säilyvyydessäkään ei ollut ongelmia.



Kuva: Punkaharju Saimaa 1903 (oik.); Perm Gorki 1910 (vas.) Sergei
Prokudin-Gorski, Prokudin-Gorskii Collection, Library of Congress.

Prokudin-Gorski toimi Venäjän teknillisen seuran valokuvaosaston johtajana ja
esitteli värikuviaan myös hoville. Tsaari Nikolai II innostui Prokudin-Gorskin
ajatuksesta tallentaa laajan Venäjän nähtävyyksiä värein. Prokudin-Gorski
aloitti valtaisan kuvausurakkansa vuonna 1909 ja matkusti vesireittejä ja
rautateitä pitkin Venäjällä Volgan lähteiltä Keski- ja Etelä-Uralille
asti. Viimeinen kuvausmatka oli vuonna 1915 ja se suuntautui Karjalaan ja
Muurmanskin ratatyömaalle.

Prokudin-Gorski oli arvostettu valokuva-alan asiantuntija ja vallankumouksen
jälkeen hänet kutsuttiin järjestämään valokuvataiteen ja -tekniikan
koulutus maassa. Pian sen jälkeen hän lähti työmatkalle Norjaan eikä enää
palannut Venäjälle. Sieltä hän muutti Englantiin, sitten Ranskaan, päätyen
vuodesta 1925 lähtien Pariisiin. Prokudin-Gorski onnistui saamaan pääosan
valokuvakokoelmastaan Ranskaan 1930-luvulla, mutta suunnitelmat sen
julkaisemisesta albumeittain eivät toteutuneet. Prokudin-Gorski kuoli
Pariisissa 1944.

Vuonna 1948 Yhdysvaltain kongressin kirjasto hankki Prokudin-Gorskin
kuvajäämistön. Ensimmäisen kerran niistä järjestettiin näyttely
1980-luvulla, myöhemmin aineisto digitoitiin ja järjestettiin näyttelyksi The
Empire that was Russia vuonna 2001. Digitointi mahdollistaa alunperin vain
heijastettuina tai painokuvina esitettyjen kuvien koostamisen näyttelyiksi.
Gallen-Kallelan museon näyttelyn kuvien tasokkaasta vedostamisesta vastaa
Tuomo-Juhani Vuorenmaa.

Ajan riipaiseva kosketus



 Kuva: Syvärillä, 1909. Sergei Prokudin-Gorski, Prokudin-Gorskii Collection,
Library of Congress.

Vaikka näyttelykirjassa Väri on valoa on edustava otos Prokudin-Gorskin
valokuvia, ne kuitenkin himmenevät näyttelyn seinillä kohdattavien vedosten
rinnalla. Värilliset valokuvat ajalta, jolta ei värivalokuvia ole totuttu
näkemään, saavat katsojan hämmästelemään paitsi menetelmän teknisiä
ansioita myös menneen heräämistä eloon.

Prokudin-Gorskin kuvissa yli sadan vuoden takaiset arkiset asiat
hämmästyttävät todenmukaisuudellaan. Ne eivät olekaan mustavalkoisuuden
etäännyttämiä, vaan tuntuvat helposti samaistuttavissa olevilta: tuolloinkin
metsä oli aivan samanvärinen kuin nykyään, taivas oli sininen ja hiekka
vaaleankeltaista. Tuon värisiä talot olivat, tuon värisiä koiria olen
minäkin nähnyt, tällaisina myös silloiset ihmiset ne näkivät. Roland
Barthesin kuvailema valokuvan ominaisuus raastavalla tavalla samaan aikaan
todistaa jonkin todella olleen olemassa ja lakanneen olemasta todentuu kuvien
äärellä. Ajan musertava paino: menneisyys elävästi esitettynä ja iäksi
kadonneena.

Mukana on kuvia ensimmäiseltä kuvausmatkalta syksyllä 1903, jolloin
Prokudin-Gorski suuntasi Viipurin tienoille ja Saimaan kanavalle. Kanavalla
otetut kuvat ovat ensimmäiset Suomessa otetut värivalokuvat. Näyttelyssä on
esillä myös Inhan saman näkymän mustavalkoinen otos vertailukohtana. Mukana
on kuvia vesireittien varrelta, nähtävyyksistä sekä silta- ja
ratatyömailta. Venäjää rakennettiin, kauppatavaroita kuljetettiin ja
turistit matkasivat kohdaten uutta ja vanhaa.



Gallen-Kallelan ateljeemuseo antaa näyttelylle oivat puitteet, sillä jo
esitystila vie Prokudin-Gorskin kuvien aikaan. Näyttely on esillä 26.1.2014
asti, kannattaa tutustua!

***

Kirja liittyy Gallen-Kallelan museon näyttelyyn Värivalokuvaus ennen
värifilmiä. Sergei Prokudin-Gorski ja karelianistit I. K. Inha sekä Akseli
Gallen-Kallela (7.9.2013 - 26.1.2014)

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/