[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Suomalaisten sotavankien lyhyt historia

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Olli Kleemola <owklee at utu.fi> Tohtorikoulutettava, tutkija, Turun yliopiston
poliittisen historian oppiaine
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Frolov, Dmitri: Kuviin vangitut. Suomalaiset sotavangit valokuvissa. Edita
Publishing Oy, 2012. 221 sivua.


Suomalaisten sotavankien lyhyt historia
---------------------------------------------------------

Viime aikoina on tämän tästä käyty keskustelua venäläisten sotavankien
kohtelusta suomalaisilla sotavankileireillä. Viimeksi keskustelua synnytti
televisiossa esitetty Jäämarssi-dokumentti. Suomalaisista sotavankeja
Neuvostoliitossa on käsitelty aiemmin muun muassa Reijo Nikkilä
tv-dokumenteissa ja Rukiver-teoksessa. Kansallisarkiston tutkijan Dmitri
Frolovin tuore teos laajentaa tätä kuvaa sotavangiksi joutuneiden
suomalaissotilaiden kohtaloista Neuvostoliiton leireillä sotavuosina ja sodan
jälkeen.

Vaikka Dmitri Frolovin teoksen pääpaino otsikon mukaisesti on kuvissa –
teoksen 221 sivusta yli 170 on käytetty valokuvien esittelyyn – tarjoaa
Frolov lukijalle noin 40-sivuisen, tiiviin ja tasapainoisen tietopaketin
suomalaisten sotavankeudesta ilmiönä. Esitellyksi tulevat niin sotavangeista
vastannut organisaatio, leirit, joilla suomalaisia pidettiin vangittuina,
sotavankien osaksi tullut kohtelu ja propaganda kuin kotiuttamiseen johtaneet
prosessitkin. Selkeä ja miellyttävälukuinen tietopaketti perustunee suurelta
osin vuonna 2002 ilmestyneeseen Rukiver-teokseen, (Teuvo Alava - Dmitri Frolov -
Reijo Nikkilä: Rukiver! - Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa, Edita 2002.)
jota Frolov on ollut mukana tekemässä.

Entäpä sitten itse pääasia eli teoksen kuvat? Viime vuosina on lähes
vuosittain ilmestynyt sotahistoriallisia teoksia, joiden teemana on jonkin
suomalaiseen sotahistoriaan liittyvän tapahtuman käsittely venäläisestä
näkökulmasta. Oli kysymyksessä sitten talvisota tai Kannaksen suurhyökkäys
1944, niin kuvilla on näissä teoksissa poikkeuksetta merkittävä rooli.

Käytyäni katsomassa Sanomatalossa keväällä 2011 esillä olleen pienen
näyttelyn, jossa esillä oli neuvostoliittolaisten ottamia valokuvia
suomalaisista sotavangeista, pelkäsin että kirjan kuva-anti rajoittuisi
näyttelyssä nähtyjen kuvien toistoon. Huoli oli kuitenkin turha, sillä
Frolovin teoksen pohjana käytetty kuva-aineisto on huomattavan laaja. Osa
kuvista on peräisin Frolovin omista kuvakokoelmista, osa puolestaan
venäläisistä arkistoista.

Kuvat on painettu miellyttävän suurikokoisina ja – originaalien laadun
huomioonottaen– suhteellisen hyvälaatuisina. Niissä kuvissa, missä
alkuperäinen kuvateksti on säilynyt, se on liitetty kuvaan ja sitä
täydentävät Frolovin lisätiedot tai kommentit.

Teoksen kuvat olisi  tietysti voitu ryhmitellä myös toisin. Nyt lukijalle
selviää ainoastaan, että talvi- ja jatkosodan kuvat on eroteltu toisistaan.
Muuten jaottelu vaikuttaa paikoin sattumanvaraiselta. Niiden kuvien kohdalla,
joista tietoja ei ole ollut saatavissa, on kuvatekstiksi valittu suoria
lainauksia teoksen johdanto-osuudesta. Kirja menettää näin ehkä osan
jäntevyydestään. Tämän häiriötekijän olisi voinut kiertää tutustumalla
esimerkiksi saksalaisen Deutsch-Russisches Museumin julkaisemaan Beutestücke.
Kriegsgefangene in der deutschen und sowjetischen Fotografie 1941-1945
–teokseen, jossa esitellään saksalaisia ja venäläisiä sotavankeja 
jäntevästi kirjoitetun, lyhyen tekstitaustoituksen ja runsaiden valokuvien
kautta.  Kyseisen kirjan suurikokoinen A4-formaatti on mahdollistanut sen,
että kuvat eivät ole erillisenä liitteenä, vaan ne on punottu osaksi
kerrontaa täydentävinä elementteinä.

Uskon, että teos saattaa osaltaan antaa lisätietoa sellaisten sotavankien
viime vaiheista, joiden jäljet katoavat Neuvostoliiton vankileiriviidakoihin.
Suomessa on edelleen perheitä, joiden isoisä ei palannut vankeudesta. Kadonnut
saattaa hyvinkin olla löydettävissä valokuvista, jotka puolestaan saattavat
antaa vinkkejä siitä, mistä lisätietoja voisi löytää.

Frolov toteaakin jo esipuheessa kuviin liittyvien tietojen olevan paikoin
hyvinkin puutteellisia ja mainitsee ottavansa mielellään vastaan tiedon,
mikäli esim. joku kuvissa ollut henkilö tunnistetaan.

Vilkaisu teoksen lopusta löytyvään kirjallisuusluetteloon paljastaa
surullisen asiantilan: Rukivehr-teoksen lisäksi suomalaisista sotavangeista ei
juuri ole olemassa tutkimusta, ja Kuviin vangitut täyttää siksi osaltaan
tätä aukkoa suomalaisessa historiankirjoituksessa. Tilanne on siinäkin
mielessä hämmästyttävä, että tiedämme, millaisessa pysyvässä
korkeasuhdanteessa kaikenlainen sotahistoria Suomessa on. Toivonkin Frolovin
jatkavan aiheen parissa, varsinkin kun hän teoksessaan useaan otteeseen antaa
ymmärtää, että kyseessä on vasta ensimmäinen pintaraapaisu.

 

Teuvo Alava, vangittiin Sotatunturin lähellä 13.04.1944. Alava oli Sotavangit
ry:n viimeinen puheenjohtaja. Kuva Rukiver-kirjan kuvitusta



Neuvostoliittolaista sotapropagandaa. Kuva: Antikvaarinen kirjakauppa Menec.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/